syyllisyyden tunne
Meillä ei ole parveketta, joten ulkona nukuttaminen onnistuu vain kun lähden vaunujen kanssa kävelylle. Pyrin käymään joka päivä, mutta kerran tai pari viikossa on jotain muita menoja, joiden takia ei ehdi vauvan kanssa ulos. Tai sitten on niin väsynyt, että haluaa nukkua päikkärit yhtäaikaa vauvan kanssa. Vaunulenkit kestävät säästä riippuen puolesta tunnista tuntiin. Onko tästä vauvalle jotain haittaa, kun ei saa oleilla 2-3 tuntia ulkona päivittäin, kuten monet muut?
Olen jotenkin niin rutinoitunut tähän, että tuntuu jotenkin pahaltakin ajatus, että alle puolivuotiaani nukkuisi pakkasessa monta tuntia putkeen. En kai itsekään tarkenisi hengittää pakkasilmaa tuntikausia joka päivä. Silti tunnen huonoa omaatuntoa tästä vähästä ulkonaolosta. Kertokaa minulle karuja faktoja, miksi vauvan pitäisi olla niin paljon ulkona vai riittääkö tämä meidän tapa???
Olen jotenkin niin rutinoitunut tähän, että tuntuu jotenkin pahaltakin ajatus, että alle puolivuotiaani nukkuisi pakkasessa monta tuntia putkeen. En kai itsekään tarkenisi hengittää pakkasilmaa tuntikausia joka päivä. Silti tunnen huonoa omaatuntoa tästä vähästä ulkonaolosta. Kertokaa minulle karuja faktoja, miksi vauvan pitäisi olla niin paljon ulkona vai riittääkö tämä meidän tapa???