Paljastakaa pahimmat pettämistarinat

kertokaas te naiset jotka pettäjinä että mistä syystä petitte?

Ja kertokaas te naiset jotka petturimiestenne luokse jäitte, miksi jäitte?

Entäs te naiset, jotka petturimiehestänne toisen naisen kanssa taistelitte? miksi tappelitte pettäjästä, ettekä lähteneet eteenpäin?

kiinnostaa myös, että miksi joku on jäänyt pettäjän luo ja miten asia on saatu selvitettyä ja painaako asia edelleen. Vai pitäisikö tästä tehdä jo uusi ketju. Onko näihin juttuihin vaikutusta sillä onko yhden yön pano vai pidempi suhde tms.

 

Minä tein ulkonäöstään tarkan avokkaani suhteen pahan mokan, kun en muistanut kehua häntä. Niinpä hän haki huomiota muilta miehiltä. Avokas ei ollut rehellisimmästä päästä enkä tänäkään päivänä tiedä, kuinka pitkälle hänen huomionhakureissunsa menivät. Kerran vihjaisi, ettei ollut kertonut kaikkea ja toisen kerran väitti silmät kirkkaina, ettei mitään salattavaa ollut. Suhteen lopussa en enää jaksanut edes piitata moisesta.

 

mulle tulee mieleen täällä se tapaus kun jonkun palstalaisen ukko oli tehnyt poralla reikiä koivuihin ja niitä kävi joutessaan nylkyttämässä.emäntä katsoi ikkunasta ja tänne kirjoitteli.oli joskus viime talvena

 

Itse olen pettäny aiemmassa suhteessa ja paljon Syy siihen oli että en voinut vastustaa vierailta mieheltä saamaani huomiota, nuori kun olin ja niin epävarma itsestäni..
Mies aina välillä aavisteli jotain ja muutaman kerran meinasin kiinnikkin jäädä, mutta aina sain puhuttua itseni puhtaaksi :/ 6v suhde kesti, kunnes itse otin ja muutin pois, vaikka mies olisi halunnut jatkaa.
Nyt takana 4,5v ihanaa suhdetta, enkä voisi kuvitellakaan pettäväni!!! Joten kyllä se ihminen voi muuttua..

Nyt vaan epäilen että miehelläni on jotain peliä menossa ei hän petä, mutta tiedän hänen tekstailevan ja facebookissa juttelevan vähän turhan paljon ex:nsä kanssa... muistuttaa vaan niin kovasti sitä miten oma pettämiseni aikoinaan alkoi, viattomilla tekstareilla kavereiden kanssa!

 

Mikä teidän mielestä on sitten pettämistä? Missä menee raja? Onko suuteleminen vieraan ihmisen kans pettämistä.. vai onko se sit pelkkä pano pettämistä...
Näitä mietiskelen...

Pettämisen raja menee tässä:
Tekisitko samoin jos kumppanisi olisi siinä vieressäsi? Jos et, olet pettämässä. Jos tekisit, et ole tekemässä mitään väärää...

 

Itse olen pettäny aiemmassa suhteessa ja paljon Syy siihen oli että en voinut vastustaa vierailta mieheltä saamaani huomiota, nuori kun olin ja niin epävarma itsestäni..
Mies aina välillä aavisteli jotain ja muutaman kerran meinasin kiinnikkin jäädä, mutta aina sain puhuttua itseni puhtaaksi :/ 6v suhde kesti, kunnes itse otin ja muutin pois, vaikka mies olisi halunnut jatkaa.
Nyt takana 4,5v ihanaa suhdetta, enkä voisi kuvitellakaan pettäväni!!! Joten kyllä se ihminen voi muuttua..

Nyt vaan epäilen että miehelläni on jotain peliä menossa ei hän petä, mutta tiedän hänen tekstailevan ja facebookissa juttelevan vähän turhan paljon ex:nsä kanssa... muistuttaa vaan niin kovasti sitä miten oma pettämiseni aikoinaan alkoi, viattomilla tekstareilla kavereiden kanssa!

Ihan oikein, mitäs petit exääsi, toivottavasti nykyisesi pettää sinua!

 

Eräs ex petti mua aikoinaan naimisissa olevan yhteisen tuttavan kanssa. Tämä tuttava tuskaili mulle kuinka yrittävät miehensä kanssa saada lasta alulle, minä kuuntelen ja lohduttelen ja samaan aikaan muija nai mun "mies"ystävän kanssa. Jouluaattoaamuna jäivät kiinni kun tulivat vierailulle muijan äiteen luo joka sattui asumaan mun naapurissa... :kieh: Ja onnistuihan tuo nainen raskautumaankin, tosin ei aviomiehelleen vaan mun exälle.

Ei tuo nyt loppupeliin kauhean suuri menetys ollut

 

Mun entinen paras ystävä oli poikaystävällään, jonne tuli myös poikaystävän paras kaveri (miespuolinen). Ystävän poikakaveri oli tuolloin kovassa kuumessa ja flunssassa ja illan mittaa nukahti sänkyynsä, jonne ystävänikin kömpi. Poikaystävän kaveri nukkui maassa patjalla. Poikakaveri heräsi yöllä siihen, että hänen tyttöystävänsä ja paras kaverinsa puuhastelivat patjalla autuaan tietämättöminä siitä, että hän näki kaiken.

 

Täälä ainakin oma mies teki ikävän tempun.
3 vuotta olin putkeen kotona kertaakaan käymättä missään kenenkään kans.
No oli juhannus alkamassa ja kaverit houkutteli mukaan. Mies sano että mene nyt kun et ole missään käynyt.
Noon lähdin sitten.
Takas tullessa oli paikat (ihan kaikki) siivottu, siis imuroitu, mopattu, tavarat laitettu paikalleen ja kaikki. Ihmettelin hetken että mistäs nyt tuulee. Kunnes menin makkariin ja oli vaihdettu petivaatteet ja tuuletettu ym.
Miehen naispuolinen kaveri oli käyny kylässä.
Meijän kodissa, meijän aviovuoteessa.
6 vuotta naimisissa ja kolme pientä lasta iältään 3kk,1v ja 3v (silloin).
Ensin en osannut tehdä mitään. Tuntu että elämä olis murskana ja niin se olikin. Pari päivää meni vollottaessa kuinka huono ihminen oon jne.
No se meni sitten niin pitkälle etten enää halunnu elää ja ajatukset meni liian pitkälle. Hakeuduin lääkäriin ennen kun tapahtuu mitään peruuttamatonta.
Sain viikon kuurin lääkkeitä. Lääkkeet sekotti pään niin että hymyilytti ja oli hyväolla kokoajan.
Lääkkeitten teho viimein loppu ja paluu arkeen. Sain silti koottua ajatukset.
Pakkasin laukut ja otin nappulat ja häippäsin muksujen kans omalle isälle hetkeksi.
Mies jäi yksin kotiin.
Meni viikko kun olin niiiin puhki että. Oli pakko palata kotiin kun ei voimat riittänyt 3kk ikäsen koliikkivauvan,1vee ja 3vee nappuloitten hoitoon siinä kunnossa.
Puhuttiin, käytiin juttelemassa parisuhdeneuvojalla ja yritittiin jatkaa.
Nyt kaikki hyvin ja ollaan erittäin läheisiä. Onni kukoistaa ja rakastan,mutta anteeksi en ole antanut,enkä anna.
Tosin joskus nousee kylmä hiki edelleen siitä nimestä.
Puhumalla asiat selviää
=)

Voehan wattu! Tuo oli todella ikävä temppu. Mies järjesti sinut pois tieltä, että pääsi pettämään suunnitellusti.

 

Mulla soi kerran puhelin, ja toisessa päällä oli neitokainen Suomen Gallupista tekemässä markkinatutkimusta.

