Paras pieni/keskikokoinen koirarotu lapsiperheeseen? Kokemuksia!

Eli on kolme lasta 7v, 5v ja 2v, sekä kaksi kissaa. Olen sairaslomalla ollut jo pidempään ja lääkärini suosittelee kovin koiran ottamista, että tulisi lähdettyä lenkille ja kuntoiltua. Lapset nyt päiväkodissa/koulussa ja päivisin olen ihan yksin kotona. Joudun myös ilmeisesti jäämään kuntoutustuelle pidemmäksi aikaa eli koiralle olisi aikaa =) Ja ulkoilu olisi tärkeää vointini ja lihasheikkouteni parantamiseksi. Yksin ei päivällä oikein tule lähettyä mihinkään ja mielikin vähän jo maassa.

Meilä on ollut aiemmin uros dalmatialainen kolmen vuoden ajan ensimmäisen lapsen synnyttyä. Koira oli todella kiltti mutta jääräpää. Ei oppinut hihnassa kävelemään ja aina vieraiden tullessa meni väkisin syliin istumaan kuin pieni "puudeli". Koira myös oppi todella ovelaksi ruuan suhteen. Sai leipäläätikon auki, samoin kuin jääkääpin oven. Hankalaksi siitä teki sen kun koira oli hyvin allerginen ja vatsa oli aina sekaisin kun pääsi varastamaan ruokaa. Kävimme 2v ajan koirakoulussa ja lopulta annoimme koiran tutullemme ja se sai hyvän kodin omakotitalosta, missä voi aina olla vapaana. Koira tarvitsi myös älyttömästi liikuntaa eikä väsynyt edes 10-15km lenkistä....

Eli haluamme tällä kertaa olla viisaampia ja harkita tarkkaan koiran hankkinnan ja rodun valinnan. Olemme miettineet pientä tai keskikokoista koiraa. Luonne on tärkein. Koira voi myös olla sekarotuinen tai aikuinen.

Mielipiteitä ja kokemuksia kiitos =)
 
Olisin myös kiinnostunut kuulemaan aiheesta, sillä olemme harkinneet hankkivamme koiran ens vuoden puolella. Vanhimmalla tyttärellä ja minulla on kova koirakuume ollut jo pidemmän aikaa. Meillä ei ole aiemmin ollut koiraa, paitsi miehelläni lapsuudenkodissaan joskus muinoin.

Olemme katselleet kovasti jackrusselin terrierierin ja westien perään. Myös labris kiinnostaa, mutta varmaan tilan puute aiheuttaisi ongelmia. Kuitenkin neljä lasta ja siihen vielä iso koira, ei kuulosta kovinkaan hyvältä.. ;)

Kannattaako muuten hankkia pientä koiraa, jos nuorin lapsi on vasta vajaan vuoden? Tai koiraa ollenkaan? Miten teillä on sujunut arki koiran ja vauvan kanssa?
 
- Mikä on koiran käyttötarkoitus teidän perheessä?Onko se vain seurakoira ja lenkkikaveri vai onko tarkoitus alkaa harrastaa jotain esim agilityä, palveluskoiratoimintaa? (Jos et ap itse pysty aktiivisesti harrastamaan sairautesi tähden, niin onko joku muu perheessä kuitenkin kiinnostunut?)
- Entä koulutus, helposti oppiva ja miellyttämishaluinen vai jotain muuta?
-Kuinka paljon olette valmiita käyttämään aikaa turkinhoitoon? Trimmattava vai ei?
- Paljonko koira saisi päivittäin liikutaa? Entä muuta toimintaa? Harvaa aktiivista koiraa saa väsytettyä eden 10-15 km lenkillä.
- Kulkeeko koira usein mukana autossa, pieni vie vähemmän tilaa?

Mun mielestä kannattaa miettiä ihan ekaksi, että haluaako esim lyhytkarvaisen, vähän liikutaa tarvitsevan ja rauhallisen koiran, joka on helppo kouluttaa tai onko innostusta vaativampaan rotuun. Kun on tietyt ominaisuudet valmiiksi mietittynä, on helpompi valita tiettyjen rotujen joukosta se sopivin. Myös rodun sairaudet kannattaa selvittää, koska esim dalmiksista olen kuullut, että niillä on allergiat yleisiä.

Meillä on kaksi snautseria (keskikokoista) ja ne ovat melko aktiivisia. Mielestäni ei ihan helpoimmasta päästä kouluttaa. Älykkäitä, mutta melko omapäisiä. Turkki vaatii säännöllisen trimmauksen, minkä oppii itsekin tekemään. Toisaalta oikein trimmatusta snautserista ei lähde jatkuvasti niin paljon karvaa kuin esim dalmatiankoirasta. En suosittele pelkästään ns sohvakoiraksi. Meidän koirat tulee hyvin toimeen lasten kanssa ja ovat kärsivällisiä, vaikka pienet lapset välillä tarraa liian lujaa karvoihin kiinni. Perusterve rotu.

Jos sekarotuiseen päädytte, kannattaa yrittää selvittää taustat hyvin. Aina luullaan, et sekarotuiset on jotenkin terveempiä, mutta jos koira kahden sairaan rodun jälkeläinen, sillä on pahimmassa tapauksessa molemmilta puolilta taipumus johonkin niiden rotujen yleisiin vikoihin.
 
Meillä perheessä westie, sopeutunut hyvin lasten kanssa (myös pienten). Työtähän se koira toki teettää ja lenkille on lähdettävä oli keli kuin keli. Se on hyvä muistaa silloin, kun perheessä pieniä taaperoita, joita täytyy pukea ja riisua paksusti vilpoisilla keleillä. Välillä tuntuu että ovesta ulos suoriutuminen usean lapsen ja koiran kanssa on jokseenkin pitkittynyt urakka aamupäivisin ;)
Isommat lapset on hyvä totuttaa siihen, että vuoroillaan osallistuvat myös koiran ulkoiluttamiseen, ruokkimiseen, seurusteluun sen kanssa. Esim. juuri westie on kovin seuranhaluinen ja masentuu, jollei saa riittävästi omaa huomiota. Meillä miehen vuorotyö ja lasten harrastusrumba aiheuttavat kausittain sen, että koiran huomiointi jää vähän retuperälle, vaikka normaalin perushoivan saakin. Silloin tulee apuun toinen mummuloistamme, jonne he ottavat westiemme mielellään muutamaksi päiväksi tai viikoksi hoitoon. Koira nauttii kun saa ekstrahuomiota ja pääsee kotonurkista haistelemaan vähän muitakin maisemia (mummulan naapurissa asustelee morsian, cairn-terrieri).
 
Alkuperäinen kirjoittaja jo anna:
Olemme katselleet kovasti jackrusselin terrierierin ja westien perään. Myös labris kiinnostaa, mutta varmaan tilan puute aiheuttaisi ongelmia. Kuitenkin neljä lasta ja siihen vielä iso koira, ei kuulosta kovinkaan hyvältä.. ;)

Sulla on aika eri tyyppiset vaihtoehdot. Labbis ja terrierit on tosi erilaisia koiria. Suosittelen sullekin, et mieti ensin mihin tarkoitukseen teidän perhe sen koiran ottaa ja sitten vasta rotua.

Mun eka koira oli labbis ja se oli huono valinta. Valintaperusteet oli, että sukulaisilla oli samanlainen. Se oli poikkeuksellisen rauhalinen yksilö, koulutettu aikuinen eli ihan jotain muuta kuin vilkas pentu. Lisäksi labbis oli meistä kivan näköinen. Että siinä sitä loistavat valintakriteerit :headwall:

