Toggle sidebar

Pärnu vai Saarenmaa? Lomalle kesällä lasten kanssa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja matkailijaperhe
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

matkailijaperhe

Vieras
Kertokaahan kokeneet Viron kävijät, kumpaan paikkaan lähtisitte, kun toiveena on:

- tekemistä sekä kouluikäisille, että alle kouluikäisille
- hyvä, iso ja siisti kylpylämajoitus, kohtuuhintaan
- kiva uimaranta, lähellä
- palvelut lähellä, ehkä shoppailumahdollisuuksia
- hyviä ravintoloita

Meille molemmat nuo kohteet ovat ihan uusia, kaikki vinkit/kokemuksia siis tervetulleita :)! Kiitos!
 
Saarenmaalla oon käyny ratsimassa, siellä on sellaisia maatiloja joissa on kaikkea muutakin tekemistä (kotieläimiä, kalastusjuttuja, mönkkäreitä, jeppisafaria yms), mut kylpylästä ei hajuakaan.
Pärnussa oltiin viime kesänä ja se oli ihan kuin välimerellä, pitkä vaalea hiekkaranta ja ihana kaupunki, jos kelit ei suosi niin rannan vieressä on se paradis kylpylä jossa riittää tekemistä.
 
Mä en ainakaan suosittelisi kenellekään tuota Ratsukievaria, tosi surkee paikka. Mut täällä tietty omistajat itse käy esittelemässä että kannattaa tulla meille. Ottakaa ihmiset hyvät hiukan selvää paikoista.
 
Mulla on kanssa harjoittelijana tosi huonoja kokemuksia tuosta aiemmin ketjussa mainitusta Ratsukievarista Virossa, siis ihan orjatyömeininkiä ja se omistaja kohteli tosi töykeästi ja koppavasti. Että ainakaan harjoittelijaksi sinne ei kannata mennä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja "vieras":
tää on Saarenmaalla

www.ratsukievari.ee/
Click to expand...
  1. Tallinsivut: www.ratsukievari.ee

    Jouduin vedätyksen kohteeksi ja jäin palkatta, työskentelin Eestissä tallilla useita kuukausia. Talli pyörii vapaaehtoisten nuorten ja eri oppilaitosten harjoittelijoiden voimin. Itse en tiennyt olevani palkaton työntekijä. Toivoisin erityisesti eri oppilaitosten ja hevostelevien nuorten vanhempien kiinnittävän huomiota ko. tallinpitäjän toimintaan.
    Tarinan kertomiseen on useita syitä, olen vihainen ja turhautunut, mutta ennen kaikkea haluan ettei kukaan nuori joudu samanlaisen vedätyksen uhriksi kuin minä. Tiedän olleeni äärimmäisen tyhmä ja elämä antoi minulle kovan opetuksen ihmisten kaksinaamaisuudesta ja ahneudesta. Olin töissä Eestin Saarenmaalla, Lumandassa suomalaisen naisen pyörittämällä hevostallilla toukokuusta 2014 aina joulukuuhun 2015. Tein koko talven 2014-2015 töitä tallilla, sillä varauksella, että saisin Suomesta oman alani hommia, mutta töitä ei ollut.
    Sovimme toukokuussa 2014, että saan hevosen kahden vuoden työstä palkaksi. Aloin maksamaan hevosen kuluja elokuusta 2014. Maksoin rehut ja kengityksen, sekä ostelin tietysti puuttuvia tarvekaluja hevoselleni, aina 2015 vuoden joulukuuhun.

    Minulla oli ongelmia tallinpitäjän kanssa useampaan otteeseen hevostenhoidollisista kysymyksistä. Ehkä jotkin kylmäverirodut selviävät pelkällä vedellä ja heinällä ympärivuotisesti ulkona, mutta oma mielipiteeni on, että ruokinta ei ollut etenkään loppuajasta kohdallaan.
    Oli myös mielenkiintoista, että ensimmäisenä talvena oli äärimmäisen tärkeää, että hevoset saivat laadukasta väkirehua, jota pomoni silloinen mies hankki tallille. Toisena kesänä ja talvena väkirehulla ei ollut enää väliä.
    Ongelmat alkoivat kunnolla, kun lähdin Suomeen isäni ja työnhaun takia kesäksi 2015 toukokuussa. Olen virallisesti isäni omaishoitaja. Ennen lähtöä keväällä keskustelimme pomoni kanssa palkastani, en voinut nostaa palkkaa yli 350euroa, koska olin työttömänä työnhakijana, mutta mainitsin, että hevonen on minusta jo tienattu. Pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että pomo alkaa maksamaan minulle palkkaa siitä eteenpäin. Luojan kiitos toinen työntekijä oli todistamassa keskustelun, koska nyt pomoni kieltää, että koko keskustelua on käyty.
    Seuraavaksi yhteyttä ottaa pomoni, joka haukkuu minut. Kertoo viestissään, että sairas isäni ei ole syy olla Suomessa, vaan minulla on jokin muu syy.
    Tästäkin huolimatta palasin töihin Eestiin syyskuun alussa.

    Syyskuun alussa minua odotti kaaos, hevoset olivat kesän jäljiltä sairaanloisen lihavia ja vapaalla heinällä. Alaikäisellä harjoittelijalla ei ollut hajuakaan väkirehuista/kivennäisistä ja mm. kipeä selkäistä ponia liikutettiin ratsain. Hevoseni, jonka kengitykset maksoin, oli kengitetty välipohjallisilla ilman lupaani ja huonokavioiselle hevoselle välipohjat eivät tee hyvää. Paikalla oli siis kaksi harjoittelijaa, toinen alaikäinen. Toinen harjoittelija oli suorittamassa loppunäyttöään ja moni asia meni mönkään, laitoin viestiä pomolleni hevosten kunnosta, tilanteesta ja siitä kuinka vastuuton pomoni on. Minulle ilmoitettiin, että voin lähteä ja lopuksi vielä toiset työntekijät lähetettiin hakemaan kassalipasta etten varasta rahoja. Ilmoitin, että en voi lähteä. Harjoittelijat eivät pärjää ilman minua. Jatkoin siis töitä syyskuun loppuun. Kun näin esimieheni hänen vihdoin kotiuduttuuan sain haukut niskaani. Minua lisäksi epäiltiin valehtelijaksi ja varkaaksi.

    Päätin edelleen jäädä. Tein töitä joulukuulle 2015 pätkissä, kävin Suomessa hoitamassa isää ja Eestissä pyörittämässä tallia. Järkytyin, kun kuulin, että eläimet; hevosia on iso lauma ja koiria useita, jäivät välillä alaikäisen harjoittelijan vastuulle
    Sain luojankiitoksia työpaikan Suomesta ja jossa aloitin joulun jälkeen. Vasta silloin silmäni aukesivat, vastuullinen hevostenpito on kaukana toiminnasta, johon törmäsin Eestissä.
    Laitoin viestiä uudelle tytölle, että toivoisin hevostani ruokittavan asianmukaisesti ja että sillä ei hyppää asiakkaat.
    Kysyin myös yhdessä viestissä autosta joka oli luvattu minulle ja toiselle työntekijälle omaksi sitä vastaan, että maksoimme useita satoja euroja talvella sen korjauksia. Auto oli luvattu uudelle työntekijälle ja me emme saa mitään oli vastaus.
    Sitten pomoni laittoi minulle viestiä, että minun pitää maksaa edelleen kaikki hevoseni kulut, vaikka se on heillä asiakaskäytössä ja hän on loukkaantunut, kun kysyin meille luvatun auton perään. Kysyin myös toisen työntekijän palkkauksesta. Pomoni sanoi, että toinen työntekijä on saanut palkaksi lahjan minkä pomoni antoi työntekijän vastasyntyneelle vauvalle, kylpyläkäyntejä ja pisteen i:n päälle; oikeuden käyttää suihkua pomoni asunnossa. Pomoni oli tosin vesilaskujen tullessa vaatinut työntekijältä korvauksen suihkussa käynnistä. Loppujen lopuksi auto, josta minä en tosiaan saanut mitään oli käynyt korvaukseksi.
    Seuraavakasi pomoni tarjosi palkaksi minulle 1000e hevosesta varusteineen tai ilman. Ostin pomoltani uuden satulan 360eurolla ja ratsastin sillä kerran. Heillä se oli jäljistä päätellen ollut useasti sen jälkeen käytössä, en ole varma, mutta käytön jäljet näkyvät selvästi. Pomoni sanoi, että voi harkita maksavansa oma käyttämästään satulasta minulle n. puolet, sen jälkeen kun maksatti satulan minulla.
    Ostin satulan tosiaan siinä uskossa, että hevonen on minun.
    Sanoin, että suostun 2300euroon. 1000e hevosesta eli yli vuoden töistä (haluan myös mainita, että elin täysin omakustanteena ruokien suhteen) ja 1300e kuluista, jota olen hevosesta maksanut. Se oli liikaa. Sanoin hankkivani asianajan, uhkailin kuulemma. Kävimme vääntöä sähköpostitse. Pyysin häntä soittamaan, mutta hän ei suostu keskustelemaan kanssani puhelimitse. Hän ei suostunut näkemään minua, kun hain tavarani. Ehdotin, että keskustelen hänen isänsä tai miehensä kanssa, he ovat molemmat pitkänlinjan yrittäjiä ja sanoin, että heillä olisi mahdollisesti perspektiiviä asioihin, mutta tämäkään ei käynyt.
    Sanoin lopuksi kertovan kaikille miten nainen toimii, saan kuulemma syytteen tahallisesta liiketoiminnan häirinnästä. Valitettavasti ei ole kuitenkaan tuomittava teko kertoa totuutta ja luojan kiitos minulla on kaikki mistä kirjoitan ylhäällä. Pomoni uhkaili minua myös pimeillä töillä. Onneksi verotietoni ovat kunnossa ja Kelasta, työkkäristä ja verottajalta kysyessäni, sain kuulla etten ole tehnyt mitään väärin. Vaan toinen osapuoli on. Ja sama paikka myy koiria Suomeen kennelnimellä Bistro's Mighty.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa