Paljon puitu aihe: Riittääkö rakkaus.../ rakastatko yhtä pal

Meillä aivan ihana pieni tyttö 1v.9kk.

Nyt jos hyvä säkä on, voi olla että vuoden päästä olisi kaksi tenavaa.

Mietityttää, rakastanko molempia lapsia yhtä paljon..

Oma äitini aina sanoo, että kaikki lapset ovat yhtä rakkaitaa, mutta tosi asiassa hänelle rakkain tuntuu aina olleen keskimmäinen lapsi (olen itse kuopus). hän muituttaa luonteeltaan, sekä ulkonäöltään eniten äitiäni.

Jo ennen tämän esikoisen syntymistä mietin osaanko rakastaa lasta ja miestä "yhtä paljon", mutta se sujui luonnostaan,joskin vaati vähän aikaa.

Haasteellisemmaksi asian tekee se, että esikoisemme on 2,5-3v. jos toinen lapsi syntyy ja siis parhaassa uhmassa.

Pelottaa, että tulen kaatamaan kaiken väsymykseni ja turhautumiseni hänen niskaansa jos on silloin kova uhma.. :/

Hankala juttu, kuitenkin haluan toisen lapsen ennen kaikkea leikkikaveriksi lapselleni. Olen ajatellut, että lapselle on kuitenkin kivempi että on sisarus.

(oma kokemus.. en koe saaneeni rakkautta tasapuolisesti, mutta ilman sisaruksiani elämäni olisi paljon köyhempää...)
 
Molempia poikia rakastan yhtä paljon.ei sitä osaa eritellä molemmat ovat yhtä rakkaita! :heart: :heart: :heart:

Vanhemmalle lapselle täytyy usein/päivittäin sanoa miten paljon äiti hänestä tykkää,koska aikaa menee niin paljon nuorimmaisen kanssa,että yhteinen aika esikoisen kanssa on jäänyt vähemmälle. :(
ja se on harmillista. Lasten ikäero on 7v.
 
samaa mietin myös täällä kun rupesin toista lastani odottamaan, esikoiseni oli vauvan syntyessä 1v11kk ja nyt kun vauvakin on jo 2kk, voin sanoa että rakastan molempia lapsiani aivan yhtä paljon, olemme esikoisen kanssa tehneet kahdenkeskisiä reissuja,esim. illalla kun isi tulee kotiin lähdemme ihan kaksin kauppaan aj käymme vaikka jossain pillimehulla ja samoin iskä viettää kahdenkeskistä aikaa esikon kanssa, omasta kokemuksesta voin sanoa että ainakin minä murehdin turhaan riittääkö rakkaus molemmille, kyllä se riittää. Ja nyt ootellaan millon tuo kolmonen saisi alkunsa :whistle:

helmi (lapset 2v1kk ja 2kk)
 
Yellow75
Olen pohtinut asiaa siltä kantilta, että varmasti sitä rakastaa kaikkia lapsiaan yhtä paljon (eli aivan älyttömästi), mutta miten käy, jos toisen kanssa on helpompi tulla toimeen kuin toisen? Kaikki luonteethan eivät käy yhtä kivuttomasti yksiin. Tasapuolisuuden haastetta lisää vielä se, että eri lapset tulkitsevat samankin asian eri tavalla.

Olen lohduttautunut sillä, että herkillä tuntosarvilla varmaankin pääsee riittävän pitkälle. Minusta olisi myös ihanaa, jos osaisin kasvattaa lapsiani niin, että he uskaltaisivat ottaa ongelmat tuoreeltaan puheeksi.

(Minullekin jäi lapsuudenkodissa sellainen käsitys, että sisarukseni oli hitusen tykätympi, mutta ei olisi tullut mieleenkään kysyä asiasta suoraan eli en siis koskaan tullut antaneeksi vanhemmilleni tilaisuutta korjata joko tilannetta tai väärinkäsitystä, kummasta nyt sitten olikaan kyse.)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.10.2006 klo 14:17 Yellow75 kirjoitti:
Olen pohtinut asiaa siltä kantilta, että varmasti sitä rakastaa kaikkia lapsiaan yhtä paljon (eli aivan älyttömästi), mutta miten käy, jos toisen kanssa on helpompi tulla toimeen kuin toisen? Kaikki luonteethan eivät käy yhtä kivuttomasti yksiin.
Mulla on vasta yksi lapsi, mutta olen siinä uskossa, että tämäkin vaihtelee kausittain: välillä on helpompaa tulla toimeen toisen, välillä toisen kanssa. Tärkeintä on varmaankin, että vaikeinakin uhma- ym. aikoina, jolloin joutuu paljon torumaan, sanoo aina molemmille rakkautensa ääneen. Ja myös sille miehelle :heart: .
 
Yellow75
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.10.2006 klo 23:26 Leppis kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.10.2006 klo 14:17 Yellow75 kirjoitti:
Olen pohtinut asiaa siltä kantilta, että varmasti sitä rakastaa kaikkia lapsiaan yhtä paljon (eli aivan älyttömästi), mutta miten käy, jos toisen kanssa on helpompi tulla toimeen kuin toisen? Kaikki luonteethan eivät käy yhtä kivuttomasti yksiin.
Mulla on vasta yksi lapsi, mutta olen siinä uskossa, että tämäkin vaihtelee kausittain: välillä on helpompaa tulla toimeen toisen, välillä toisen kanssa. Tärkeintä on varmaankin, että vaikeinakin uhma- ym. aikoina, jolloin joutuu paljon torumaan, sanoo aina molemmille rakkautensa ääneen. Ja myös sille miehelle :heart: .
Ihana vastaus, niin naulan kantaan!! Kiitos =)
 

Yhteistyössä