Helou!
Mizze :heart:, oot joka tapauksessa päässyt pidemmälle puuhissa kuin moni muu meistä. Paljon sulla oli HCG veritestissä? Kuitenkin viitearvoissa? Ootko ajatellut, että sulla vois olla joku (hyvälaatuinen) divertikkeli tms joka vuotelee ennen menkkoja ja etenkin raskauden alkaessa, kohdun kasvaessa. Älä nyt vielä heitä kirvestä kaivoon, kyllä plussa on aina plussa. Tsemppiä toiseen testiin, oot varmaan siellä jo piipahtanut!
Armi ja Tiriäiti, mites teillä sujuu piina? Tuntemuksia? Tai niiden puutetta? Tsemppiä pitkiin päiviin joka tapauksessa.
Hammysta saan piinasiskon, sillä mä pääsen toivottavasti myös huomenna viimeisten pakkasukkojen kimppuun. Tänään sulatellaan ja toivon hartaasti, ettei mitään soittoa tule, vaan siirtoon päästään. Sitten onkin pakkanen tyhjä. Vihdoin. Tai jotain.
Tervetuloa neitoperho :wave: Mulle on yhdentekevää, millä keinoin esikoisesi on saanut alkunsa tai kuinka monetta pikkukakkosta kuumeilet, pääasia, että on vertaistukea hoitoihin ja täältä sitä toivottavasti saat. Tervetuloa lämpimästi vaan mukaan ja toivottavasti olet lyhytaikainen vieras ;-)
Vielä vähän vuodatusta. Mä en pidä itseäni mitenkään uskonnollisena ihmisenä, mut jotenkin mua nyt kuitenkin on alkanut mietityttää, että mikä tässä master planissä on nyt mua vastaan, kun tämä homma ei toisellakaan kerralla mene kuin kirjoissa. Tahkotaan ja tahkotaan, ja tuijotellaan yhtä viivaa. Meillä papereissa lukee syynä Selittämätön JA male factor kysymysmerkillä. Jos mun kroppa pelaa kuin kello ja kaikki toimii, niin onko jollain suuremmalla voimalla joku suuri tahtotila, ettei mun pitäis lisääntyä mun miehen kanssa? Viime soittoajalla hoitaja alkoi puhua siitä, että vaikka alkio olisi kuinka hyvännäköinen ja -oloinen siirrossa, todennäköisesti alkion kromosomihäiriö estää kiinnittymisen ja raskauden alkamisen. Alkioihin voitais tehdä soludiagnostiikkaa jo ennen pakastusta, ja valita pakastukseen/siirtoon vaan terveet kromosomistot, mutta se maksaa kymmeniä tuhansia (me siis hoidoissa julkisella). Wtf, tarkoittaako tää siis sitä, että kaikki ne kuusi kaverusta, jotka on siirretty, on olleet kromosomihäiriöisiä ja että ei kannata kauheesti odottaa edes tulevilta, puhumattakaan mahdollisista tuoresiirroista jatkossa?
Mies tulee ainokaisena perheestä, jossa isällä on kymmenen sisarusta (joista 1 synnytyksessä vammautunut ja 1 pienenä korkealta pudonnut afasiatapaus), äidillä ei sisaruksia, kuten ei myöskään äidinäidillä eikä -isällä. Pitäiskö mun tästä jotenkin nyt jo pikkuhiljaa älytä, että on turha kuvitellakaan, että saisimme joskus pikkuiselle sisaruksen, ja että sukupolvien yli kestänyt "yksinäisyyden" ketju saataisiin vihdoin pysähtymään. Ja miksi mä märehdin näitä negoja juttuja juuri ennen "viimeistä mahdollisuutta", enkä pysty samaan positiivisuuteen kuin esim Hammy. Valakaa muhun uskoa, että mä ymmärtäisin, että aina kannattaa kuitenkin yrittää...:headwall: