Parisuhde pahasti tulehtunut. Kokemuksia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Lonel
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

Lonel

Vieras
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä reilu 3 vuotta, saimme lapsen 9kk sitten, pian lapsen saamisen jälkeen parisuhde on kärsinyt ja paljon.
Nykyisin nälvimme toisiamme kokoajan ja joka tilanteessa, riitelemme jatkuvasti, haukumme toisiamme hulluksi, sekopääksi, idiootiksi ja vaikka miksi.
Emme ole harrastaneet seksiä puoleen vuoteen :/
Yleensä tämä riitely on jokapäiväistä nälvimistä, joskus siitä kitkeytyy isompi riita. Minua ärsyttää miehessäni kaikki asiat, ja tunne taitaa olla molemminpuoleinen :(.
Meillä on oma yritys kotona, joten olemme molemmat 24/7 täällä katsomassa toistemme naaamoja, yritän pitää vähän väliä ja käydä jossain jokapäivä mutta se ei auta.
Nyt ajoin mieheni viikonlopuksi pois kotoa äitinsä luo....sekin tietysti meni tappeluksi, mutta mun oli pakko, jos se auttais?
 
No omalta osaltas voit panostaa sen ettet hauku hulluksi, sekopääksi, idiootiksi taikka vaikka miksi.

Pieni tuulettumienn vois tehdä hyvää. Mutta ota sinä lapsi ja lähde vaikka vanhemmilles kylään, ei oo reilua ajaa toinen pois kotoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Juu:
No omalta osaltas voit panostaa sen ettet hauku hulluksi, sekopääksi, idiootiksi taikka vaikka miksi.

Pieni tuulettumienn vois tehdä hyvää. Mutta ota sinä lapsi ja lähde vaikka vanhemmilles kylään, ei oo reilua ajaa toinen pois kotoa.

Vanhemmat ja muut sukulaiset asuu 5000 kilometrin päässä :/
Tää on jatkunut jo niin kauan että sitä on hankala vaan lopettaa seinääm, uskon että ne joilla on tällaista joskus ollut ymmärtävät mistä puhun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Enkä voi lakata ajattelemasta millaiselta vauvasta tuntuu elää kauhean vihan keskellä..... :¨(

No siksi just et voi vedota siihen ettet voi olla haukkumatta kun on jatkunu noin kauan. Sä VOIT olla jos haluat olla. Ja samoin voi sun miehes.

Parisuhde on 80 % tahdon asia.
 
Nimenomaan se tulehtunut tilanne pitää mielestäni lopettaa omalta osalta kuin seinään. Eli nollatoleranssi käyttöön: ei enää yhtään haukkumasanaa tai tiuskaisua. Laske vaikka sataan mielessäsi joka kerta kun ilkeä sana tai äänensävy meinaa tulla. Ja toiselle kannattaa tietenkin kertoa, että nyt yritän tällaista ja hienoa, jos tulet puolitiehen.

Kun nälvinnästä on päästy, voidaan hiljalleen yrittää jutella aikuisina niistä ongelmien syistä.
 
Meillä tilanne laukesi kohtukuolemaan. Raavittiin parisuhteen rippeet ja kaivettiin pää omasta navasta. Näin mentiin ja joku vuos meni. Sitten palattiin vanhaan paskaan.
Nyt keskiraskauden keskenmeno ja taas raavitaan rippeitä.

-Jatkatte samalla tavalla kunnes joku/jokin ravistelee kunnolla.

-Tai jatkatte samaan tapaan kunnes jompikumpi ei kestä enää.

-Oisko aikalisä mitään?
 