No, ongelmiahan siitä seurasi. Koulutimme sitä kyllä, mutta emme onnistuneet siinä kovin hyvin. Koirakoulussa se käyttäytyi aina huonosti. Emme tajunneet, että se on ennen kaikkea aktiivinen työkoira (metsästyskoira) ja että ei sellaisen koiran energiaa pureta edes niillä 15 km lenkeillä. Oli samanlaisia ongelmia kuin ap:n dalmiksella, mm ruuan varastelu. Se oli erittäin hankala koira nuorena. Sen kanssa sai tehdä ihan älyttömästi töitä, että sai omasta tietämättömyydestä johtuvat koulutusvirheet edes jotenkin korjattua. Tällä en nyt tarkoita, että rodussa sinänsä olisi mitään vikaa, vaan että jos valitsee itselleen liian vaativan rodun, niin ongelmia voi tulla. Jonkun kokeneemman käsittelyssä meidänkin eka koira olisi luultavasti ollut ihan eri koira... :| Suurin osa sen ongelmista johtui yksinkertaisesti siitä, että se purki älyttömät energiavarastot pahantekoon, kun ei muuta vaihtoehtoa tyhmät omistajat sille tarjonneet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jo anna:
Kuulostaa siltä, että labrista ei ainakaan meille sitten tule. ;) Ehkä sellainen koira on sitten joskus ajankohtainen, kun on kertynyt enemmän kokemusta ns. helpompien koirien kanssa!

En tiedä onko labbis mitenkään erityisen vaikea rotu, mutta meille se oli liian haastava, koska kyseinen yksilö ei ollut luonteeltaan paras mahdollinen rodun edustaja ja meillä ei ollut ennestään yhtään koirakokemusta. Se oli vähän huono yhdistelmä, joten joku muun tyyppinen koira olisi ollut meille parempi valinta. Kyllähän jotkut ottavat hyvinkin vaativan rodun itselleen ekaksi koiraksi ja lopputulos voi olla oikein hyvä, jos ihminen on etukäteen selvittänyt mitä on hankkimassa ja tarjoaa valitsemalleen koiralle sopivasti aktiviteetteja eli ns työrotuiselle muutakin kuin sohvalla köllöttelyä ja päiväkävelyitä. :)

Tämä labbis oli siis mun lapsuudenkodissa ja mun vanhemmat on joskus puhuneet, että haluasivat uuden samanlaisen. :headwall: Toivottvasti päätyvät mopsiin tai vastaavaan, jos vielä joskus haluavat sinne sohvan nurkkaan jonkun rapsutettavan. :D
 
Meille koira tulisi lenkkikaverikisi ja seuralaiseksi. En usko että olisi aikaa kolmen lapsen kanssa agilityyn tai vastaavaan paljon aikaa vievään. Haluaisin helppo luenteisen koiran, en samanlaista "häslää" kuin dalmaatialaisemme oli. Vieläkin huono omatunto kun siitä joiduimme luopumaan :(
Koiran pitäisi olla sellainen kumminkin että jaksaa juosta, koska mieheni juoksee jokailta 12km lenkin ja ottaisi koiran mieliisti lenkille mukaan. Itsekkin tykkään käydä lenkillä ja liikkua luonnossa. Sen takia juuri kaipaan koiraa kun yksin ei oikein tule lähdettyä lenkille, nyt kun päivät yksin olen niin on aikaakin.

cockerspanielia olemme miettineet mutta en tiedä olisiko oikea valinta. Tiedän loppujen lopuksi aika vähän koiraroduista.... Pitää käydä netistä katsomassa millainen tuo westie esim on....
 
Sellaista spanielia ei taida ollakaan, joka ei häslää. :D Kaikki tapaamani eri rotuiset spanielit ovat olleet melko vilkkaita ja käsittääkseni se on niille ihan tyypillistä. Ja yksi syy, miksi itse en ota spanielia, on niiden turkki. En jaksaisi hoitaa sellaista. Mutta jos tykkää pitkäkarvaisista, niin mikäs siinä.

Yksin näppärän pieni, mutta kuitenkin lenkkeilystä tykkäävä voisi olla borderterrieri. Nypittävä karva, mutta ei vaadi jatkuvaa kampaamista.

Vaihtoehtoja on paljon. Toivottavasti löydätte sopivan. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jeeka:
Yksin näppärän pieni, mutta kuitenkin lenkkeilystä tykkäävä voisi olla borderterrieri. Nypittävä karva, mutta ei vaadi jatkuvaa kampaamista.
Meillä on kaksi borderterrieriä, ja allekirjoitan kyllä sen, että rotu sopii lapsiperheeseen MUTTA: bortsu on äärimmäisen aktiivinen koira vaikka onkin pieni, joten koiralle pitää löytyä aikaa lenkkeillä, juosta vapaana, ehkä mielellään harrastaakin jotain. Joku vähän rauhallisempi rotu voisi sopia, jos ei joka päivä ole mahdollisuutta keksiä vilkkaalle koiralle tekemistä. Rotu on myös vahvasti riistaviettinen metsästyskoira. Älykkäänä koirana borderi keksii tylsistyneenä tekemistä myös itse, joka usein ei ole perheen ihmisten mieleen...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Smartass:
Alkuperäinen kirjoittaja Jeeka:
Yksin näppärän pieni, mutta kuitenkin lenkkeilystä tykkäävä voisi olla borderterrieri. Nypittävä karva, mutta ei vaadi jatkuvaa kampaamista.
Meillä on kaksi borderterrieriä, ja allekirjoitan kyllä sen, että rotu sopii lapsiperheeseen MUTTA: bortsu on äärimmäisen aktiivinen koira vaikka onkin pieni, joten koiralle pitää löytyä aikaa lenkkeillä, juosta vapaana, ehkä mielellään harrastaakin jotain. Joku vähän rauhallisempi rotu voisi sopia, jos ei joka päivä ole mahdollisuutta keksiä vilkkaalle koiralle tekemistä. Rotu on myös vahvasti riistaviettinen metsästyskoira. Älykkäänä koirana borderi keksii tylsistyneenä tekemistä myös itse, joka usein ei ole perheen ihmisten mieleen...
Ystäväperheellä on sellainen ja se on suht rauhallinen, vaikka on ihan pelkkä seurakoira, eikä sen kanssa taideta edes joka päivä mitään superpitkiä lenkkejä tehdä. En tiedä onko poikkeuksellisen rauhallinen yksilö sitten, mutta ei se ainakaan "seinille hypi", vaikka viettää mielestäni aika rauhallista elämää eli normaalit lenkit ja jotain aktivointia yms ihan kotioloissa eli ei ole harrastuskoira. Ap:n mies ilmeisesti käy säännöllisesti juoksulenkillä ja siksi ajattelin, että borderi olisi hyvä lenkkikaveri ja saisi ainakin tarpeeksi liikuntaa. Ja sitä muuta puuhaa voi mielestäni järjestää kotioloissa ilman että harrastaa jotain erityistä lajia. Esineiden/makupalojen etsintää, tottistreenejä, aktivointitemppuja jne. Mutta omakohtaista kokemusta ei borderista ole muuta kuin tuo kaverin koiran rapsuttelu. :)

 
Alkuperäinen kirjoittaja Smartass:
Alkuperäinen kirjoittaja Jeeka:
Yksin näppärän pieni, mutta kuitenkin lenkkeilystä tykkäävä voisi olla borderterrieri. Nypittävä karva, mutta ei vaadi jatkuvaa kampaamista.
Meillä on kaksi borderterrieriä, ja allekirjoitan kyllä sen, että rotu sopii lapsiperheeseen MUTTA: bortsu on äärimmäisen aktiivinen koira vaikka onkin pieni, joten koiralle pitää löytyä aikaa lenkkeillä, juosta vapaana, ehkä mielellään harrastaakin jotain. Joku vähän rauhallisempi rotu voisi sopia, jos ei joka päivä ole mahdollisuutta keksiä vilkkaalle koiralle tekemistä. Rotu on myös vahvasti riistaviettinen metsästyskoira. Älykkäänä koirana borderi keksii tylsistyneenä tekemistä myös itse, joka usein ei ole perheen ihmisten mieleen...
Borderin omistajana peesaan tätä =) Meillä ainakin ovat tosi levottomia, jos niille ei järjestä tarpeeksi aktiviteettiä. Kulkevat levottomana perässä ja piippaavat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mspitz:
EI ainakaan mittelspitz...! :/
Mikä mittelissä on vikana? Liian aktiivinen? Yhdellä kaverilla on sellainen ja se on kuulemma ihan hyvin sopeutuntu lapsiin. Ko yksilö on aktiivinen harrastuskoira, joten ilmeisesti rotu vaatii jonkun verran toimintaa.

 
Meillä on kääpiövillakoira ja 3-v.poika ja 4,5kk vauva.Ei mitään ongelmia ole ollut ikinä,tämä on toinen villakoira meidän perheessä,eka oli toy-villis.Työläs ehkä on,kerran kuussa trimmaus mutta ei lähde karva eikä kuolaa eli on kuivahuulinen myös.Erittäin älykkäitä ja todellisia seurakoiria.
 
Mä suosittelen Länsigöötanmaanpystykorvaa.
Se on todella monipuolinen rotu ja sen kanssa voi harrastaa vaikka mitä.
Meillä on kyseinen rotu ja se on aivan ihana lapsi perheen koira. Pinna on pitkä ja tykkää leikkiä ja olla lasten kanssa.
Turkkia ei tarvitse kuin harjata, ja karvanlähdön aikaan vähän enemmän.
Muuten perus kiltti ja ihana rotu. Göötistä löytyy myös poweria tarvittaessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jeeka:
Alkuperäinen kirjoittaja Mspitz:
EI ainakaan mittelspitz...! :/
Mikä mittelissä on vikana? Liian aktiivinen? Yhdellä kaverilla on sellainen ja se on kuulemma ihan hyvin sopeutuntu lapsiin. Ko yksilö on aktiivinen harrastuskoira, joten ilmeisesti rotu vaatii jonkun verran toimintaa.
Ei ehkä rotuna itsessään mikään. Meidän tapaus ei vain siedä lapsia, muuten on ihan loistava pizki.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mspitz:
Alkuperäinen kirjoittaja Jeeka:
Alkuperäinen kirjoittaja Mspitz:
EI ainakaan mittelspitz...! :/
Mikä mittelissä on vikana? Liian aktiivinen? Yhdellä kaverilla on sellainen ja se on kuulemma ihan hyvin sopeutuntu lapsiin. Ko yksilö on aktiivinen harrastuskoira, joten ilmeisesti rotu vaatii jonkun verran toimintaa.
Ei ehkä rotuna itsessään mikään. Meidän tapaus ei vain siedä lapsia, muuten on ihan loistava pizki.
Ai, no sepä kurjaa. Mun mielestä se on yksilöllistä mikä koira sietää lapsia ja mikä ei, eikä sillä ole välttämättä mitään tekemistä rodun kanssa. Yleensä tervepäinen koira sopeutuu omaan laumaansa ja hyväksyy ainakin omat lapset, vaikka ei niin vieraista välittäisikään. Jos koira on pennusta asti tottunut erilaisiin ja kokoisiin ihmisiin, niin luulen, että aikuisena sietää hyvin sekä lapsia että aikuisia. Jos koira on luonteeltaan tosi pehmeä ja sille on pentuna tapahtunut jotain ikävää tietynlaisten ihmisten, esim lasten kanssa, niin voi olla, että koira muistaa koko ikänsä sen ikävän tapahtuman, eikä myöhemminkään siedä lapsia, koska pelkää. Mutta useimmat koirat saa harjoittelulla tottumaan lapsiin. Jos ei, tulee mieleen, että onko koiran luonne ihan kunnossa :/

Omat koirani ei ole luonteensa puolesta kaikkein paras rotunsa edustaja, mutta kovalla työllä arkajalkakin on saatu totutettu vieraisiin ihmisiin. Ikinä se ei ole yrittänyt ketään purra tms, mutta pakitti nuorempana aina karkuun, kun vieras ihminen "uhkasi" sitä. Kovalla harjoittelulla koira saatiin vähän itsevarmemmaksi ja nykyään se tervehtii vieraitakin ihmisiä häntä heiluen. Vieläkin se on vähän arka, mutta paniikkiin se ei enää joudu. Vaikka se on luonteeltaan mitä on, ihmisiä se ei kuitenkaan pureskele. Jos se niin tekisi, en todellakaan miettisi kahta kertaa pitäisinkö sitä lapsiperheessä. :|

