äiti72
En oo hirveesti seurannu että mistä viime aikoina keskusteltu, mut minua painaa hiljattain sattunut. Eli rakastuin/ihastuin parhaaseen kaveriini, joka on hyvä ystävä myös mieheni kanssa ja toisen lapsemme kummi. Siis naispuolinen. Minulla ei oo ollut mitään lesbosuhdetta koskaan, mutta tämä kolahti ja lujaa. Tunne oli yllättäen molemminpuolinen ja päädyttiin sänkyynkin pari kertaa vaikka kuinka päätettiin ettei sopivaa. Ystävälläni on nyt uusi poikaystävä, ja minua raastaa, vaikka tiedänkin että ei siitä meän jutusta olis tullu mitään. Minä haluan pitää perheeni ja ystäväni haluaa omia lapsia, miehen jne. Sydänsurut ovat vähän hellittäneet ja elämä jatkuu. Ystävyytemme on ainakin toistaiseksi säilynyt, mutta en halua vieläkään mielelläni tavata tätä poikaystävää; tuntuu että hän vei minun paikkani..sairasta, vai? Onko muilla vastaavia kokemuksia?