Paniikkihäiriö ja puolison/ystävän tuki

[ap]

Kärsin paniikkihäiriöstä. Tossa oli jo useamman vuoden parempi, mutta nyt taas on vahvat lääkitykset ja kohtauksia tulee usein.

Mieheni ei tiedä yhtään mitä tehdä kun kohtaus iskee päälle. Enkä jotenkin osaa selittää hälle että miten voisi helpottaa oloani.

Miten teidän puolisot taikka ystävät tekevät kun teille tulee kohtaus?

Aikaisemmin olen kärsinyt aina yksin, joten tämä on aika uusi tilanne sinäänsä....

 

[kpp]

se ottaa vaatteet multa ja me ruvetaan hulluna rakastelemaan

 

[vieras]

huolehtii lapsista ja vie tarvittaessa sairaalaan. kuuntelee. eikä tarvitse muuta osatakaan.

 

[ap]

se ottaa vaatteet multa ja me ruvetaan hulluna rakastelemaan

Ahaa, ihanko vaikka kaupassa .... Harvemmin ne kohtaukset missään kotioloissa tulee......

Mutta joo, kaippa täällä joku olis jolla on myös paniikkihäiriö ja joka osais vähän jeesata?

 

[ap]

huolehtii lapsista ja vie tarvittaessa sairaalaan. kuuntelee. eikä tarvitse muuta osatakaan.

Sairaalaan, lapset vai sut? No joo, eipä tässä paniikkikohtausten takia ole sairaalaan tarvinnu koskaan lähteä =)
Mä en pysty juttelemaan kohtauksen aikana mitään. Mietin lähinnä sellasta että miten just sen kohtauksen aikana olis tukena. Miten vois rauhotella tms....?!? Niin toinen ei tuntis oloaan niin avuttomaksi vieressä ja toisaalta mullakin kohtaus vois mennä nopeemmin ohi....

 

[TULKINNANVARAINEN]

viime kohtauksessa ei ollut muuta mahdollisuutta kuin jättää mut 1,5h yksin pärjäämään...se oli kamalaa. ( tämä viime kesänä ) lievemmissä kohtauksissa joka nyt harvinaista.pitää kiinni rauhoittelee.

 

[ap]

Mä saan kohtauksia viikottain ja toisinaan päivittäin. Ja aina oikeestaan kun ovesta pitää astua ulos ... Tai lähteä johonkin pidemmälle kuin ihan tohon lähikauppaan. Ärsyttävää koko paska härö.

 

[TULKINNANVARAINEN]

Mä saan kohtauksia viikottain ja toisinaan päivittäin. Ja aina oikeestaan kun ovesta pitää astua ulos ... Tai lähteä johonkin pidemmälle kuin ihan tohon lähikauppaan. Ärsyttävää koko paska härö.

mulla oli jatkuvasti päällä ja se on kyllä niin syvältä. rupes jo valmiiksi ahdistaan kauppaan meno ja kun astuin sisälle, niin samantien alkoi huimaamaan. olen nyt reilun puoli vuotta ollut cipralexilla ja elämä helpottanut kummasti.

 

[ap]

Mulla on citaloprameja 50mg/vrk..... Ja kun silti saan kohtauksia. Ei oo onneks kokoajan päällä kohtaus, niinku ennen lääkityksen nostoa taas. Mutta silti. Pameja löytyy kohtauslääkkeeksi, mutta eipä niitäkään nyt joka päivä voi vedellä. Ja 5mg pamejakin rupee olee siinä ja siinä että auttaako mitään. Toisinaan silti tulee paniikki läpi.

 

[vieras]

huolehtii lapsista ja vie tarvittaessa sairaalaan. kuuntelee. eikä tarvitse muuta osatakaan.

Sairaalaan, lapset vai sut? No joo, eipä tässä paniikkikohtausten takia ole sairaalaan tarvinnu koskaan lähteä =)
Mä en pysty juttelemaan kohtauksen aikana mitään. Mietin lähinnä sellasta että miten just sen kohtauksen aikana olis tukena. Miten vois rauhotella tms....?!? Niin toinen ei tuntis oloaan niin avuttomaksi vieressä ja toisaalta mullakin kohtaus vois mennä nopeemmin ohi....

Sairaalaan minut eikä ole vain yksi kerta kun on pitänyt viedä. kärsin VAIKEASTA paniikkihäiriöstä ja tälläkin hetkellä syön päivittäin opamoxia että hengissä selviäisin.

 

[vieras]

miltä kohtaus tuntuu? miten ilmenee? mitä sä itse toivoisit että toinen tekisi siinä tilanteessa, siis miten voisi auttaa?

mietin vaan ku tapailen miestä joka näistä kärsii, että miten toimia jos joskus iskee yhdessä ollessamme..