 
Alkuperäinen kirjoittaja Jeeka:
Ai, no sepä kurjaa. Mun mielestä se on yksilöllistä mikä koira sietää lapsia ja mikä ei, eikä sillä ole välttämättä mitään tekemistä rodun kanssa. Yleensä tervepäinen koira sopeutuu omaan laumaansa ja hyväksyy ainakin omat lapset, vaikka ei niin vieraista välittäisikään. Jos koira on pennusta asti tottunut erilaisiin ja kokoisiin ihmisiin, niin luulen, että aikuisena sietää hyvin sekä lapsia että aikuisia. Jos koira on luonteeltaan tosi pehmeä ja sille on pentuna tapahtunut jotain ikävää tietynlaisten ihmisten, esim lasten kanssa, niin voi olla, että koira muistaa koko ikänsä sen ikävän tapahtuman, eikä myöhemminkään siedä lapsia, koska pelkää. Mutta useimmat koirat saa harjoittelulla tottumaan lapsiin. Jos ei, tulee mieleen, että onko koiran luonne ihan kunnossa :/

Omat koirani ei ole luonteensa puolesta kaikkein paras rotunsa edustaja, mutta kovalla työllä arkajalkakin on saatu totutettu vieraisiin ihmisiin. Ikinä se ei ole yrittänyt ketään purra tms, mutta pakitti nuorempana aina karkuun, kun vieras ihminen "uhkasi" sitä. Kovalla harjoittelulla koira saatiin vähän itsevarmemmaksi ja nykyään se tervehtii vieraitakin ihmisiä häntä heiluen. Vieläkin se on vähän arka, mutta paniikkiin se ei enää joudu. Vaikka se on luonteeltaan mitä on, ihmisiä se ei kuitenkaan pureskele. Jos se niin tekisi, en todellakaan miettisi kahta kertaa pitäisinkö sitä lapsiperheessä. :|
Olen itsekin epäillyt että koirallamme ei ole "kaikki pullot korissa" tai että sille on sattunut jotain ikävää kasvattajan luona. Kävimme ongelmakoirakouluttajalla ja hän totesi, että koiramme ei ole häiriintynyt eikä aggressiivinen ja että se ei vain pidä lapsista. Minun mielestäni se todella pelkää meidän poikaa, vaikka poika ei ole tehnyt koiralle ikinä mitään.
 
Täällä ois yks labbiksen puolesta puhuja... eli meille otettiin n. vuosi ennen esikoisen syntymään uroslabbis. Pentuna aivan ihana, tottakai teki juttuja mitä kaikki pennut yleensä tekee eli ensin pissii ja kakkii sisälle, mutta todella nopeasti oppi sitte ulos. Huonekaluja ei vahingoittanu, ainoa mihin oli viehtymys oli korkokantakengät.. Mutta siihenhän autto kenkien laittaminen kaappiin.

Lähempänä vauvan syntymää muutimme toiseen asuntoon ja koira sopeutui todella mahtavasti uuteen ympäristöön. Vauvan tuloon asti koira myös nukkui sängyssämme jalkopäässä ja ku vauva syntyi, koiralle laitettiin lattialle oma peti. Tästä ei myöskään ollut moksiskaan.
Kun tulimma laitoksela kotia, koira nuuhkutti vauvan tervetulleeksi ja otti hänet heti omaksi "laumanjäsenekseen".. alkoi nukkumaan vauvan vieressä tai muutenkin oli halukas vauvaa hoitamaan... mustasukkaisuutta ei esiinytyny ollenkaan.

Toinen lapsi kun syntyi, alkoi makuuhuone käydä meille pieneksi ja siirsimme koiran eteiseen nukkumaan.. tähänki muutokseen se soluttautui todella hyvin.

Lapset tottakai oli kiinnostuneita koirasta ja kävivät vähän kovemmalla kouralla kokeilemassa korvia ja häntää, mutta koira ei koskaan närkästynyt tästä. Jos ei jaksanu häslääviä lapsia niin vaihtoi vain paikkaa..

