Pariviikkoisen pakertaminen

Meillä neiti tänään juuri kaksiviikkoinen ja kohta viikon on jo ollut todennäköisesti mahavaivoista johtuvaa pakerrusta.
Alkoi pikku hiljaa sellasena sätkiväni rimpuiluna johon kuului kauhea puhina mutta nyt pahimmillaan koko käärö suorastaan kramppaa ja huutaa kurkku suorana.

Aloitettiin rela-tipat, jotka myös lähes samantien lopetettiin kun tuntui että huuto vain paheni. Nyt pari päivää menty Disflatylin avulla ja siitä ollut jo suuri apu, kuitenkin vain niiden syötöjen yhteydessä jolloin tipat annetaan.
Olen lukenut että saattaa kestää joitain päiviä ennenkuin vaikutus on jatkuvaa mutta sitä vielä odotellaan...

Omassa ruokavaliossa ei pitäisi olla vaikutusaineita neidin masuun.

Mikä siis nyt neuvoksi ja avuksi???

Alkaa tuoreiden vanhempien jaksaminen ehtyä kun jomman kumman on 24/7 heijattava ja hoivattava. Mies tekee kaiken minkä pystyy mutta toistaiseksi tisseineni olen ollut aika korvaamaton lohduttaja.
Viikon päästä mies palaa töihin ja se pelottaa jo kovasti :headwall:

Nyt taas tässä vietän hyvää esimerkkiyötä eli pääsin nukkumaan kahdentoista aikaan kun oltiin pari tuntia hyssytelty ja nukuteltu, nukuin 2h kunnes en pienen huudolta enää pystynyt nukkumaan ja tulin päästämään miehen nukkumaan. Kapaloin neidin ja tuossa se nyt tuhisee, vaihtelevalla menestyksellä sitterissä ja mun on jalalla jatkuvasti kiikutettava tai muuten tulee hirveä huuto. Tämäkin harvinaista herkkua sillä monesti on rauhallinen vain sylissä niin että kävelen ympäri kämppää...

Päivällä en jotenkin saa nukuttua ja öisin tulee vedettyä maksimissaan se pari tuntia ja pelottaa jo että missä vaiheessa alkaa näkyä kunnolla jaksamisessa, mieskin kovin huolissaan ja potee tosi huonoa olo siitä kun hän ei pysty auttamaan minun unen takaamisessani.

Olen vakuutellut itselleni että pari kuukautta menee nopsaan ja sitten tilanne pitäis jo rauhottua mutta pari kuukautta kahden tunnin yö-unilla kuulostaa aika pahalta...


Kokemuksia ja neuvoja kuulisin NIIN mielelläni, nyt on kaikki tuki tervetullutta!




Tini + niin rakas Pikku-Pingu 14vrk (itseasiassa 15vrk kun on jo aamu )




PS. Vyöhyketerapiaan mennään heti ens viikolla jos vaan saadaan jostain vapaa aika

 

Kuulostaapa kovin tutulta! Kirjoituksesi olisi voinut olla suoraan minun kirjoittamani. Me vanhemmat olemme itse allergisia todella monelle ruoka-aineelle yhteensä, joten onko se ihme, että poika on syntymästään asti oireillut mahaansa.

Aluksi lohdun sana, vatsavaivat kyllä helpottaa, kuten meillä. Poika on tällä hetkellä 5-kuukautinen tarmonpesä =) Meillä pojan vatsavaivat alkoivat kaksiviikkoisena, kun imetys alkoi sujua ja ne kirotut d-vitamiinit aloitettiin. Jos annat vauvallesi d-vitamiinia, niin jätä se pois nyt siksi aikaa, että vatsan tilanne rauhoittuu. Mutta tietysti infoa neuvolaa siitä ensin! Meillä annetaan vielä tänäkin päivänä vain parisen tippaa Jekoviteja siitä normaalista viidestä, kun pojan maha tuppaa edelleen kipeytymään aika-ajoin... Välillä pidetään myös taukopäiviä koko tiposta. Sitten karsi omasta ruokavaliostasi pois sipulit, kaalit, sitrushedelmät, vahvat mausteet, maitotuotteet, hiilihappojuomat, ruisleipä sekä karkit. Ai, ruokavaliossasi ei pitänyt olla ongelmaa, no, onpahan itse neuvolasta saamani lista apuna muille!

Vyöhyketerapiassa mekin käytiin, olisiko ollut kolme kertaa. Ehkä siitä oli hyötyä, ehkä ei. Suurin hyöty oli varmasti mun ruokavaliosta, jonka tehoaminen luultavimmin ajoittui juuri tuon terapian aikoihin. En siis osaa sanoa, kummasta apu tuli. Vyöhyketerapiassa saatte varmasti sitten myös kotihierontakikkoja, jolla helpotatte vauvan oloa, masuhierontaa ja ilmoja liikkeelle laittavia jumppaliikkeitä. Meillä ne tehosivat varsinkin yöaikaan, kun mikään muu ei huutoon auttanut. Tuttia meidän poika ei vielä silloin syönyt, ja tissi suussa poika sai välillä jopa unen päästä kiinni. Jatkuva lutkuttaminen kipeytti kuitenkin pojan mahaa entisestään, kun syöntivälit olivat niin tiheitä ja maha täyttyi aina vain uudestaan maidosta. Heijaaminen olikin kova sana tissin korvikkeena.