Kysymykset oli alkuun melko normaaleja, mitä tuotemerkkejä käytän, äänestänkö jne. Sitten alkoi tulla kysymyksiä:

- Asuuko taloudessanne muita henkilöitä?
- Mikä on suhteenne tähän muuhun henkilöön?
- Miten kuvailisitte suhteenne tilaa?
- Kuinka usein harrastatte seksiä? Koska viimeksi?
- Onko suhteenne aikana esiintynyt pettämistä?
- Mitkä ovat puolisonne vuositulot?
- Mikä on asuntonne omistusmuoto?

Ja niin pois päin. Jossain vaiheessa alkoi epäilyttää, pyysin naiselta nimeä ja tarkempia tietoja firmasta ja kyselystä. Nainen sulki puhelun, tarkistin numeron tiedustelusta ja paskat se mistään Gallupilta oli.

Jep jep. Miehen kakkosnainen, joka suunnitteli muuttumista ykköseksi.

voiko jotkut olla todella noin omituisia että tekeytyvät jonkun gallupin tekijöiksi... kaikkea sitä kuulee. *pyörittelee päätään*

 

voihan hitto näitä lukiessa alkaa tulemaan vainoharhaiseksi. kyllä ihmiset voi olla sitten törkeitä

 

tarinani oli Me naisissa, sekä täälläkin mutta en nyt erikseen jaksa etsiä. "Mikko" niminen narsistinen mies.

 

Miehen naispuolinen kaveri oli käyny kylässä.
Meijän kodissa, meijän aviovuoteessa.

Nyt kaikki hyvin ja ollaan erittäin läheisiä.

Ohoh, tätä on melkein vaikea uskoa. Siis mies ihan vaimonsa sängyssä pannut jotain toista ja suhde jatkuu. Kuulostaa niin suunnitellulle. Itse en kyllä voisi jatkaa, sen verran hyvin itseäni tunnen, ettei siitä mitään enää tuollaisen jälkeen voisi tulla.

 

Kerron kans tarinan.

Yritimme lasta kauan, hoidoissa 2vuotta jolloin yritystä takana 8vuotta. Luulin että olemme onnellisia, toki aina jotain pientä kränää ja riitaa mutta luulin että perusta on kunnossa.

Aloin odottaa kaksosia, olin ihmeissäni ku ultran jälkeen ei mies ollutkaan onnellinen. Oletin että järkyttynyt vain. Hän ei ollenkaan halunnut puhua vauvoista yms. Pian ei puhuttu enää mistään. Mies alkoi mennä kavereiden kanssa. Oletin että pelkää isäksi tuloa ja elää etukäteen elämänsä jos ei sitten pääse. En epäillyt mitään koska ikänä ei ollut ollut aihetta.
Erään baarireissun jälkeen mies ei tullutkaan kotiin, vasta 8 aamulla. Tiesin heti.

Mies kielsi aluksi mutta kuukauden riitelyn ja jankkaamisen jälkeen tunnusti. Tällöin oli Rv 13. Välillä oli aikaa ettei kuulemma nähnyt tätä ämmää mutta välillä ku olin töissä niin saattoi päivän ja illan viettää sen kanssa jos olis iltavuorossa yms.

Koko kesä "yritettiin" mies yritti olla kanssani mutta "sortui" aina villiin naiseen. Kuulemma minä en ole niin villi. Kummakyllä tämä nainen ei ollut minua laihempi tai kauniimpi.

Kävimme pariterapiassakin mutta aina mies sortui. Olin todella huonossa kunnossa. Pelko siitä että miten pärjään yksin lasten kanssa ja lapset jää ilman isää. Jouduin ennenaikaisten supistelujen vuoksi useasti sairaalaan ja aina kun olin sairaalassa mies eli toisen naisen kanssa.

Sinä yönä kun lapset syntyi, ja minä taistelin hengestäni heräämössä hätäsektion jälkeen vertavuotaen ja lapset olivat keskolassa kaapeissaan, mies oli tämän naisen luona. Tästä asiasta en pääse yli. Ahdistaa ajatuskin. Tiedän sen siitä että miehen kännykässä oli galleriassa otettu kuva siltä yöltä kun lapset syntyivät.

