Pattitilanne

[Jasmus]

Olen 24 vuotias mies, käyn töissä, seurustelen ja asun vielä vanhempieni luona. Olen tapaillut tyttöystävääni viikonloppuisin ja joskus myös viikolla. Nyt olemme alkaneet suunnittelemaan yhteen muuttamista keväällä kun 1,5 tulee täyteen. Tässä asiassa ei ole mitään ongelmia, vaan ongelma on tämä: Äitini.

Olen saanut useasti riidan aikaan, kun asia on jostain syystä tullut puheeksi. Isäni vaikuttaisi oleva asian kanssa ihan sinut, mutta äitini ei.

Syyt hänen vastaan olemiseen ovat mm. Se, että on liian aikaista muuttaa yhteen, jatkuvat vertailut omaan nuoruuteensa kun tapaili isääni ja millon muutti hänen kanssaan yhteen. Vertailut muihin "pareihin" mukaan lukien hänen kummityttöönsä. *Miksi en kuulemma voisi asua hänen luonaan viikonloppuisin (??? Sitä me parhaillaan teemme)
*
Siskoni asui ensin Forssassa ja muutti 3 vuoden jälkeen Tampereelle. Hän asuu yksin ja asunnon vuokra on järjetön yksin asuvalle.*

Tyttöystävälläni alkaa koulu Hämeenlinnassa ja olisin sitten muuttamassa sinne ja en kuitenkaan yksin. Vuokrakin katsotaan niin, että rahaa jää myös elämiseen. Ymmärrän sen miksi hän ei halua minunkaan muuttavan kauas, mutta kuitenkin...

Mitä minun pitäisi tässä tilanteessani oikeen tehdä? Mikä olisi vaihtoehto joka voisi miellyttää molempia osapuolia?
Auttakaa

PS. Kuitenkin siis äitini tulee toimeen tyttöystäväni kanssa

 

[astrolabe]

Ratkaisun tarvitsee miellyttää vain sinua ja tyttöystävääsi.

 

["Vieras"]

Lopetat äitisi miellyttämisen ja päätät itse itsellesi parhaiten sopivat ratkaisut. Olet jo aikuinen ja sinulla on oikeus elää oma elämäsi kuten haluat. Napanuoran katkaiseminen voi tuntua julmalta, mutta tee se, niin olet vapaa.

 

["vieras"]

Sinä olet jo hyvänmatkaa aikuinen mies, muuta pois lapsuudenkodista, se on hyvä ratkaisu. Äitisi oireilee tyhjän pesän tautia, mutta kyllähän hänen on ymmärrettävä, että lapsiperheaika on ohitse.

 

["Vieras"]

Ootko sä tosissas? Eiköhän olisi jo aika irtaantua äidin napanuorasta.

 

["vieras"]

Anteeks mutta voi hyvää päivää! Siis olet 24 vuotias AIKUINEN! Lievää järkytystä aiheutti lukea että edes ylipäätään asut edelleen vanhempiesi luona, mutta että oikeesti mietit vielä äitisi mietteitä pois muuttamisesta. :O Eiköhän hänen suoranainen tehtävänsä olisi työntää sut pesästä pihalle jollet ole vielä itse älynnyt lähteä. Ja tilannehan on nyt juurikin toisinpäin, mutta ymmärrät kai että ei se normaalia ole. Minusta tuon ikäisellä ihmisellä on velvollisuus ilmoittaa vastaan hangottelevalle äidilleen, että HALOO nyt on aika alkaa elää omaa elämää!!!
Ymmärrän toki että et halua loukatakaan, mutta eiköhän elämässä ole hetkiä, jolloin on syytä lopettaa muiden ajattelu jotta oma elämä loksahtaa kohdalleen. Mitähän ihmettä tyttöystäväsi ajattelee tilanteesta?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28885055]Sinä olet jo hyvänmatkaa aikuinen mies, muuta pois lapsuudenkodista, se on hyvä ratkaisu. Äitisi oireilee tyhjän pesän tautia, mutta kyllähän hänen on ymmärrettävä, että lapsiperheaika on ohitse.[/QUOTE]

Aloittaja on selvästi kehitysvammainen. Vammaiselle muutto omaan asuntoon on vaikea asia joka voi viedä vuosia.

 

[------]

Rohkeasti muutatte vain omaan kotiin. Kyllä muutokset aina kirpaisee, mutta jälkeenpäin on huojentunut ja tyytyväinen. Äitikin ymmärtää sen vielä. Tyhjän pesän vaihe tulee joka kotiin jossain vaiheessa. Nyt se on äidillänne ja isällänne. Äidillä voi olla takana myös ajatus siitä, että miten parisuhde taas luistaa isäsi kanssa niin pitkän lapsivaihe ajan jälkeen. Kyllä kaikki hoituu. Äitisi tulee löytämään isäsi uudelleen ja äitikin ehtii enemmän toteuttaa omia harrastuksiaan jne. Alkaa uusi elämänvaihe. JES, mahtavaa Äidinkin pitää vain tajuta se.

 

[Jasmus]

[QUOTE="vieras";28885111]Aloittaja on selvästi kehitysvammainen. Vammaiselle muutto omaan asuntoon on vaikea asia joka voi viedä vuosia.[/QUOTE]

Aivan loistava argumentti! Kiitos siitä

 

[MIES!]

Teet päätöksesi tyttöystäväsi kanssa yhdessä. Äidillesi voit olla ystävällinen mutta ei hyvänen aika pidä aikuisen miehen antaa äitinsä päättää asioistaan.

 

[Birgitte]

On hienoa, että mietit myös äitisi näkökantaa, etkä tyrmää sitä heti. Minusta se osoittaa, että sinulla on arvot kohdallaan. Meillä äideillä on joskus vaikeuksia hyväksyä lapsen aikuistuminen ja erotilanteet voivat ottaa tosi koville. Irti päästäminen on kuitenkin pakollinen elämänvaihe, roikkuminen tukahduttaa ja rikkoo äidin ja pojan väliset suhteet pahemmin kuin lähteminen. Teet siis äidillesikin palveluksen, kun otat nyt vastuun omasta elämästäsi ja sen merkittävän askeleen tyttöystäväsi kanssa. Äitisi ei ehkä näe sitä näin juuri nyt, mutta ymmärtää varmasti ajan myötä. Onnea sinulle ja tyttöystävällesi! Olette oikealla tiellä.