Kiersin kaikki lapset läpi äsken, ja tässä satoa siltä reissulta:
- 17v esikoinen: havahtuu oven avaamiseen "Hei, ei vielä voi olla aamu" ja äkäinen kyljen kääntäminen ja peitto syvemmälle korville.
- 15v: tasaista tuhinaa... "laita ovi kiinni, mä en voi sietää että se on auki!"
- 12 ja 11v:t: tuhinaa, joku kaasupäästö jommalta kummalta. Toinen örisee unissaan jotain epäselvää mutinaa, toinen vastaa unissaan potkaisemalla seinää.
- 9v: pientä kuorsausta... kyljen kääntö.
- 8v: narskuttaa hampaitaan. Kääntää kylkeä. Tasainen tuhina jatkuu...
- 6v: tuhinaa... korjaan peittoa ja hän potkaisee sen samantien pois. Korjaan taas... ja ennen kun ehdin kumartua alapuolellaan nukkuvan 4v:n puoleen, peitto on taas sivussa.
- 4v: tuhinaa. Nostan nallen tyynyn viereen. Silitän vaaleita hiuksia tyynyllä. tyttö hymyilee unissaan ja ottaa nallen kainaloon.
- 2v: nukkuu "kana" vieressään, peitto korvilla asti. Peukalo on eksynyt suuhun, siirrän käden pois suun edestä.
1v: nukkuu peppu korkealla, korjaan vähän peittoa. Laitan lipaston päältä varatutin petiin.
Mies: nukkuu kun lapsi konsanaan vienosti kuorsaten.
Hyvin tyytyväiseä äitinä aion tulla sammuttamaan tietokoneen ja kömpiä itsekin petiin.
Vaan kuinkas sitten kävikään.
Horjahdan jotenkin, astun huonosti sivuun ja kaadan legokorin, joka onkin jäänyt lattialle eikä ole siis paikallaan hyllyssä.
Legot leviävät pitkin lattiaa laminaattia vasten rolisten ja kolisten. Koitan olla astumatta niiden päälle ja polkaisen voimalla yhden pikkupalan päälle "AUTS!"
3 pikkupäätä nousee sängyistä (6v, 4v ja 1v), sekä mies... joka hyppää pedistä urheana ritarina kysyen: "Kuka tänne keskellä yötä tulee?" ja polkaisee siinä koheltaessaan ovea kohti samaisten legojen päälle: "Mitä PRKL? Mitä tää nyt on?!"
Ja niin on 2v:kin istumassa silmät sikkarallaan sängyssä.
Nyt mie sit odotan, että tuonne makkariin laskeutuu rauha... ja koitan vasta kohta hiipiä sinne maate... legojen ohi, en yli :ashamed:
- 17v esikoinen: havahtuu oven avaamiseen "Hei, ei vielä voi olla aamu" ja äkäinen kyljen kääntäminen ja peitto syvemmälle korville.
- 15v: tasaista tuhinaa... "laita ovi kiinni, mä en voi sietää että se on auki!"
- 12 ja 11v:t: tuhinaa, joku kaasupäästö jommalta kummalta. Toinen örisee unissaan jotain epäselvää mutinaa, toinen vastaa unissaan potkaisemalla seinää.
- 9v: pientä kuorsausta... kyljen kääntö.
- 8v: narskuttaa hampaitaan. Kääntää kylkeä. Tasainen tuhina jatkuu...
- 6v: tuhinaa... korjaan peittoa ja hän potkaisee sen samantien pois. Korjaan taas... ja ennen kun ehdin kumartua alapuolellaan nukkuvan 4v:n puoleen, peitto on taas sivussa.
- 4v: tuhinaa. Nostan nallen tyynyn viereen. Silitän vaaleita hiuksia tyynyllä. tyttö hymyilee unissaan ja ottaa nallen kainaloon.
- 2v: nukkuu "kana" vieressään, peitto korvilla asti. Peukalo on eksynyt suuhun, siirrän käden pois suun edestä.
1v: nukkuu peppu korkealla, korjaan vähän peittoa. Laitan lipaston päältä varatutin petiin.
Mies: nukkuu kun lapsi konsanaan vienosti kuorsaten.
Hyvin tyytyväiseä äitinä aion tulla sammuttamaan tietokoneen ja kömpiä itsekin petiin.
Vaan kuinkas sitten kävikään.
Horjahdan jotenkin, astun huonosti sivuun ja kaadan legokorin, joka onkin jäänyt lattialle eikä ole siis paikallaan hyllyssä.
Legot leviävät pitkin lattiaa laminaattia vasten rolisten ja kolisten. Koitan olla astumatta niiden päälle ja polkaisen voimalla yhden pikkupalan päälle "AUTS!"
3 pikkupäätä nousee sängyistä (6v, 4v ja 1v), sekä mies... joka hyppää pedistä urheana ritarina kysyen: "Kuka tänne keskellä yötä tulee?" ja polkaisee siinä koheltaessaan ovea kohti samaisten legojen päälle: "Mitä PRKL? Mitä tää nyt on?!"
Ja niin on 2v:kin istumassa silmät sikkarallaan sängyssä.
Nyt mie sit odotan, että tuonne makkariin laskeutuu rauha... ja koitan vasta kohta hiipiä sinne maate... legojen ohi, en yli :ashamed:
