P
pelkäävä mamma
Vieras
Meille tulossa kyseinen tilanne. Ikäeroksi 1v 10kk. Välillä valvon yöllä ja mietin koko tilannetta ja sitten olenkin aivan paniikissa...
Hyvin jaksetaan! =) Toki alkuaika oli vaikeaa, mutta nykyisin jo helppoa. Pojilla ikäeroa 1,5vuotta. Nyt ovat reilu 3v ja vajaa 2v. Leikkivät keskenään, eivätkä taida aina edes muistaa äidin olemassaoloa. Ja nyt kun pienempikin syö itse aika hyvin, niin äitiä ei tarvita kuin ruuan laittoon ja pepun pyyhintään... =)
Meillä toki ollut helppoa, kun lapset terveitä ja mustasukkaisuutta ei ole ollut. Silti eka vuosi oli aikamoista vaipparumbaa ja syöttämistä, mutta nykyisin tosiaan äiti ehtii surffailemaan netissäkin toooosi hyvin!
Meillä toki ollut helppoa, kun lapset terveitä ja mustasukkaisuutta ei ole ollut. Silti eka vuosi oli aikamoista vaipparumbaa ja syöttämistä, mutta nykyisin tosiaan äiti ehtii surffailemaan netissäkin toooosi hyvin!
Mulla on kokemusta aiheesta vasta kuukauden ajalta plus raskausaika päälle. Odotusaikana kyllä vähän hirvitti ja oli ison mahan kanssa joskus enemmän kuin hiki päässä touhuta isomman kanssa. Toistaiseksi kaikki on mennyt ihan omalla painollaan ja koko ajan arki muuttuu helpommaksi kun oppii toimimaan erilaisissa tilanteissa kahden kanssa.
Omaa aikaa ei enää tosin ole ollenkaan mutta en sitä juurikaan kaipaa vaan nautin näistä pienistä ja siitä että vielä saa olla niiden kanssa 100%, kohta niillä on jo ihan omat jutut!
Enää en osaa ajatella sitä että ois vaan yksi lapsi. Näillä kahdella siis ikäeroa 1v4kk.
:heart:
Omaa aikaa ei enää tosin ole ollenkaan mutta en sitä juurikaan kaipaa vaan nautin näistä pienistä ja siitä että vielä saa olla niiden kanssa 100%, kohta niillä on jo ihan omat jutut!
Enää en osaa ajatella sitä että ois vaan yksi lapsi. Näillä kahdella siis ikäeroa 1v4kk.
:heart:
Minäkin olin alussa ihan paniikissa,mutta yllätys oli suuri.
Pojat nyt 2v ja 8.5kk ja hyvin on mennyt. Kerran vko:ssa käydään katsomassa vaaria. Ja mie sjopa tekee 3xvko:ssa ylitöitä.
Ja esikoinen ei ole ollut mustis olenkaankuopuksesta. Mikä sekin minut yllätti.
Pojat nyt 2v ja 8.5kk ja hyvin on mennyt. Kerran vko:ssa käydään katsomassa vaaria. Ja mie sjopa tekee 3xvko:ssa ylitöitä.
Ja esikoinen ei ole ollut mustis olenkaankuopuksesta. Mikä sekin minut yllätti.
H
Hannamari harmailee
Vieras
V<uva on nyt 40vkoa ja esikko 1v11kk. Nukun yöni max 2 tunnin pätkissä, esikko jättämässä päikkyjä pois ja illat siksi yhtä h-ttiä kun uhmakin pukkaa päälle, vauvalla on vatsavaivoja, niinkun niillä nyt tapaa olla, ja tämän äitin pää alkaa olla unenpuutteesta hajoamassa. Tähän päälle hormonimyräkkä, kipeät tissit, huono omatunto kun esikolle ei riitä huomiota.. \|O \|O \|O
Silti: tämä on ohimenevä vaihe, ja maksaa ittensä takas moninkertasesti kun pojilla on seuraa toisistaan. Alku aina hankalaa jne..
Silti: tämä on ohimenevä vaihe, ja maksaa ittensä takas moninkertasesti kun pojilla on seuraa toisistaan. Alku aina hankalaa jne..
Hyvin on pärjätty ja jaksettu, ikäeroa meidän neitosilla 1v3kk. :heart:
En toki väitä ettei meillä koskaan oltas väsyneitä.
Olihan se alkuun opettelua kun oli kaks vauvaa, mutta kyllä se siitä on lähtenyt suttaantumaan pikkuhiljaa.
Jaksamiseen toki vaikuttaa paljolti sekin millaisia lapset on, jos vauva kovin itkuinen, silloin ei jaksa paljoa muuta...
Meillä olleet aika kilttejä ja rauhallisia molemmat. :heart:
=)
En toki väitä ettei meillä koskaan oltas väsyneitä.
Olihan se alkuun opettelua kun oli kaks vauvaa, mutta kyllä se siitä on lähtenyt suttaantumaan pikkuhiljaa.
Jaksamiseen toki vaikuttaa paljolti sekin millaisia lapset on, jos vauva kovin itkuinen, silloin ei jaksa paljoa muuta...
Meillä olleet aika kilttejä ja rauhallisia molemmat. :heart:
=)
M
Mami74
Vieras
Hyvin ollaan pärjätty. Ikäeroa vähän yli vuosi. Esikoinen reilu 2v. ja kuopus vajaa 1v. Esikoinen jatkanut tarhassa, vaikka jäin äitiyslomalle ja hyvin viihtyy siellä 3-4 päivänä viikossa =) Ehkä sekin helpottaa omaa jaksamistani. Olen vuoden vaihteen jälkeen palaamassa työelämään ja kuopuskin menee hoitoon. Siinä mielessä meillä ollut helppoa, että molemmat terveitä ja nukkuneet aina hyvin. Hyvin pojat puuhaavat keskenään eikä pahempia mustasukkaisuusdraamoja ole ollut. Pientä kahinaa tietysti välillä, mutta se kuuluu asiaan 
Meidän lapsilla 1½ vuotta ikäeroa. Aika kamalaa ollut :/ Mies ei ole koskaan osallistunut kun pienellä murto-osalla lasten ja kodinhoitoon. Eikä minulla ole muitakaan apujoukkoja ollut. joten välillä on ollut aika raskasta..
nyt on menossa esikoisen uhma ja kakkosen eroahdistus päällekkäin. Pahinta on kun pettyy itseensä, tuntuu että olen huono äiti, kun esikoiselle ei välttämättä jää niin paljon aikaa ja tulee huudettuakin joskus. Joskus tuntuu niin H*elvetin pahalta koko tilanne. Haluaisi apua, mutta sitä ei ole. Pakko vaan elää päivä kerrallaan, kyllä se tästä.
Mutta voimia sinulle, kyllä sinä pärjäät :hug:
nyt on menossa esikoisen uhma ja kakkosen eroahdistus päällekkäin. Pahinta on kun pettyy itseensä, tuntuu että olen huono äiti, kun esikoiselle ei välttämättä jää niin paljon aikaa ja tulee huudettuakin joskus. Joskus tuntuu niin H*elvetin pahalta koko tilanne. Haluaisi apua, mutta sitä ei ole. Pakko vaan elää päivä kerrallaan, kyllä se tästä.
Mutta voimia sinulle, kyllä sinä pärjäät :hug:
A
AnnaMari
Vieras
Meidän perheessä vietetään odotuksen aikaa. Esikoinen 1 vuoden ja rv 20 menossa. "Huonoäiti"-syndrooma on iskenyt jäädäkseen. Väsymys, pahoinvointi ja esikoisen hoito on tuntunut ylitsepääsemättömältä yhdistelmältä. Onneksi isä on tullut avuksi enemmän kuin uskalsin toivoa. Silti olo tuntuu todella toivottamalta eikä tilannetta paranna aina vain lyhentynyt pinna. Huono-omatunto iskee aina kun tulee huudettua esikoiselle. Näin meillä...
T
twintwin
Vieras
Heips!
Joo-joo - helppo sanoa ja silleen...
Koeta nauttia raskaudestasi, turha pelätä etukäteen, kun kaikki voi mennä tosi kivasti. Mie olen itse joutunu opettelemaan sitä, ettei asioita kannata surra etukäteen, kun ei tiedä mitä todella on tulossa.
Lapsille tulee ikäeroa kuitenkin lähemmäs kaksi vuotta, ja kun kuopuksesi lähestyy vuoden ikää, on esikoinen kohta kolmevuotias, joka osaa jo paljon asioita ihan itse. Lapset kasvavat koko ajan, vauva-aikaa kestää vain tietyn ajan....
Sie pystyt itse vaikuttamaan asioiden sujumiseen tosi paljon. Silloin kun olet väsynyt, pyydä apua hyviltä ystäviltä ja mahd. sukulaisilta. Ainakin meillä kaksvuotiaat viihtyvät mumminsa kanssa tosi hyvin, kun isi on töissä ja äiti haluaa siivota isommasti rauhassa tai lähteä hikilenkille.
Onnellista odotusta ja hyvää joulua! :xmas:
Joo-joo - helppo sanoa ja silleen...
Koeta nauttia raskaudestasi, turha pelätä etukäteen, kun kaikki voi mennä tosi kivasti. Mie olen itse joutunu opettelemaan sitä, ettei asioita kannata surra etukäteen, kun ei tiedä mitä todella on tulossa.
Lapsille tulee ikäeroa kuitenkin lähemmäs kaksi vuotta, ja kun kuopuksesi lähestyy vuoden ikää, on esikoinen kohta kolmevuotias, joka osaa jo paljon asioita ihan itse. Lapset kasvavat koko ajan, vauva-aikaa kestää vain tietyn ajan....
Sie pystyt itse vaikuttamaan asioiden sujumiseen tosi paljon. Silloin kun olet väsynyt, pyydä apua hyviltä ystäviltä ja mahd. sukulaisilta. Ainakin meillä kaksvuotiaat viihtyvät mumminsa kanssa tosi hyvin, kun isi on töissä ja äiti haluaa siivota isommasti rauhassa tai lähteä hikilenkille.
Onnellista odotusta ja hyvää joulua! :xmas:
hyvin pärjätään ja jaksetaan ikäeroa 1v6kk.
välillä tietty rankempaa ja muutama ylimääränen käsipari ois enemmän ku tarpeen
välillä tietty rankempaa ja muutama ylimääränen käsipari ois enemmän ku tarpeen
ihan hyvin jaksetaan, ikäeroa 1v ja 1kk 
välillä on rankkaa on ikä mikä tahansa, mutta mun mielestä me ollaan pärjätty hyvin
välillä on rankkaa on ikä mikä tahansa, mutta mun mielestä me ollaan pärjätty hyvin
I
ipatii
Vieras
Meillä ikäero 1v4kk ja hyvin pärjäillään..ja hyvin pärjätty alusta asti.
Tosin asiaa auttanut sekin osittain,ettei isoveikka ollut juurikaan mustasukkainen kun pikku neiti syntyi..
Raskainta on ollut silloin kun molemmat kipeenä yhtäaikaa...ja totta kai,niitä huonoja,"raskaita" hetkiä,päiviä tulee..mutta kyllä sitä pärjää =) (meilläkin isukki "aina" töissä tai nukkuu eli kolmistaan ollaan muksujen kanssa paljon) ja nyt kun nti jo 1vee niin siitä on suuri apu ja leikkikaveri iso veikalleen =) =)
Tosin asiaa auttanut sekin osittain,ettei isoveikka ollut juurikaan mustasukkainen kun pikku neiti syntyi..
Raskainta on ollut silloin kun molemmat kipeenä yhtäaikaa...ja totta kai,niitä huonoja,"raskaita" hetkiä,päiviä tulee..mutta kyllä sitä pärjää =) (meilläkin isukki "aina" töissä tai nukkuu eli kolmistaan ollaan muksujen kanssa paljon) ja nyt kun nti jo 1vee niin siitä on suuri apu ja leikkikaveri iso veikalleen =) =)
meillä ikäero 1v8kk ja hyvin olen jaksanut. Mielestäni ollut helpompaa kuin etukäteen "pelkäsin". Toki välillä väsyttää enemmän ja välillä vähemmän, mutta kun ottaa oikean asenteen ja hyväksyy sen että lapset täyttävät ja rytmittävät päivän niin hyvin pärjää. Ihanaa aikaa tämä on kun lapset ovat pieniä
tulee tässä vähän huono äiti olo kun lukee miten muut on pärjännyt alusta asti noin hyvin..meillä vajaa 2v ja 2kk ikäiset lapset ja kyllä usein tuntuu että ei millään jaksa. vaikea saada lapsia nukkumaan yhtäaikaa. päivällä helpompi jos vauva nukkuu vaunuissa (aina ei nuku) ja illalla kun mies on iltavuorossa esikoinen on vaikea saada nukkumaan ja yleensä illat venähtää liian pitkäksi. Meillä pikkuinen kärsi alussa pahoista mahavaivoista nyt on jo rauhoittunut mutta yhä menee yli puolen yön ennen kuin pääsen nukkumaan ja aamulla täytyy herätä aikaisin..mutta ihania molemmat ovat ja aivan ihana nähdä vauvan ensi hymy ja jokeltelu..nauti vain raskaudesta ei kannata huolehtia asioita etukäteen. loppujen lopuksi aikahan menee nopeasti ja lapset kasvaa..
Ä
äiti 83 harmaana
Vieras
Meillä ikäeroa 1v6,5kk. Menee mukavasti. On ollut todella rankkoja aikoja ja väsymys ollut erittäin tuttua, mutta niistä on selvitty Nyt on todella ihana nähdä miten lapsista on tullut toisilleen ihanat kaverukset :heart: Ei kannata liikaa miettiä ja murehtia tulevasta, kyllä kaikki menee hyvin tai ainakin kääntyy aina parhain päin...
Nyt on todella ihana nähdä miten lapsista on tullut toisilleen ihanat kaverukset :heart: Ei kannata liikaa miettiä ja murehtia tulevasta, kyllä kaikki menee hyvin tai ainakin kääntyy aina parhain päin...
I
ikäerosta
Vieras
meillä on pojilla ikäeroa 1v.5kk. raskausaika oli aika kamala valvomisen ja supistusten takia,minäkin valvoin kaiket yöt ja mietin kuinka pärjätään.esikoinen oli siihen aikaan todella äiti-riippuvainen eikä huolinut muita hoitamaan tai ainakaan nukuttamaan.kun vauva syntyi,esikoinen oli äärimmäisen mustasukkainen mutta kuitenkin kaikki meni paremmin kun osasin etukäteen kuvitella.nyt lapset 2v.4kk ja 11kk,ja menee oikein loistavasti =) esikoinen reipastui paljon pikkuveljen syntymän jälkeen,kaaos-aikaa oli n.2 ekaa kuukautta minkä aikana opeteltiin elämään vauvan kanssa.
Meillä just tuo ikäero. Neiti on nyt vuoden ja isoveli täyttää helmikussa 3 v. Meillä on ollut rankkaa ei voi kieltää vaikka mun mies auttaa tosi paljon lastenhoidossa iltaisin. Pojalla on ollut voimakas uhma ja kova mustasukkaisuus. Lisäksi tyttö on nukkunut huonosti yöt (sekä vähän päivälläkin) eli vuosi on mennyt eikä ole montaakaan edes lähes koko yötä nukuttu. Mutta nyt on ruvennut näkymään valoa tunnelissa eli veljen mustasukkaisuus on helpottanut ja siskosta on ruvennut olemaan hänelle kovasti seuraa. Kun vielä saataisiin nukkumispuoli sujumaan. Ihania ovat kuitenkin molemmat ja täysipainoista elämää tämä lapsiperheen elo :heart:
C
Catharine
Vieras
Ajattelinpa pitkästä aikaa vastailla kun on ajankohtainen aihe
Meillä on tytöillä ikäeroa juuri tuo 1v 10 55 ,ja aion olla ihan rehellinen kerrankin ja sanoa että onhan tämä aikamoista-vaikkakin ihanaa tottakai.Esikoisemme on aina ollut todella helppo lapsi,siis hyvin rauhallinen,tottelevainen,nukkunut hyvin jne jne.Ja suureksi häpeäkseni myönnänkin nyt jälkikäteen olleeni varmaan maailman ärsyttävin leikkipuistoseura,koska ehkä toin sitä helppoutta ja erinomaisuutta esille melki paljon ja karsastin "vaativimpien" lasten ja vanhempien seuraa,en vain ollut ikinä tottunut temppuiluun ja kiukutteluun ja ärsyynnyin heti jos joku lapsi vaikka vei tytöltä lelun kädestä
Meidän toinen tyttäremme on aivan eri maata kuin esikoinen!Sen huomasi jo synnärillä,että luonteessa on hurja ero.Nyt siis 11kk ikäinen on hyvin vaativa ja temperamenttinen,enkä muista koska olisin nukkunut 3 tuntia pidempään yhtäjaksoisesti.Ruoka on tultava HETI,vaippa on vaihdettava VÄLITTÖMÄSTI ja nukkua viisii HARVOIN ja VÄHÄN-tämä kaikella rakkaudellaEnnen niin kiltti esikoinen on hirmuisen mustasukkainen,ei yhtään oma itsensä,ei oikein vieläkään ole tottunut siihen että emme olekaan kahdestaan (ollut siis kotihoidossa ja on edelleen),haluaa syliin koko ajan mutta pikkusisar vaatii syliä koko ajan myös,että aikamoista temppuilua tämä vaatii.