Juu, kyllä jos muutosta tahtoo se lähtee itsestä ensin! Käännä kelkka. Kun mies nälvii älä vastaa takaisin samoin.
Onko teillä tunteita vielä? Nekin voi löytää uudelleen. Muistele hyviä aikoja ja listaa asioita joista miehessäsi pidät. Keskity positiiviseen. Kun sä muutat käytöstä niin ehkä mieskin. :)
 
Varmana paha, kun työtkään ei suo ns. "omaa aikaa". Meillä tilanne myös erittäin tulehtunut ja olen moneen asiaan suhteessamme erittäin tyytymätön. Olen suorastaan onneton ja tunnen hillitöntä turvattomuuden tunnetta. Meillä myös ihan pieni lapsi ja sen kanssa vielä kotona olen. Kotona ollessamme oleilemme omissa oloissamme ja sitten iltasin yleensä kupla puhkeaa, mikä on erittäin turhauttavaa, eikä yleensä johda mihinkään muuhun kuin nimittelyyn ja vihoissa nukkumaan käymiseen. Ja seuraavana päivänä taas sama alusta. Apua mekään emme ole hakeneet, koska... kamalaa kyllä... en useinkaan tunne edes halua moiseen. Pitäisi vaan niellä ylpeyttä rutkasti ja mennä reippaasti ja ylikin puolitiehen vastaan. Tehdä se tarvittaessa useasti, jos vaikka toinen tyrmää, koska ei olekaan moiseen valmis juuri sillä hetkellä, mutta jos vaikka saatuaan aikaa ajatella...
 
Voin sanoa, että ei se helppoa ole olla sanomatta toiselle mitään, mutta kannattavaa.
Kokeilet vaikka aluksi olla itsellesi mukava ja hyväntuulinen, myös armelias, et sinäkään kaikkeen pysty.
Teet miehellesi vaikka välillä jotain kivaa ylläriä, kuten lempiruokaa tmv, mutta älä odota vastineeksi mitään, silloin et pety jos/kun et mitään ainakaan heti vastineeksi saakkaan.
Kehut ja tsemppamiset kannattaa aina, silti ei tarvitse olla yli-imelä tai lipevä, aitous kyllä näkyy.

Se voi viedä myös siltä toiselta hyvänkin tovin aikaa, ennen kuin todella näkee ja uskoo, että nyt sinä olet tosissasi tämän muutoksen kanssa.
 
Kannattaisko kokeilla sänkyhommiakin jo?? Pistät muksun nukkumaan ja kun se nukkuu... alkaa vaatteita lenteleen päältä ukkoa kohti ja vinkkaat vaan sormella kammariin. Tekee hyvää kaiken sen riitelyn keskellä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Diipadaapa:
Apua mekään emme ole hakeneet, koska... kamalaa kyllä... en useinkaan tunne edes halua moiseen.

Ymmärrän tavallaan, mutta silti tuon lukeminen tekee vihaiseksi. Omat vanhempani tapasivat hyvin nuorina ja heidän välillään oli paljon vetovoimaa, mutta he viettivät koko avioliittonsa kinastellen jatkuvasti kaikesta mitättömästä. Aina he vetosivat siihen, että "näin erilaiset luonteet ottavat pakostikin yhteen". Minulta meni vuosikausia oppia, että on olemassa muitakin tapoja kommunikoida.

Joten ihan lapsesi vuoksi sanoisin: ala arvostaa omaa liittoasi ja ota ohjat omiin käsiin.
 
Mukava kuulla että jotkut ovat tästä ylikkin päässeet.
Seksi varmasti auttaisi mutta suoraan sanottuna minulla ei tee sitä mieli ollenkaan. ei siis yhtään.
Se toisen nälviminenkin saattaa unohtua muutamaksi päiväksi mutta tappelu ei.
Minun ongelmani on myös se ettei minulla ole yhtään kavereita tai sukulaisia ympärillä missää, en voi mennä kenenkään kanssa esimerkiksi kahville ja purkaa sydäntäni, se auttaisi, ja sitten tietysti puran sen täällä kotona.
 
Kokeilehan mitä tapahtuisi jos sinä aloittaisit nollatoleranssin omalta osaltasi. Laittaisit itseäsi hiukan miehen tuloa varten ja hymyilisit hänelle kauniisti kun hän palaa kotiin ja sanoisit jotain kohteliasta. Laittaisit hyvää ruokaa ja tarkoituksella olisit sanomatta mitään mikä voi saada riidan puhkeamaan. Kerro se myös miehelle, ja ilmoita että sinä yrität nyt kaikkesi jotta teidän välinne saataisiin kuntoon.

