Parisuhde pikkulapsiaikana

  • Viestiketjun aloittaja Naomi
  • Ensimmäinen viesti
Naomi
Onko kellään käynyt niin että pikkulapsiaika olisi tuhonnut aiemmin hyvän parisuhteen ja vienyt eron partaalle tai johtanut jopa eroon?
Sanotaan ettei pitäisi erota lasten ollessa pieniä vaan luottaa siihen että vielä tulee helpompia aikoja. Niin harvoin puhutaan siitä että lapsi tuo mukanaan uusia riidanaiheita ja jatkuva väsymys sekä yhteisen ajan puute aiheuttaa kitkaa kumppanien välille. Tilastollinen tosiasia on että monet eroavat lasten ollessa pieniä.
Samoin erään tutkimuksen mukaan ihmisten kokema onnellisuus vähenee lastentulon myötä. Jos olette kokeneet tälläistä, miten olette selvinneet? Itse olen rämpinyt jotenkuten suhteessani, vieläkään ei kovin valoisalta näytä.
 
Olitteko olleet yhdessä kovin kauan ennen lasta. Lähipiiristä olen huomannut että todella pitkään olleet parit ovat niin tottuneita kahdestaan oloon ja sen tuomiin rutiineihin että uusi perheenjäsen sekoittaa pakan ihan täysin.
 
Matami-mamma
On varmasti. Ainakin kun on niitä vanhempia jotka eivät halua hoitaa sitä parisuhdetta. ei voida antaa lasta edes pariksi tunniksi kenellekään että pääsisi vaikka ravintolaan aikuisten kesken. Kun lapsi voi saada rakastavassa hoidossa traumoja jos äiti ei ole koko ajan vieressä. Lue vaikka tuo toinen ketju missä äiti haluaisi hetken aikaa miehensä kanssa kahdestaan, mutta mies ei. Ja lukemattomia ketjuja on missä paatostellaan ettei lapsi saa mennä hoitoon, eikä varsinkaan yökylään isovanhemmille ennenkuin on vähintään teini-ikäinen. Mielellään ei sittenkään.

Toki parisuhdetta voi hoitaa lastenkin kanssa. Mutta kuinka moni oikeasti harrastaa villiä seksiä kun lapset voivat tulla keskeyttämään, menevät elokuviin muuta kuin lastenleffaa, käyvät illalla hienossa ravintolassa tai teatterissa kun mukana on vauva ja taapero? Ei kovin moni, veikkaan. Jos elämä on pelkkää kakkavaippaa ja lapset sitä tätä tuota, ei ole ihme jos eroja tulee. Kuinka moni lapseton pariskunta kestäisi sitä ettei KOSKAAN tee mitään yhdessä?
 
meillä juuri näin
meillä on juuri tämä tilanne,olemme ns.lasten takia yhdessä.olemme puhuneet että sitten kun lapset ovat lähes aikuisia,lähdemme eri teille,mutta voipi olla että sitten parisuhde onkin jo paremmalla tolalla.nyt ei aikaa ole mihinkään yhteiseen,olemme melkolailla toisistamme vieraantuneet,seksiä on harvoin,puhuttavaa ei ole...jotenkin luotan että tilanne korjaantuu tulevaisuudessa,mutta aika näyttää.ero on ollut puheissa useasti,mutta aina on päätetty yrittää jatkaa...lasten takia...
 
maissihiiri
Meillä parisuhde on kyllä oikeastaan vain voimistunut varsinkin toisen lapsen syntymän jälkeen. Liekö sitten tosiaan vaikuttanut tuo ettei keretty olla kauaa yhdessä ennen esikoisen syntymää, olin raskaana 3kk seurustelun aloittamisesta... Ja meilläkin lapset saman ikäiset. Tottakai silloin oli vaikeaa kun kakkonen oli vauva, huusi mahakipua ja valvoi yöt, mutta kyllä se siitä helpottui.

Ehkä kuitenkin kannattaisi katsoa vielä jonkun aikaa, saatteko järjestettyä yhtään kahdenkeskistä aikaa, jos ei muuten niin silloin kun lapset nukkuu?
 
Mä olen ehkä hieman huono neuvomaan kun me ollaan varsinkin pikkulapsi aikana oltu ihan onnemme kukkuloilla ja in lööv vaikka yhteistä aikaa ei pahemmin ole ollut kuin illalla kotisohvalla.
Se on aina niin yksilöllistä kuinka paljon tarvitsee kahdenkeskistä aikaa kodin ulkopuolella kumppaninsa kanssa tai sitä ihan omaa aikaa. Omaa aikaa kannattaa kyllä ottaa kun perheessä on kaksi vanhempaa, silloin yhdessäkin on kivempi olla kun käy välillä jossain muualla.
Yrittäkää keksiä pienten kanssa jotain kivaa tekemistä ettei elämä mene siihen koti-piha-kauppa akselille. Tehkää retkiä, käykää uimassa, pyytäkää kavereita lapsineen istumaan iltaa,säästäkää matkaa varten jne.
Itse ainakin koin avainasiaksi jatkaa monipuolista elämää kodin ulkopuolella lasten kanssa.
 
huonosti menee täälläkin
Hammasta purren vain pidän "hyvän liiton" kulissia yllä ja rämmin eteenpäin lasten vuoksi. Ehkä vielä toivon kipinä paremmasta tulevaisuudesta kuitenkin näkyvissä. Mies on uhannut usein erolla, muttei ole sitä kuitenkaan hakenut...
 
