P
Peppi
Vieras
Olen kuullut jonkun viisaan suusta, että vauva-aika on parisuhteelle kaikkein raskainta ja eroja tapahtuu silloin eniten. Ajattelin, että eihän meillä vaan, mutta nyt huomaan että kyllä, joskus tekisi mieli pakata laukut ja häipyä. Tuntuu että meillä ei miehen kanssa ole enää mitään yhteistä, ei mitään muuta kuin lapsi. Mies ei saa enää sanaa suustaan minkään asian suhteen, kun ollaan yhdessä niin istutaan turvat kiinni ja murahdellaan toisillemme. Minä olen vauvan kanssa kotona päivät pitkät, arki sitä samaa puurtamista päivästä toiseen. Lapsi on tällä hetkellä ihanin asia mitä minulla on, enkä vaihtaisi äitinä olemista mihinkään, mutta välillä tuntuu että on virikkeet aika vähissä ja kaipaisi aikuista juttuseuraa, joka kuuntelisi ja puhuisi asioista, olisi kiinnostunut. Mieheltäni sitä lähinnä toivoisin, mutta toiveeksi on tainnut jäädä. Tällä hetkellä tuntuu vaan siltä, että emme miehen kanssa enää ymmärrä toisiamme emmekä osaa vastata toistemme tarpeisiin. Minä toivoisin suhteeseen jotain syvempää, oikeita keskusteluja oikeista asioista. Miehen mielestä pitäisi vaan olla iloinen ja jutella höpönlöpön-asioista. Miehen mielestä kaikki, AIVAN kaikki, mitä sanon on kiukuttelua. Ehkä osa on, mutta ei nyt sentään ihan kaikki, negatiivisia tunteita ei vaan saisi olla olemassa. Ainoastaan enää lapsi saa minut hyvälle tuulelle, hänen kanssaan jaksan nauraa ja hupsutella. Mies käy töissä, on kyllä apuna kotona lapsen hoidossa ja muissa askareissa tarpeen tullen, voimiensa mukaan, ja siitä todella kiitollinen olen, mutta tuntuu vaan että olen väsynyt tähän kaikkeen, onneton, ja onnettomaksi koko ajan menen. Haluaisin että asiat selviäisivät, sillä avioliitto on minulle kuitenkin merkittävä asia ja haluan lupauksista pitää kiinni, mutta myös rakastaa ja olla rakastettu. Varmasti meissä molemmissa olisi sitä korjattavaa. Ollaan kyllä keskusteltu asioista, kerrottu toisillemme toiveemme, mutta mikään ei muutu, asiat on ihan umpisolmussa enkä tiedä kuinka ne selviäisi. Lasta kyllä jaksan rakastaa ja hänet hoitaa parhaan kykyni mukaan, mutta kyllä kodin ilmapiiri ja vanhempien parisuhde alkaa jossain vaiheessa vaikuttaa myös häneen.
No, tässä tuli nyt purettua itseään oikein olan takaa... tai sitten kiukuteltua, en tiedä. Kertokaahan omista vauva-ajan vaikeuksistanne, kuinka niistä on selvitty!
No, tässä tuli nyt purettua itseään oikein olan takaa... tai sitten kiukuteltua, en tiedä. Kertokaahan omista vauva-ajan vaikeuksistanne, kuinka niistä on selvitty!