Jos alkaa mennä riidaksi, sano että tarvitset tauon ja kävelet vaikka korttelin ympäri että saat höyryt pihalle.
 
Ettekö voi keskustella asiasta. Miehesi kärsii myös asiasta, ja ehkä vielä enemmäkin. Kenties miettii päivittäin eroakin. Selvitä asia ennen kuin on liian myöhäistä.
 
mites olis sellanen et molemmat sais omaa aikaa ja tilaa! jos vietätte nyt jo 24/7 yhdessä niin pieni hengähdystauko silloin tällöin vois auttaa. Uskon että terapeuttikin sitä ehdottaa jos sinne menette.

ootte aika ahdistuneita molemmat. pieni tauko olisi paikallaan. Ehkä siinä saattaa tulla jo ikävä ja sit taas huomaa ettei voi elää ilman toista
 
Taas vinkeissä annetaan ymmärtää että ap:n syy koko juttu. :o Mitä jos käy perinteiset, ja ap:n mies ei muuta käytöstään vaikka ap kuinka yrittäisi? Suomi on täynnä näitä tarinoita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ai nainenko yksin tekee muutoksen:
Taas vinkeissä annetaan ymmärtää että ap:n syy koko juttu. :o Mitä jos käy perinteiset, ja ap:n mies ei muuta käytöstään vaikka ap kuinka yrittäisi? Suomi on täynnä näitä tarinoita.

Ei tässä syyllistä ole kukaan etsinyt. Mutta asia vain on niin, että omiin tekoihin on huomattavan paljon helpompaa vaikuttaa kuin toisen tekoihin.

Jos ap:n mies ei muuta käytöstään, me kaikki varmaankin tiedämme ratkaisun. Mutta jotenkin olin aistivinani, että aloittaja haluaisi yrittää jotakin ennen kuin jättää sen sian ;) Ja yleensä tuollaisissa yrityksissä kannattaa aloittaa itsestään.

Vai neuvoisitko sinä aloittajaa kertomaan miehelleen, että muutapa nyt tapasi, niin minä tässä mietiskelen muutanko omani... Saattaisi olla että olisi taas herne nenulissa puolin ja toisin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Juu:
No omalta osaltas voit panostaa sen ettet hauku hulluksi, sekopääksi, idiootiksi taikka vaikka miksi.

Pieni tuulettumienn vois tehdä hyvää. Mutta ota sinä lapsi ja lähde vaikka vanhemmilles kylään, ei oo reilua ajaa toinen pois kotoa.

Vanhemmat ja muut sukulaiset asuu 5000 kilometrin päässä :/
Tää on jatkunut jo niin kauan että sitä on hankala vaan lopettaa seinääm, uskon että ne joilla on tällaista joskus ollut ymmärtävät mistä puhun.

minkämaalaisia olette?
 
Noh aika paskaa on meilläkin välillä. Vauva 9kk.

Näillä mennään:
- seksiä säännöllisesti. Kun sen potkasee käyntiin niin kyllä se menee. Liukkaria kehiin jos et innostu muuten, ja ei haittaa vaikka vauva vähän itkisikin, kyllä se sen viisi minuuttia malttaa odottaa.
- pariterapia Perheasiain neuvottelukeskuksessa
- periaate on että alle kaksivuotiaan vanhempien ei pitäisi erota. Se vaan on rankkaa aikaa ja sen jälkeen helpottaa.
- haluan uskoa että kun menee ison kriisin läpi tässä vaiheessa niin sitten on suvantoa, ainakin vähän aikaa. Jos nyt on suvantoa niin se kriisi iskee myöhemmin.
- äiti sanoo että ekat 25 vuotta avioliitossa on vähän vaikeita, sitten helpottaa
- pyydetään vaan anteeksi vaikka monta kertaa päivässä. Vaikka mä aina vannonkin etten ikinä enää pyydä, että ei se auta yhtään. Mutta pakko se vaan on.

Jos mies suostuisi haluaisin myös parisuhdeleirille.
 

Similar threads

Kuumimmat

Yhteistyössä