Ymmärrän täysin, miten avuttomiksi tunnette nyt itsenne, jaksuhali sinne teidän suuntaan :hug: Toivottavasti saatte vyöhyketerapiasta apua vauvan vatsavaivoihin.

T. Mavi ja poika 5 kk:tta (joka on aloitellut hiljalleen kiinteitä, ja vatsavaivat ovat palanneet...)

P.S. Olipa sekavaa kirjoittamista, mutta jospa siitä on kuitenkin edes lohtua teidän arkeen.

 

Meillä ollut samansuuntaista :hug: . Kaikki tipat ja vyöhyketerapia, kotona tehty vauvahieronta ym.tehtiin.Olo alkoi helpottaa vasta 4 kk iässä, kun aloiteltiin kiinteitä.Kovin meillä herkkävatsainen poika, en tiennyt oikein mitä itsekin suuhunsa laittaisi.Varsinkin kananmuna ja suklaa olivat minulta ehdottomasti kielletty. Nyt poika täyttää pian 7 kk.Pari viikkoa sitten lopettelin imetystä.Osittain imetin ja korviketta annoin 4 kk iästä vähäsen, koska tuntui paremmin nukkuvan sillä.Olin aikas väsynyt jo......

Vinkkinä vielä vatsavaivaiselle: Aina imetys pystyasennossa, myös yöllä ja joka kertainen röyhytys tarpeen, jottei jää ilmaa vatsaan pyörimään! Varmaan tämän jo teetkin, mutta sanoin kuitenkin.Nyt vauveli kuitenkin maailman helpoin ja ihanin. Viime yönä nukkuin iltakahdeksasta aamuseitsemmän.Ja ilman syöntiä =) :heart: !

Jaksamisia teille :hug: ! Aika aikaansa kutakin. Valvokaa vuoroöitä miehen kanssa jos mahdollista.

T:Wode ja poikkuli :heart:

 

Tämä ei hirveästi auta, mutta sanon kuitenkin, että meillä ei esikoisen kanssa auttanut mikään muu kuin aika. Väsymyksestä meinasin pökertyä monta kertaa sen n. 4 kk:n aikana mitä koliikkia kesti. Sen jälkeen meillä on ollut maailman helpoin ja aurinkoisin lapsi. Tuosta jo 7 vuotta aikaa.

 

kiitos kovasti vastauksista! :flower:
Täällä siis sinnitellään edelleen.

Eilen oli toinen vyöhyketerapia kerta ja ensimmäisen kerran jäljiltä pieni oli entistä kiukkusempi ja itku tuli tosi herkästi mutta nyt ehkä jo hieman rauhottunut...
D-tippoja ei oo uskallettu aloittaa, pelottaa vähän että mitä neuvolan täti tähän sanoo!

Yritän kuitenkin koko ajan juurruttaa omaan ja miehen päähän että tämä ON ohi menevää ja neiti kasvaa hirmu vauhtia. Viikon pääsä pieni on jo 1kk:tta ja sitten on jo hyvällä tuurilla 1/3 tai 1/4 itkuista takana

Väsymys kuitenkin puskee aika ajoin päälle liian kovaa ja alkaa jo pelottaa että miten parisuhteemme tästä kärsii. Onneksi kaikki asiat muuten on hyvin ja väsymyskin loppujen lopuks ohi menevää...

Lisää kokemuksia ja vinkkejä olis kiva kuulla jos samassa tilanteessa olevia/olleita löytyy!


Tini+Pikku-Pingu melkein 3vkoa

 

Tinii; hyvä asia on että olet tiedostanut vauva arjen rankkuuden olevan ohimenevä vaihe. Meillä myös on suurin piirtein parisuhde katkolla silloin kun lapset on vauvoja ja nyt toisen kohdalla varsinkin sen tietää ettei tämä kestä kuin sen pienen hetken. Ei me tapella eikä muutenkaan mitenkään riidoissa olla, mutta väsyneita ollaan oltu melkein joka päivä ja yhdessä tavallaan vaan pakerretaan töitä päivästä toiseen tämän kodin ja perheen eteen. Meillä tosin alkaa olla jo voiton puolella kun vauva täyttää kohta 11kk ja elämä aikalailla jo helpottanut sen rankimman vaiheen yli. Nyt ollaan jo katseltu yhdessä illalla Dvdtä, juteltu paljon enemmän ja muutenkin löydetty taas erilailla toisemme

Meni tämä minun kirjoitus vähän sivu alkuperäisen aiheen, mutta minusta tärkeä asia tämäkin kun kerran otit itse viimeisessä kirjoituksessa puheeksi parisuhteen.

Meidän vauva oli myös itkuinen ja huomattavasti temperamenttisempi kuin esikoinen joten senkin puolesta mulla oli opettelua että sain toisen rauhoittumaan kun ei meinannut millään tyyntyä yhtä helposti kuin esikko.

Jaksamista sinulle ja toivottavasti väsymys alkaa helpottaa. :hug:

 

Jaksamista sinne :hug: Tiedän kokemuksesta että äidillä on NIIN avuton olo kun tuntuu ettei mikään auta.

Ajattelin vaan vinkata noita imetystukilistan sivuja, sieltä etenkin noita koliikki ja suihkutissi-osioita. Kun kerroit että imetät, niin tuolta voisi löytyä apua/vinkkejä miten vatsavaivoja voisi lievittää, jos kyse on esim. liian voimakkaasta herumisesta. http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=61&Itemid=165

Tsemppiä! :flower: