parempi yksin?

Oon 20 v ja kihloissa.lapsi syntyy elokuussa ja mulle tää odotusaika ei oo ollu niitä ihanimpia hetkiä elämäss..mieheni takia. Kun tulin raskaaks, sovittiin ettei hänkään juo. Jättikin alkoholin..mut vaan vähäks aikaa..nyt dokaa ja menee kavereides kanssa ja ihmettelee kuin mä olen kiukkunen. Oon yksinäinen, koska mulla ei paljoo oo kavereita tällä paikkakunnalla kun en oo kauaa täällä asunu..joten oon melkeen aina yksin,eihän toi äijä sitä oikein tajua kuinka raskasta tää on. Nyt on tullu kuvaan valehtelu ja hänen exät,jotka soittelee yötä päivää..minä vainoharhaisena mietin pääni puhki pettääkö mies jne..kun hän ei mulle puhu, ja jos puhuu niin mietin puhuuko totta. Tuntuu etten jaksa enää..mitä mieltä ootte, onko mun parempi olla yksin? Eroaminenkin on tietysti vaikeeta..ja pelkään ettei hän sen jälkeen pitäis muhun yhteyttä, vaikka toivoisinkin ystävyyttä.

 

\

Oon 20 v ja kihloissa.lapsi syntyy elokuussa ja mulle tää odotusaika ei oo ollu niitä ihanimpia hetkiä elämäss..mieheni takia. Kun tulin raskaaks, sovittiin ettei hänkään juo. Jättikin alkoholin..mut vaan vähäks aikaa..nyt dokaa ja menee kavereides kanssa ja ihmettelee kuin mä olen kiukkunen. Oon yksinäinen, koska mulla ei paljoo oo kavereita tällä paikkakunnalla kun en oo kauaa täällä asunu..joten oon melkeen aina yksin,eihän toi äijä sitä oikein tajua kuinka raskasta tää on. Nyt on tullu kuvaan valehtelu ja hänen exät,jotka soittelee yötä päivää..minä vainoharhaisena mietin pääni puhki pettääkö mies jne..kun hän ei mulle puhu, ja jos puhuu niin mietin puhuuko totta. Tuntuu etten jaksa enää..mitä mieltä ootte, onko mun parempi olla yksin? Eroaminenkin on tietysti vaikeeta..ja pelkään ettei hän sen jälkeen pitäis muhun yhteyttä, vaikka toivoisinkin ystävyyttä.

Tosi kurjaa käytöstä mieheltäsi! olet raskaana ja nyt erityisesti tarvitset tukea. Entä jos teette niin että kun miehesi on selvinpäin puhutte asioista oikein kunnolla, kerrot miltä susta tuntuu. Annat vaikka jos ei muu auta, 2 vaihtoehtoa, joko hän lopettaa juomisen tai ero tulee! Muuten voi olla että miehesi ei tajua asiaa, juo vaan, vielä jopa silloinkin kun lapsi on jo syntynyt :/
Onhan sinulla tuttavia/sukulaisia/ystäviä keihin voit tukeutua ja keiltä saat apua?
Voimia sulle kovasti ja onnea raskaudesta!

 

voi. ikävältä tuntuu puolestasi, raskaana ollessaan tarvitsisi tavallistakin enemmän tukea ja ymmärrystä. mietin samaa kuin edellinen kirjoittaja, pystyisitkö puhumaan miehesi kanssa asioista? kerrot tunnoistasi ja siitä että koet olevasi yksinäinen ja että sinu aloukkaa muiden naisten soittelu(jos se loukkaa). Raskaana ollessa tarvitsee tavallsiatkin enemmän unta, varmasti on rasittavaa herätä tuolla tavoin, jos joku ex soittaa yöllä. paljon voimia sinulle.toivotaan että on kyseessä vaikka miehesi "vikat menovaiheet ennen rauhoittumistasi" ja että tilanne korjaantuu pian. mutta vaikka tilanne näin olisikin, ei se oikeuta olemaan huomioimatta sinua, esimerkiksi juomalla vaikka on toisin luvannut.koeta puhua muiden läheistesi kanssa tilanteesta, jos se lievittäisi oloasi. jos tunnet olevasi kovin yksin paikkakunnalla, tahtsoiitko vaikka tätä kautta(etsin ystävää-palstalta)etsiä kahvittelu tai kirjoitteluseuraa sieltä tai muualtapäin suomea?eihän se m,iehen tukea korvaa, mutta jos edes vähän auttaisi..voimahalaus sinulle. toivottavsti asiat selkenee. kirjoittele tänne sitten kun tilanteeseen on löytynyt ratkaisu!

 

Hei vaan ja onnea raskaudestasi!
Tuli tuossa mieleen tuo sinun "vainoharhaisena ajttelen että pettääkö vai ...". Älä turhaan soimaa itseäsi , eihän se nyt ole vainoharhaa jos exät tekstailee ja mielessäsi heräilee epäilys. Eihän se nyt ole korrekstia käytöstä semmoinen! Et ole yhtään vainoharhainen, vaan tavallinen tunteva ja ajtteleva ihminen, jolla on mielstäni tilanteessasi oikeus sanoa, että tommoisen on nyt loputtava. Toivottavasti miehesi ymmärtää arvosi, iloista kesänjatkoa!