Nyt asumme toisessa talossa ja koira on meillä pääasiassa vain omassa huoneessaan, josta pidämme ovea kuitenki auki, jotta näkee mitä muut puuhaa.. hyvin pysyy siellä, ei kynnystä ylitä jos ei anna lupaa.. eli hyvin opetettu koira ;) Ikinä en ole kuullu koiran edes murisevan.. eli todella lapsirakas on.

Lenkkeilyä koira ei ole koskaan itse vaatinut, mutta mielissään kyllä on ku näkee, että laitetaan lenkkeilyvaatteita päälle (koira oppinut tunnistamaan kotivaatteet/työvaatteet/lenkkeilyvaatteet...) Tyytyväinen on jos käy kilometrin lenkin tai sitte 15 kilometrin.. eli sillä ei ole väliä. Pihalla viihtyy hyvin, joskus on kiinni, mutta enimmäkseen luputtaa irti. Joskus saattaa karata jos oikein vahva "tuoksu" nenään tulee (labbiksellahan tuo hajuaisti on "huumekoiran")... ja silloin sen löytää naapurin tyttökoiran häkinlaidalta häntää heiluttaen..

Nyt koira on 12-vuotta vanha ja edelleen todella hyväkuntoinen, ei lonkkavikoja yms. Ainoa mitä joskus tulee on ns. hotspotteja kesällä jos on käynyt uimassa useasti eikä turkki ole kunnolla kerenny kuivaa.

Eli yhteenvetona todella lapsirakas, rauhallinen, tottelevainen, säyseä ja kiva koira. Ei vaadi paljoa liikuntaa, itse säännöstelee syömisen sen mukaan eli kun liikkuu, ruoka maistuu enemmän ja kun taas vähemmällä liikunnalla niin ei syö niin paljoa, joten helposti pysyy sopusuhtasena -> eli monelta sairaudelta välttyy.
Jos miinus puoliä täytyy listata niin se on karvanlähtö, jota on kaksi kertaa vuodessa runsaammin. Myös muulloin karvaa lähtee jonkinverran.
Tietysti koiran luonne riippuu yksilöstä, mutta meille on käynyt kyllä todella hyvä "tuuri" tässä asiassa. Luulen, että muutaman vuoden päästä meillä on sitten se kovapaikka edessä, jolloin joudumme sanomaan hyvästit Eetu-koirallemme, eikä varmaan toista samanlaista löydy, mutta muuta koiraa kuin Labbis, emme edes harkitse. :heart:
 
Eli sitä piti vielä kommentoida, että koiramme tulee myös hyvin toimeen muitten eläimien kanssa... eritoten kissojen ;) Ja värinä se on keltainen, joka minun mielestä on hyvä erityisesti kesällä ku aurinko paistaa niin sillä ei ole polttavan kuuma ja paarmatkaan ei niin häiritse ja taas loskakelillä näkee, että mistä kohtaa koira on likainen ennenkuin sisälle päästää.. :whistle:
 
Suosittelen cavalieriä. Se on pieni, jonka turkki ei niin mahdottomia vaadi. Sopii hyvin lenkkelykaveriksi, mutta ei myöskään vaadi ihmeepiä lenkkejä, vaan vaikka korttelin ympäri kävely riittää. Meidän koira on ainakin ollut helppo kouluttaa ja sopii hyvin erillaisiin harrastuksiin. Asumme kerrostalossa, ei hauku juuri yhtään. Rakastaa ihmisiä ja varsinkin lapsia, tykkää yhdessä olosta ja on todella miellyttämishaluinen ihmisille.
 
Hei!
Meillä asustaa 3 koiraa joista 2 uros leonbergejä(isoja) ja sekarotunen (keskikokonen) narttu. Nuorin uros hankin kun esikoinen oli 1v ja hyvin pentu oppii varomaan vauvaa. Tällä hetkellä meidän kuopus on 6kk ja kaikki 3 osaa varoa meidän lapsia. Tietenkin koiran on tiedettävä paikkansa ja lapset sen et nukkuvaa koiraa EI saa häiritä tai ärsyttää. Eli mielestäni koolla ei ole väliä B)
 

Yhteistyössä