Täällä toinen tunnevuoristorataa kiitävä ohjus..
Kyllä taitaa kuulua ihan tähän raskaana olemiseen. Olen itse viikoilla 34 ja viime yö meni märistessä ja murehtiessa. Kiukuttelen miehelleni ja sit tulee taas paha mieli, kun tiiän, että toinen yrittää kuiteski parhaansa mukaan, mutta kun MIKÄÄN ei riitä!
Eniten surettaa, kun seksi on ollut jäissä 3kk miehen puolelta. Ei vaan halua/uskalla touhuilla mitään ja olen yrittänyt vinkata, että muutakin seksiä on kuin yhdyntä, mutta ilmeisesti olen jo niin hautomon näköinen, ettei kiinnosta. Hellii kyllä ja pitäis olla siitä oikeasti iloinen, mutta kun tuolla omassa päänupissa nousee myrsky, en saa sitä pysäytettyä, vaikka kuinka yritän!
Omakin liikkuminen on jo vaikeata ja kivuliasta ja siksi saikulla. Postilaatikolle saan itteni raahattua ja sen jälkeen oonkin sitten jo ihan kuitti. olen tehnyt siinä sovinnon itteni kanssa, että mitä en jaksa, niin ei tarvikaan jaksaa. Mahakin on jo ku ois ison melonin nielly, paikat turvoksissa, joten lepään nyt ennen kuin vauva tulee, jotten oo sitten aivan poikki jo valmiiksi. mitään poppaskonstia en ole itestäni löytänyt tuohon kiukustumiseen ja pököilyyn. kait menee ohi itestään. toivottavasti mies vaan jaksaa. joskus näyttää että siltä lähtee hiukset päästä, kun on niin väsy duunista ja sit kotona vielä tämmönen pirttihirmu..
