Se, mikä ei ole rikki, ei vaadi korjaamista
Toisin sanoen jos jokin tapa sopii teidän perheelle, sitä ei tarvitse lähteä muuttamaan vain siksi, että joku toinen sanoo, että niin pitää tehdä.
Vauvat kasvavat tosi nopeasti. Aika aikaansa kutakin. Ruoho ei kuitenkaan ole vihreämpää aidan toisella puolella, joten nykyisyydestä kannattaa nauttia sen mitä jaksaa.
Pyydä apua heti, kun sinusta tuntuu, että sille on tarvetta. Oli kyse sitten (äidin) unesta, imetyksestä, kodinhoidosta... Kärsimys ei kaunista eikä jalosta. Vaikka "ennen vanhaan" äidit hoitivat kymmenen lasta, lypsivät lehmät, tekivät peltohommat ja pesivät kaiken pyykin käsin, ei se tarkoita, että niin pitäisi nykyäänkin äitien tehdä. Kehitys kehittyy, ja harva meistä enää hevoskyydillä liikkuu paikasta toiseen
Kaikkea voi kokeilla, mutta jos kokeilu ei toimi, on ihan sallittua palata siihen, mikä toimii. Se, mikä on nyt, ei tarkoita sitä, että niin mennään tästä hamaan ikuisuuteen. Kun vauva kasvaa, hän oppii uusia asioita.
Käytännön vinkeistä sen verran, että läheisyyttä ei voi koskaan tarjota vauvalle liikaa. Vauva ei mene pilalle sylittelystä eikä opi liian hyvälle (miten se edes olisi mahdollista...?). Itkettäminen ei vahvista vauvan keuhkoja. Kun vauvalla on hätä (tuntuu se vanhemmasta kuinka mitättömältä tahansa), hänellä ihan oikeasti on hätä, ja jotta tilanne rauhoittuisi, vauva tarvitsee siihen aikuisen apua. Mitä pienempi vauva, sitä välittömämmin vauvan hätään on hyvä reagoida. Vauvaa ei tarvitse opettaa itsenäiseksi. Ne oppivat sen ihan itse, kun aika on kypsä
Esikoinen on aina jonkinlainen harjoittelukappale, mutta kyllä se siitä