Naomi
Meillä on ongelmana se ettei lastenhoitoapua ole saatavilla, paitsi maksullista. Ollaan pari kertaa otettu MLL:n hoitaja, mutta kurjaa kun tulee aina eri ihminen jota lapset ei tunne...Pienet tulotkin on, joten tuota ei voi kovin usein harrastaa. Ongelmamme ovat senverran paisuneet ettei yhteinen aikakaan tunnu pelastavan mitään. Ammattiapua olen ajatellut, mies vaan ei suostu.
 
No meillä on kyllä mennyt ihan mukavasti, ainakin siihen nähden että ennen lasta olimme aika meneväisiä. Kävimme baareissa ja bileissä paljon. Nykyään olemme aina kotona ja olemme onnellisia. Toki kinastelua on meillä enemmän kuin ennen lasta, mutta meistä on vaan niin ihanaa että meillä on lapsi ettei se haittaa. Mielestäni lapsen saaminen on vain lujittanut meidän avioliittoa.
Parisuhdetta pyrimme hoitamaan mahdollisimman usein. Eli lähdemme johonkin kylpylään yöksi ja isovanhemmat tulevat tänne meille hoitamaan lasta.
Kyllä se parisuhteen hoitaminen on tärkeätä silloinkin kun on lapsi. Emme mekään ihan pientä vauvaa hoitoon olla annettu mutta 10kk ikäisenä poika oli ensimmäisen yön isovanhempien hoidossa.
 
M-m
^Niin se on. Nainen voi olla onnellinen pelkästään äitinä, eikä huomaa että mies ei olekaan. (tai toisinpäin). Mies saa pelkän elättäjän roolin, ja myöhemmin ihmetellään mikä meni vikaan, kun kaikki oli niin kivaa.
 
Ei kannata ainakaan luovuttaa ihan hevillä. Sitten jos suhteessa on ihan henkistä/fyysistä väkivaltaa ja suoranaista vihaa, niin ymmärrän eron, mutta jos asiat lutviutuu arjessa kohtuullisesti niin jaksakaa vielä toivoa valoisampaa huomista!

Me oltiin oltu vain pari vuotta yhdessä kun tyttö syntyi, joten saattaa olla että se on auttanut asiaa, mutta meillä on läheisyys ja yhteenkuuluvuus kasvanut lapsen myötä.
Toki aika on enemmän kortilla ja sellaista yhteistä tekemistä kahdestaan on vähän, mutta me ollaan se asia puitu jo ennen lapsen syntymää että tilanne on VÄLIAIKAINEN. Niin pitkään kun lapset ovat pieniä, joutuu vanhemmat tietyistä asioista tinkimään, mutta se helpottaa varmasti.
Meillä huumori on ollut vahva osatekijä, mikä on auttanut välillä puuduttavassa arjessa, yhteinen ilo ja haaveilu kantaa eteenpäin. Muistakaa helliä toisianne ihan pienillä arjen teoilla, ilostuttakaa jollakin toisen lempiherkulla, hierokaa toisianne ja jutelkaa keskenänne ihan arkisista asioista.
Voimia sinne :hug: =)
 
Ohis
Mun mielestä enemmän on kyse siitä, että pitäisi ymmärtää ettei parisuhde ole ikuisesti samanlainen. Eli ei voida odottaa sitä, että lasten syntymän jälkeen vielä palataan samanlaiseen elämään ja samanlaiseen suhteeseen kuin aiemmin. Elämä muuttuu ja tilanteet muuttuu ja parisuhde myös muuttuu. Rakkaus silti ei muutu, jos ei halua sen muuttuvan...
 
Esikoisen aikana vauva-aika oli helppoa. Kakkosen kanssa taas olin tajuttoman väsynyt koko ensimmäisen vuoden. Kyllä siinä mies ja seksielämä jäivät aika tavalla toissijaisiksi. En vaan jaksanut mitään "ylimääräistä". Kun elämä helpottui, parisuhdekin palasi taas vanhoihin hyviin uomiinsa. Mulla on onneksi ymmärtäväinen ukko.
 
Alkuperäinen kirjoittaja NPOK:
parisuhdetta täytyy tosiaan hoitaa. ottaa sitä aikaa kahden kesken. me teemme näin useasti ja vaikka emme minnekään pääse, saunomme kahdestaan ja pidämme kosketusyhteyden.
Kosketusyhteys on parisuhteessa hirveän tärkeä asia. Ei ihme jos monella alkaa kumppani tuntua vieraalta, jos äkkiä huomaakin ettei ole viikkoon koskettanut toista.
Se on kumma miten kiireen ja väsymyksen keskellä edes oikea kunnon halaus ja suukko antaa uskomattoman määrän voimaa ja onnellisuutta.

AP, yllätäpäs miehesi ja tee läheisyyttä =)
 
Naomi
Kiitos kaikille vastauksista ja hyvistä vinkeistä. Uusin ideani on yrittää hankkia "varamummo" kun omat isovanhemmat ovat todella kaukana. En aio vielä luovuttaa jo lastenkin takia. Hyvää kesänalkua kaikille!
 

Yhteistyössä