Pikkuhiljaa mies alkoi ajatella perhettään, laitoin valitsemaan, ei halunnut jättää lapsiaan ja minua. Viimein, kun lapset olivat 3kk:n ikäisiä mies jätti toisen naisen.
En toki ikinä voi olla varma että kuinka on käynyt, mutta miehen käytös ja asenne minua kohtaan on aivan eri. Hän sanoo ettei ole tarvetta toiselle naiselle, huomioi ja tuntuu että hän rakastaa minua. Nämä on kaikki sellaisia asioita joita en saanut sen vuoden aikana kun toiseen suhde oli.

Olemme siis yhdessä edelleen. Surullinen olen edelleen ja pitäisi saada puhua jonkun kanssa mutta en "halua/pysty" eikä minulla ole ketään kenen kanssa puhua. Rakastan miestäni ja lapsiani niin paljon että menettäminen ahdistaa. Ilman minun päättäväisyyttä olisimme eronneet.

En tiedä. Taitaa olla sekava sepustus mutta.... Tapahtui siinä paljon muutakin mutta tuossa on nyt niitä pahimpia kohtia...

 

Mies sai tietää vaimonsa pettäneen, kun kävi sairautensa takia eräissä testeissä. Tuloksena sai tietää, ettei hänellä ole siittiöitä ollenkaan. Kotona odotti kuitenkin vaimo yhteisen pojan kanssa!

Mies ei ole vieläkään kertonut vaimolleen tai pojalleen asiasta

 

tarinani oli Me naisissa, sekä täälläkin mutta en nyt erikseen jaksa etsiä. "Mikko" niminen narsistinen mies.

Mie luin tämän silloin joskus, ihan kauhea juttu :hug:

 

Täälä ainakin oma mies teki ikävän tempun.
3 vuotta olin putkeen kotona kertaakaan käymättä missään kenenkään kans.
No oli juhannus alkamassa ja kaverit houkutteli mukaan. Mies sano että mene nyt kun et ole missään käynyt.
Noon lähdin sitten.
Takas tullessa oli paikat (ihan kaikki) siivottu, siis imuroitu, mopattu, tavarat laitettu paikalleen ja kaikki. Ihmettelin hetken että mistäs nyt tuulee. Kunnes menin makkariin ja oli vaihdettu petivaatteet ja tuuletettu ym.
Miehen naispuolinen kaveri oli käyny kylässä.
Meijän kodissa, meijän aviovuoteessa.
6 vuotta naimisissa ja kolme pientä lasta iältään 3kk,1v ja 3v (silloin).
Ensin en osannut tehdä mitään. Tuntu että elämä olis murskana ja niin se olikin. Pari päivää meni vollottaessa kuinka huono ihminen oon jne.
No se meni sitten niin pitkälle etten enää halunnu elää ja ajatukset meni liian pitkälle. Hakeuduin lääkäriin ennen kun tapahtuu mitään peruuttamatonta.
Sain viikon kuurin lääkkeitä. Lääkkeet sekotti pään niin että hymyilytti ja oli hyväolla kokoajan.
Lääkkeitten teho viimein loppu ja paluu arkeen. Sain silti koottua ajatukset.
Pakkasin laukut ja otin nappulat ja häippäsin muksujen kans omalle isälle hetkeksi.
Mies jäi yksin kotiin.
Meni viikko kun olin niiiin puhki että. Oli pakko palata kotiin kun ei voimat riittänyt 3kk ikäsen koliikkivauvan,1vee ja 3vee nappuloitten hoitoon siinä kunnossa.
Puhuttiin, käytiin juttelemassa parisuhdeneuvojalla ja yritittiin jatkaa.
Nyt kaikki hyvin ja ollaan erittäin läheisiä. Onni kukoistaa ja rakastan,mutta anteeksi en ole antanut,enkä anna.
Tosin joskus nousee kylmä hiki edelleen siitä nimestä.
Puhumalla asiat selviää
=)

391 ja ilmoita miehen kumppanin puolisolle tapauksesta