T
tämäkin vielä
Vieras
ei tästä tuu mitään, juuri olin saamassa asiani kuntoon, odotukset oli korkealla kesää varten. miksi ihmeessä juuri nyt pitää tulla joku helvetin paniikkihäiriö?!
äsken taas yksi kohtaus, pankissa, eräs tuttuni tuli jonottaessani moikkaamaan. kaikki meni hyvin siihen asti kunnes tuli minun vuoroni kertoa kuulumisiani ja sitten lähti... pumppu hakkaa tuhatta ja sataa, hiki valuu pitkin ohimoita ja selkää, ääni katoaa, tuntuu että pyörryn.. kaikki ympärilläni katsoivat mikä minua vaivaa, minä sitten nolona siinä koitan sopertaa että vähän huimaa ja lysähdän tuolille istumaan. pelkään tulevani hulluksi ja tekeväni jotain mitä en itse ymmärrä. en halua enää joutua tohon tilanteeseen
ainoa milloin noita kohtauksia ei tarvitse pelätä on sen jälkeen kun olen ottanut muutaman siiderin tms... pitääkö tässä nyt sitten helvetti soikoon alkoholistua siihen asti kunnes saan lääkäriin ajan varattua tai psyykkaan itseni tästä ulos
tiedostan kyllä että se on vain kohtaus, periaatteessa mitään fyysistä vaaraa ei ole, keskityn hengittämään ja pikkuhiljaa helpottaa...
kotonakin on vaikeaa olla, käteni tärisevät jatkuvasti, päätä särkee, nukun huonosti. tuntuu että kokoajan on jotain pientä omituista vaivaa ja hermoni ovat kireällä.
en tiedä miksi tänne avauduin mutta jos jollain olisi ollut vastaavia kokemuksia, mitä olette tehneet, vai painitteko asian kanssa vielä?
äsken taas yksi kohtaus, pankissa, eräs tuttuni tuli jonottaessani moikkaamaan. kaikki meni hyvin siihen asti kunnes tuli minun vuoroni kertoa kuulumisiani ja sitten lähti... pumppu hakkaa tuhatta ja sataa, hiki valuu pitkin ohimoita ja selkää, ääni katoaa, tuntuu että pyörryn.. kaikki ympärilläni katsoivat mikä minua vaivaa, minä sitten nolona siinä koitan sopertaa että vähän huimaa ja lysähdän tuolille istumaan. pelkään tulevani hulluksi ja tekeväni jotain mitä en itse ymmärrä. en halua enää joutua tohon tilanteeseen
ainoa milloin noita kohtauksia ei tarvitse pelätä on sen jälkeen kun olen ottanut muutaman siiderin tms... pitääkö tässä nyt sitten helvetti soikoon alkoholistua siihen asti kunnes saan lääkäriin ajan varattua tai psyykkaan itseni tästä ulos
tiedostan kyllä että se on vain kohtaus, periaatteessa mitään fyysistä vaaraa ei ole, keskityn hengittämään ja pikkuhiljaa helpottaa...
kotonakin on vaikeaa olla, käteni tärisevät jatkuvasti, päätä särkee, nukun huonosti. tuntuu että kokoajan on jotain pientä omituista vaivaa ja hermoni ovat kireällä.
en tiedä miksi tänne avauduin mutta jos jollain olisi ollut vastaavia kokemuksia, mitä olette tehneet, vai painitteko asian kanssa vielä?