Rakkaita ja toivottuja lapsia kummatkin,mutta nyt jos voisin suunnitella uudelleen tekisin toisen ehkä hiukan myöhemmin,että isompi saisi sitä syliä ja ymmärtäisi enemmän asioista,nyt kärsivät kaikki kun syliä ei vain riitä,paitsi iltaisin kun isäkin on paikalla.
Piti vielä lisätä,että se on puppua että pienen ikäeron lapset automaattisesti leikkisivät koko ajan keskenään,sekä meillä että naapurissakin on hauska tilanne,täysin eri luonteiset sisarukset eivät ihan välttämättä leikikään yhtään ollenkaan keskenään.Ja nyt kun on tätä kokemuksta näistä itsepäisemmistäkin lapsista,niin kacuttaa se omahyväisyys mitä tein muille äideille esikon aikana..lapset tosiaan voivat olla ihan jästipäitä jo luonnostaan
Meillä on tytöillä ikäeroa juuri tuo 1v 10 55 ,ja aion olla ihan rehellinen kerrankin ja sanoa että onhan tämä aikamoista-vaikkakin ihanaa tottakai.Esikoisemme on aina ollut todella helppo lapsi,siis hyvin rauhallinen,tottelevainen,nukkunut hyvin jne jne.Ja suureksi häpeäkseni myönnänkin nyt jälkikäteen olleeni varmaan maailman ärsyttävin leikkipuistoseura,koska ehkä toin sitä helppoutta ja erinomaisuutta esille melki paljon ja karsastin "vaativimpien" lasten ja vanhempien seuraa,en vain ollut ikinä tottunut temppuiluun ja kiukutteluun ja ärsyynnyin heti jos joku lapsi vaikka vei tytöltä lelun kädestä
Meidän toinen tyttäremme on aivan eri maata kuin esikoinen!Sen huomasi jo synnärillä,että luonteessa on hurja ero.Nyt siis 11kk ikäinen on hyvin vaativa ja temperamenttinen,enkä muista koska olisin nukkunut 3 tuntia pidempään yhtäjaksoisesti.Ruoka on tultava HETI,vaippa on vaihdettava VÄLITTÖMÄSTI ja nukkua viisii HARVOIN ja VÄHÄN-tämä kaikella rakkaudella
Ennen niin kiltti esikoinen on hirmuisen mustasukkainen,ei yhtään oma itsensä,ei oikein vieläkään ole tottunut siihen että emme olekaan kahdestaan (ollut siis kotihoidossa ja on edelleen),haluaa syliin koko ajan mutta pikkusisar vaatii syliä koko ajan myös,että aikamoista temppuilua tämä vaatii.Rakkaita ja toivottuja lapsia kummatkin,mutta nyt jos voisin suunnitella uudelleen tekisin toisen ehkä hiukan myöhemmin,että isompi saisi sitä syliä ja ymmärtäisi enemmän asioista,nyt kärsivät kaikki kun syliä ei vain riitä,paitsi iltaisin kun isäkin on paikalla.
Piti vielä lisätä,että se on puppua että pienen ikäeron lapset automaattisesti leikkisivät koko ajan keskenään,sekä meillä että naapurissakin on hauska tilanne,täysin eri luonteiset sisarukset eivät ihan välttämättä leikikään yhtään ollenkaan keskenään.Ja nyt kun on tätä kokemuksta näistä itsepäisemmistäkin lapsista,niin kacuttaa se omahyväisyys mitä tein muille äideille esikon aikana..lapset tosiaan voivat olla ihan jästipäitä jo luonnostaan
V
vierasKysyjä täällä
Vieras
Mä nostan hattua teille :hug: Kauhulla 
ja syvällä kunnioituksella katson monilapsisia perheitä. Miten ihmeessä ehditte ja pystytte? Varsinkin silloin kun on pieni vauva, joka koko ajan kakkaa, syö jne. ja vieressä täystuho, joka menee joka paikkaan?
ja syvällä kunnioituksella katson monilapsisia perheitä. Miten ihmeessä ehditte ja pystytte? Varsinkin silloin kun on pieni vauva, joka koko ajan kakkaa, syö jne. ja vieressä täystuho, joka menee joka paikkaan?