 

[r]

miltä kohtaus tuntuu? miten ilmenee? mitä sä itse toivoisit että toinen tekisi siinä tilanteessa, siis miten voisi auttaa?

mietin vaan ku tapailen miestä joka näistä kärsii, että miten toimia jos joskus iskee yhdessä ollessamme..

Riippuu miten vaikeasta kohtauksesta on kyse. Jos ei ihan pahinta laatua ole, niin parasta on jos toinen ihminen on fyysisesti ja henkisesti lähellä, ymmärtää ilman sanoja ja selittelyjä ja pysyy korostetun rauhallisena. Että pystyy luomaan rauhallisuuden ilmapiirin jossa kohtaus menee ohi. Kohtauksen jälkeen olin itse aina hyvin väsynyt ja typertynyt, joten ei kannata vaatia suuria ponnistuksia toiselta hetkeen.

 

[TULKINNANVARAINEN]

miltä kohtaus tuntuu? miten ilmenee? mitä sä itse toivoisit että toinen tekisi siinä tilanteessa, siis miten voisi auttaa?

mietin vaan ku tapailen miestä joka näistä kärsii, että miten toimia jos joskus iskee yhdessä ollessamme..

et välttämättä huomaa kohtausta miehestä päällepäin ( aluksi ). saattaa olla ettei kuule sinua, on hermostunut, ei pysty keskittymään. huokailee. nämä ennekuin kohtaus menee siihen pisteeseen että on poistuttava paikasta joka saa kohtauksen aikaan. kohtauksen aikana ole läsnä, ota vaikka kädestä kiinni. minua ainakin oli ihan turha rauhoitella. sitten vasta rauhoittaminen auttoi kun hengitin paperipussiin ja paruin silmäni pihalle. silloin pitää saada toinen lähelle ja puhumaan. olo on minulla p...ska kohtauksen jälkeen. tulee väsymys ja pettymys siihen että on sellainen luuseri joka saa tuollaisia kohtauksia. hyväksy siis mies, mutta elä rajoita elämääsi jos miehellä on vaikeampaa. yritä kannustaa häntäkin kohtaamaan pelkonsa.

 

[vieras]

ok, kiitos vastauksista
tuleeko teille sitten koskaan sellaista oloa että haluatte sen toisen pois siitä läheltä? vai kannattaako pysyä tukena?

 

[TULKINNANVARAINEN]

ok, kiitos vastauksista
tuleeko teille sitten koskaan sellaista oloa että haluatte sen toisen pois siitä läheltä? vai kannattaako pysyä tukena?

just siinä vaiheessa kun kohtaus alkaa nostaa päätään.silloin ei voisi vähempää kiinnostaa kukaan muu. se on niin inhottava olo. mulle ei saa silloin puhua kun olo on niin hervoton...en kyllä pysty keskittymäänkään kenenkään puheeseen. toinen on se kun kohtaus on ohi ja olo on tosi väsynyt. silloin haluan olla rauhassa ja levätä tai nukkua

 

[vieras]

ok, kiitos vastauksista
tuleeko teille sitten koskaan sellaista oloa että haluatte sen toisen pois siitä läheltä? vai kannattaako pysyä tukena?

Yksin jääminen saisi mulla varmaan kohtauksen palaamaan takaisin.

 

[ni]

ootteko kokeilleet puhuapälpättää ihan mitä tahansa hyperventilaation aikana? tasaa hengitystä jopa paremmin, kuin paperipussiin hengittely. jos ei muuta keksi, niin alkaa vaikka laskea ääneen, luetella viikonpäiviä, kuukausia...jne

Ja toisekseen, ette missään tapauksessa ole luusereita! Eihän diabeetikkokaan oo luuseri, siltä puuttuu haiman tuottama insuliini. Paniikkihäiriöstä kärsivällä vastaavasti pääkopasta hermosolujen välistä serotoniinia...

 

[TULKINNANVARAINEN]

ootteko kokeilleet puhuapälpättää ihan mitä tahansa hyperventilaation aikana? tasaa hengitystä jopa paremmin, kuin paperipussiin hengittely. jos ei muuta keksi, niin alkaa vaikka laskea ääneen, luetella viikonpäiviä, kuukausia...jne

Ja toisekseen, ette missään tapauksessa ole luusereita! Eihän diabeetikkokaan oo luuseri, siltä puuttuu haiman tuottama insuliini. Paniikkihäiriöstä kärsivällä vastaavasti pääkopasta hermosolujen välistä serotoniinia...

yleensä soitin aina jollekkin että sain puhua. toisen puhuessa sitten hengittelin paperipussiin :xmas:

 

[vierailija]

Sairaalaan minut eikä ole vain yksi kerta kun on pitänyt viedä. kärsin VAIKEASTA paniikkihäiriöstä ja tälläkin hetkellä syön päivittäin opamoxia että hengissä selviäisin.

tuu tänne...