 

Mullakin on la elokuussa ja melkein sama tilanne paitsi että en voisi kuvitellakaan harkitsevani eroa. Olen ajatellut asian näin, että mies haluaa vain ns. juhlia varastoon ennen kuin vauva syntyy. On kyllä vähän liian usein liian yksinäinen olo, mutta yritän ottaa kaiken irti ajasta jonka vietämme yhdessä. Suosittelen odottamaan siihen kun vauva syntyy. Joa sama meno jatkuu, niin ehdottomasti antaisin lähtöpassit.
En tiedä autoinko yhtään, mutta koita nyt kuiteskin jaksaa

 

en tiedä lohduttaako, mutta meillä oli sama tilanne vähän aikaa sitten. Olemme suurin piirtein samaikäisiä kuin te ja tulin raskaaksi mieheni ollessa vielä armeijassa. Voi voi kun oli kestämistä, kamala pahoinvointi, mieletön väsymys ja yritä nyt sitten lähteä hänen kanssaan pitämään hauskaa...olin erittäin mustis ja epäilin vaikka mitä ja todella kiukkuinen aina. Meinasi tulla ero ja häätkin peruuntuivat, mutta sitten saimme asiat selviksi ja kun raskauteni tuli konkreettisemmaksi, mieheni rauhoittui ja olemme nyt onnellisesti yhdessä. suurimman osan raskaudestani olen silti ollut tosi masentunut ja hoitanut kaiken yksin. pelkäänkin miten se on vaikuttanut lapseni psyykkiseen kehitykseen ja stressinsietokykyyn. Jos et todellakaan saa miestäsi lopettamaan sitä ja keskittymään perhe-elämään, kehottaisin harkitsemaan vakavasti suhteen jatkamista. ihan pelkästään lapsesi henkisen kahityksen kannalta.

 

HEi!
Suosittelen lämpimästi keskustelua aiheesta. Minkä ikäinen miehesi on? Onko näin, että häntä pelottaa tuleva vastuu. Oliko lapsenne vahinko? Suosittelen keskustelemaan asiasta ja miettimään tarkoin kuinka toimia. Onnettomassa liitossa on tuhoisaa elää ja lapsen kannalta on tärkeää saada liitto toimimaan. Mikäli mihesi suinkin suostuu, parisuhde terapeutista olisi apua. Mikäli miehesi ei näe tilanteessa mitään pahaa ja haluaa jatkaa samaan rataa, sitten mielestäni sinun on parempi olla lapsesi kanssa kahden. Uskon todellakin, että tässä maassa on vielä jäjellä rakastavia mienhiä jotka haluavat turvallista tasaista perhe-elämää. Voimia sinulle ja nauti raskaudestasi, mikäli miehelis ei ole siihen valmis, niin silloin hänen täytyy jatkaa valitsemallaan tiellä. :/

 

Sanoisin vaan omasta puolestani etää en katselisi moista ja sallis ryypiskelyjä.olen ollut aika ehdoton näissä hommissa ja jos olisin raskaana niin lähtöpassit.Mielestäni raskaus aika pitäisi olla todella antoisaa ja ihanaa parisuhteessa eikä niinpäin että antaa sen miehen nyt mennä kun lapsi syntyy tilanne rauhoittuu.Toivottavasti löydät ratkaisun!

 

Hei!pahasti tulee mieleen eräs kenen kanssa seurustelin.. en kylläkään ollut raskaana.(luojan kiitos!!)mutta aika lailla saman lainen...ja kyllä hän lupaili kaikenlaista.. :/ välillä oikein keskustelimme "vakavastikin" ja hän kertoi kuinka haluaisi mm.perheen yms.hän rakasti vain minua...yms.jäi kiinni valehtelusta koskien rahankäyttöä lähinnä.(viina maistui todella hyvin ja vedonlyönti oli lemppari puuhaa)välillä häipyi juomaan milloin minnekin.ei kuulunu ei näkyny.. alkoi noita exiä ja nykysiä ilmestyä mun näköpiiriin.myös!juttua riittäisi vaikka kuinka paljon...aivan järkkyjä semmoisia,sairaita...mutta ,sinä olet tärkein ja tuleva lapsesi!!!ajattele teitä!!!!mielestäni epäilyksesi ei välttämättä ole turhaa!!!älä pähkäile vaan yritä saada aikaan joku ratkaisu.mulla meni luottamus,rahat,itseluottamus!voimia valtavasti sinulle ja masukille!!! p.s jokainen tapaus omansa

 

ihan niinku tuo olisi tullut minun suustani.. tosin siitä on n 2vuotta aikaa... mies meni koko mun raskauden ajan baareissa ym,.. ties missä.. olin aina yksin vkl t ja joskus viikotkin. aina hän ei edes ollut töissä mutta sitten loppu raskaudessa meni yli 200 km päähän töihin oli siellä viikot ja ku tuli kotiin viikonloppuisin niin lähti juopottelee... tyttö syntyi ja isi oli kuukauden kotona.. sitten taas lähti mopo käsistä joi ja joi ja joi.. minä muutin omaan asuntoon tytön kanssa kun hän oli alle 3kk.. päätettiin jatkaa suhdetta vaikka asuttiin erillään. se oli sit sitä et hän lupas olla juomatta, ei ollutkaa ja mä jätin. otin takas ku toinen vannoi et nyt muuttui eikä kestä menettää meitä.. tälläistä oli about 10kk. ja lopulta tein ratkaisuni ja jätin hänet.
oli meillä välillä niitä hyviä aikoja mutta ne oli vaan silloin ku hän ei juonut. silloin kyllä suunniteltiin kaikenlaista. loppu ajasta hän jopa vähensi ihan kiitettävästi juomista eli pystyi kyllä kun vaan tahtoo oli mutta sitten taas tuli joku ihme villitys ja oltiin kaks päivää reissus. sellaista en kestä. kyllä mulle sopii et esim. pari kertaa kuukaudessa käy jossain mutta se sit pitäisi olla vaan se yksi ilta kerrallaan.
me ollaan tytön kanssa pärjätty hyvin tälläin kahdestaankin. enää ei ole tarvinnut stressata viikonlopuista että onko isi kotona vai ei nyt on rauha maassa ja elämä mallillaan vaikka välillä ikävä iskee mutta se menee ohitse niin nopeasti kun on tullutkin
tsemppiä sulla ja voimia. muista sun ei tarvi tuollaista kestää. jos tuntuu liian rankalta niin lähde ihmeessä. kummasti helpottaa elämää

 

Ikävä tilanne sulla, mut et ole yksin ton ongelman kanssa. Mulla oli vähän sama tilanne aikoinaan kuin sulla nyt. Harkitsin jo eroa, mutta nyt kun ikää on tullut jo enemmän lisää niin meillä ainakin isäntä on oppinut ottamaan enemmän vastuuta perheestään. Tänään läks muksujen kans leikkipuistoon ensimmäistä kertaa ja eilen oltiin koko perhe kävelyllä. Lapset on jo tosin kohta kouluiässä, joten olishan se ollu kiva kun isäntä olis osallistunut perheen yhteisiin askareisiin pikkusen aikaisemmin. Oltiin sen verran nuoria kans esikoisen synnyttyä et varsinkin miehet parikymppisinä on vielä aikas pentuja. Meillä ei kyllä noi exät vainonnu, et en tiedä miten olisin siinä tapauksessa suhtautunut. Sinuna mä nyt vielä katsastaisin tilannetta ja juttelisin miehen kans. Voihan se olla et hän muuttuu lapsen myötä. Ja kysyt suoraan et mitä h.e.v.e.t.t.i.ä ne exät teidän kotiin soittelee. Vähän kyllä haiskahtaa koko juttu :/ anteeks nyt vaan.

 

Ei meistä kukaan voi sanoa sulle mitä tehdä..... Tiedän kuitenkin tilanteesi vaikken itse siinä ole koskaan ollut. Älä kuitenkaan ala luomaan mitään kauhukuvia miehesi pettämisestä tms. Sitä vaan on niin paljon herkemmässä tilassa... Vosiikko olla niin että miestäsikin pelottaa uusi tulokas, uusi tilanne... Vaikka ei se tietenkään oikeuta häntä juomaan/kulkemaan kavereiden seurassa alati.

Mutta miksi pitäisi kokonaan hänen lopettaa juominen?? Onko se rangaistus hänelle??? Kun olet itse raskaana??
Älä nyt kuitenkaan pahoita mieltäsi minun sanomisistani....
Itse olen raskaana ja mieheni saa ottaa jos haluaa.. Siis alkoholia..

 

Ei kuulosta hyvältä :\| Mun mies aloitti alkuraskauden aikaan vähän saman tyylistä menoa... Teki parin mpäivän ryyppäysreissuja eikä tullut aina kotiin yöksikään. Ihmetteli miksi olen vihainen ja surullinen. Sanoin että jos hän ei halua olla raskaudessani mukana ja viettää YHDESSÄ rauhallisempaa elämää tämän 9 kuukautta niin saa luvan lähteä ja muutan toiseen osoitteeseen. Ryyppäysreissut on vähentyneet, mies on vain kerran ollut laivalla ja kohta lähtee toisella laivareissulle. Viidennellä kuulla vauvaa odotetaan =) Nykyään mies ottaa kotona viikonloppuisin pari olutta, se ei häiritse mua yhtään. Mutta se häiritsee,jos lähtee omille reissuilleen ja jättää raskaanaolevan huomioimatta... Suosittelisin puhumista miehen kanssa. sano ettet suvaitse moista käytöstä. Jos hän sinua rakastaa, varmasti edes yrittää lopettaa ryyppäämisen.