pari kysymystä toisille äideille

Heippa vaan!

Olen 23-vuotias melko tuore äiti, poika on nyt 4 kk.
Toivoisin äideiltä kokemuksia / mielipiteitä kahteen asiaan.

Ensiksikin, lopetin tupakanpolton kun huomasin olevani raskaana. Lapsen syntymän jälkeen imetin aluksi "normaalisti", mutta maidon tulo loppui vauvan ollessa noin 2 kk.
Nyt olen taas sauhutellut silloin tällöin. Mitä mieltä olette? Taidan olla aika typerä jos aloitan uudestaan kun olen kerran onnistunut lopettamaan? Löytyisikö joku joka on aloittanut tupakoinnin uudelleen lapsen syntymän jälkeen?

Ja toinen aihe.
Lapsen isä on jo ennen raskautta vannonut lopettavansa tupakoinnin ja baarissa hyppäämisen. Koko raskausajan hän lupasi lopettaa viimeistään silloin kun vauva on syntynyt. Höpöttänyt että kyllä hän sitten muuttuu... Arvatkaa onko muuttunut?

Viimeksi tänään kun siskoni tuli meille istumaan iltaa ja sisko kysyi jossain vaiheessa, voisinko mennä käymään hänen kanssaan ulkona vaikka tunnin ajan. Ensin mieheni hermostui, etten saa mennä, sitten hän jo vähän taipui, että jos hän saa mennä ensin käymään niin me voidaan siskon kanssa mennä sitten.

No, mieheni kotiutui yhden aikaan yöllä, jolloin minulla ja siskollani oli aikaa enää puoli tuntia ennen siskoni linja-auton lähtöä.
Mutta sitten en saanutkaan mennä. Mieheni oli kovasti kaljoissa ja alkoi myös vetämään takkia päälle, tyyliin että hän tulee katsomaan ketä miehiä meitä siellä odottaa... Totesin että sitten minä jään kotiin, tietenkin, kun en halua jättää poikaa yksin.

Siskoni oli aika pettynyt ja sovimme että mennään joku toinen kerta ja hommaan siksi aikaa lapsenvahdin kun en voi näköjään luottaa mieheeni lapsenhoidossa ollenkaan. Äsken mieheni lähti siskoni perään haukkumaan tätä.

En jaksa.
Se oli tätä samaa ennen raskausaikaa. Mieheni oli erittäin mustasukkainen, varsinkin humalassa ollessaan, enkä olisi saanut mennä mihinkään ilman häntä. Nyt kun olen ollut vain kotona, hänen ei ole tarvinnut olla mustasukkainen. Mutta kun olisin halunnut puolen tunnin ajan käydä "tuulettumassa", se ei sopinut hänelle vaan hän olisi jättänyt vauvan yksin.

Mielestäni on epäreilua, että minä olen antanut mieheni käydä baarissa niin paljon kuin hän on halunnut, vaikka hän niin vannoi muuttuvansa vauvan syntymän jälkeen... Olen itse hoitanut lasta kotona. Olen tehnyt sen erittäin mielelläni koska poikani on parasta mitä minulle on tapahtunut, ongelma ei ole siinä. Minua vain vaivaa se ajatus, että minä en saa mennä mihinkään mutta mies saa.
Hän ei lopettanut edes tupakanpolttoa vaikka niin uhosi sen tekevänsä.

Olenko minä meistä kahdesta ainoa joka joutuu tekemään uhrauksia? :'(

 

Ikävä sanoa että kannattaa jättää miehesi eihän siitä muutu jos et lähde.Toinen keino olisi tietenkin että pakkaat hänen kamat tai lähdet itse pois.Mulla oli tollaista selaiset 3v enen kuin tajusin että mies liikkuu mutta minä en.Nyt olen yh äiti ja on tämä ihanaa kun ei ole sitä miestä tressaamassa.Tupakasta en voi neuvoa kun itse en polta.Mutta sen sanon että eikannata aloittaa jos olet sen jo lopettanut.Jos haluat meilailla mun kanssa niin kerro.tai jätä msn niin meseillään akipaat kyllä nyt ystävää joka on kokenut saman tilanteen kuin sinä.Koita jaksaa. :hug: :hug: :hug:

 

\

Mieheni oli kovasti kaljoissa Totesin että sitten minä jään kotiin, tietenkin, kun en halua jättää poikaa yksin.

No enpä olisi tuossa vaiheessa edes harkinnut lähteväni mihinkään ja jättäväni lastani kännisen ukon huostaan..HEI HALOO !!!!!!
Valitettavaa että tuollasia "äitejä" on olemassa..kuin myös "isejä"

 

Jaha, pakko vastata tuohon vieraan kommenttiin... Tämän jälkeen jätän tämän kirjoittelun tähän ja jään miettimään ratkaisuani.

Ensinnäkin, lapsi nukkui jo tuohon aikaan, eli "kännisen äijän" ei tarvinnut tehdä mitään.

Toiseksi, mies ei ollut ulos lähtiessään humalassa, joten en harkinnut ulos lähtöä hänen siinä kunnossa ollessaan vaan ennen sitä. Luulin että se selvisi kirjoituksestani mutta näköjään ei.
Hyvä vieras ymmärsi kirjoitukseni väärin. Varmaan epähuomiossa kirjoitin jotenkin hassusti tai jotain.

Kolmanneksi, lapsestani ei ole löydetty mitään vikaa. Päin vastoin ovat neuvolassa kehuneet kuinka on iloinen lapsi ja hyvin hoidettu. Olen neuvolassa puhunut mieheni alkoholinkäytöstä ja tilanne tiedetään siellä.
He luottavat siihen että minä kykenen hoitamaan lapsen.

Mielestäni olen lapselleni paras äiti eikä tällä vieraalla ole mitään oikeutta arvostella minua ja pahoittaa mieltäni kun hän ei kerran minua tunne.

 

\

\

Mieheni oli kovasti kaljoissa Totesin että sitten minä jään kotiin, tietenkin, kun en halua jättää poikaa yksin.

No enpä olisi tuossa vaiheessa edes harkinnut lähteväni mihinkään ja jättäväni lastani kännisen ukon huostaan..HEI HALOO !!!!!!
Valitettavaa että tuollasia "äitejä" on olemassa..kuin myös "isejä"

no vitsi että joku osasi taas laittaa asiattoman kommentin!tai ehkä vieras ei osaa lukea tai ainakaan sisäistää lukemaansa!Älä välitä,nenna!

 

Mä lopetin tupakoinnin, ku tulin raskaaksi. Koko aikana ei polttanut. Annoin rintamaitoa tytölle 5 kk:een asti ja siitä sitten on alkanut repsahteleminen tupakkaan... Ensin yks.. sitten jämiä ja nyt polttelen kohta jo samalain kuin ennen raskautta. Kyllä mä tiedän, ettei mitään järkeä, kun olin kuitenkin niin kauan polttamatta. Se on vaan niiin kiva mennä ulos tuulettumaan...

Ja sun miehestäs tuli aivan minun ukkoni mieleen. Samalaisia tempauksia ja haksahduksia tulee päähän. On luvannut lopettaa tupakan polton ja vähentää kaljan juontia, mutta edelleen tuntuu maistuvan. Viikonloppuisinkin hän saattaa häipyä jonnekin baariin sanomalla mulle, että käy...vaikka kaupassa. Sitten kestää ja kestää eikä aina edes vastaa puhelimeen. Viestin laittaa, että oon baarissa.
Minä en koskaan pääse minnekään, en koskaan!!!

 

Mielestäni olen lapselleni paras äiti eikä tällä vieraalla ole mitään oikeutta arvostella minua ja pahoittaa mieltäni kun hän ei kerran minua tunne.
[/quote]

Tää on totta! Täällä elää ihmiset sellaisissa purppuran punaisissa, ihanissa, rakastavaisissa, riidattomissa, TÄYDELLISISSÄ parisuhteissa ettei mitään järkeä!
Ja sitten jos on joku ongelma, niin koko suhde on monen mielestä mitätön, aivan nolla.

 

:flower:

 

Tavallaan Vieraalla oli kuitenkin pointti: vaikkei lapsen isän kännissä tarvitsisi lasta erityisesti hoitaa, entä jos tapahtuu jotain tavallisesta poikkeavaa? Ihan vaan ajatuksena, en minä jättäisi lasta kännisen isin kanssa kotiin edes puoleksi tunniksi. Olkoon sitten vaikka ylivarovaisuutta.
Mutta tilanteeseen yleensä: ketään ei väkisin ja pakolla muuttamaan pysty. Mä olen lopettanut tupakoinnin kun kuulin olevana raskaana (tai oikeammin jo vähän ennen sitä) ja jossain vaiheessa keskellä raskaus/synnytyksen jälkeistä hormooni pöllyä pistin miehen lupaamaan samaa: mutta tosiasia on se että ellei se itsestä lähde niin ei siitä mitään tule. Ja toisaalta: kyllä minä olen tiennyt jo ennen raskautta että mies polttaa ja silti hänestä lapselleni isän tahtonut. Joten: polttakoon itsensä vaikka hengiltä ei ole minun ongelmani tällä erää. Mutta sitten taas mielestäni toisen tulisi olla sen verran fiksu, että kuitenkin ottaa huomioon ne muut perheen jäsenet ja heidän mielipiteet: siis minä en halua että lapsen lähellä poltetaan, eikä myöskään autossa jossa me lapsen kanssa matkustetaan. Joten ne on jättänyt pois. Sama tuon viinalla läträämisen kanssa. Niin kauan kun ottaa myös meidät huomioon ja se kalja ei tätä normaalia arkielämistä määrää ja hankaloita: työt hoituu ja kaikki on tyytyväisiä niin ok. Mutta jos olisi toisin, niin en kyllä katselisi.

 

:hug: En osaa neuvoa, mutta toivottavasti joku muu osaa... Ei muuta kun jaksamsia olis päätös millinen hyvänsä

 

Vaikea tilanne sinulla. Tuntuu siltä, että miehesi ei ole sinulle hyväksi. Itse en siedä tupakkaa ollenkaan ja alkoholikaan ei meidän perheeseen kuulu, joten itse en tuollaista miestä katsoisi. Nyt vain mietit onko sinulla ja lapsella parempi olla kahdestaan ilman miestä. Mieti asioita itseksesi ja juttele sitten miehesi kanssa. Tuskin mies muuttuu, kun on aina ollut tuollainen ja luvannut vaikka mitä toteuttamatta kuitenkaan lupauksiaan. Hyvä, että neuvolassa olet asiasta puhunut. Tupakkaan älä retkahda. Tsemppiä!

 

Ite lopetin kanssa tupakoinnin, kun kuulin, että olen raskaana... syy siihen oli selvä, en halua vahingoittaa vauvaa. Samoin, kun imetän, en polta, koska se vaikuttaa äidinmaitoon, mutta heti jos käyn, vaikka viihteellä se repsahtaa. Ei oo niinsanotusti syytä olla polttamatta... aluksi kanssa ajattelin, että kun 9 kk pystyy olemaan polttamatta niin sit se on loppu, että uudelleen en aloita, mutta ei se ihan niin yksinkertaista olekkaan. Tää on kuitenkin aiheena jo semmonen, että jokaisen oma-asia... poltat tai et, niin ei se muille kuulu... luulen kyllä, että miestäsi, et saa lopettamaan, kun nähtävästi herralla ei omaa motivaatiota löydy, oishan se kiva jos se tukenasi ja muutenkin lopettaisi kanssasi, mutta niin ei taida käydä?! Muutenkin kannattaa miettiä tota suhdetta pitemmällä tähtäimellä, että kuinka paljon se vie sinulta voimavaroja ja kuinka paljon se antaa... Kannattaa koittaa puhua ja keskustella sen sun miehesi kanssa tosta tilanteesta ja tasa-arvo ongelmasta, koska onhan se nyt itsestään selvää, että sunkin pitää päästä välillä ihmisten ilmoille ja se, että miehesi olisi jättänyt lapsen yksin, kuulostaa mun korvaan siltä, että häntä ei paljon koko lapsi kiinnosta ja onhan se nyt aika mautonta haukkua sun siskosi pystyyn, kun ite on saanut luuhata kylillä ihan mielin määrin... ei nyt luulis, että sun sisko on mikään uhka teidän suhteelle, mutta tosi asia on sekin, että me ei täällä koko kuvaa tiedetä, on siinä sinun miehessäsi varmasti hyviäkin puolia, kun kerran hänen kanssaan vielä olet, joten niin tai näin, tee niinkuin itse koet parhaaksi.
Laita, vaikka yksityisviestiä jos haluat juttukaverin.
Tsemppiä ja voimia sinne!