pakkosyöttöä?

[kevätesikko]

pakotetaanko teidän mummoloissa lasta syömään vai annetaanko siellä eri vapauksia ruokapöytäkulttuurissa? omalle kohdalle on sattunut anoppi, joka ei laita ruokaa, vaan antaa voileipää, jos lapsi itse pyytää tai ilmaisee nälkäisyytensä. pöydässä ei tarvitse istua ja lelujakin voi ottaa ruokapöytään. onneksi en ole katsomassa usein, kun lapsi on siellä syömässä, ensimmäisellä kerralla kysyin suoraan anopilta, missä mennään, mutta sama jatkuu edelleen. oma äitini taas on erittäin ankara kasvattaja eikä varmasti anna ruokaa ruoka-aikojen välillä.

 

[Mörripörri]

no anoppi.. On jo periaatteesta joka asiassa erimieltä minun kanssani :kieh: Tuo oli lyhyt tiivistelmä.

 

[raitasukka]

ei pakoteta syömään, koska kukaan meistä ei sellaista hyväksy. Anoppilassa tosin juttu ei toimi toiseen suuntaan, siis että jollei ruoka kelpaa (ollenkaan) saa odottaa seuraavaa kertaa. Mutta lapset tietää että niin on vain mummolassa eikä asia kotona ole ongelma.

 

[peuhu]

Meillä molemmissa mummoloissa tungetaan kokoajan jotain lapsen suuhun. Olen kuitenkin tehnyt selväski kummassakin paikassa että meillä syödään ruokapöydässä ei olohuoneessa leikin lomassa ja kun kerran ruokapöydästä lähtee ei sinne ole asiaa aina joka viides minuutti vaan seuraavaan ruokailuun pitää odottaa.Hampaiden kannalta parempi ettei kokoajan mutustele jotain, oli kyllä vaikea saada asia perille mutta nyt ei enää tarvitse niin usein mummoille huomautella asiasta.

 

[Kiitos riitti]

Meillä on kahta sorttia.
Toisessa on suunnilleen pakko syödä lautanen tyhjäksi, vaikka kyseessä onkin lapsen inhokkiruoka ja vielä aikuisen annostelemana.
(Mikä ei mielestäni ole hyvä, niinkuin ei missään asiassa toisen jyrääminen, kyllä lapsella oma tahto ja maku saa olla) Ja siitä on turha mielestäni hermostua, jos ei lapsi jaksa kaikkea syödä, mitä aikuinen on hänen lautasellen lapannut.

Toisessa paikassa sitten taas yritetään ostaa lapsien rakkautta tuputtamalla heille kaikenmaailman herkut jokaikinen kerta ja ei sitten tietenkään ruoka enää maistu.
Ja sitten on se ihme loukkaantuminen, että jos ei ruoasta pidetä, niin ei pidetä laittajastakaan... Siis että kaikkea pitää maistaa ja kehua taivaaseen...että kaikkea tuputetaan niin älyttömästi, niinkuin ei iso lapsi osaisi jo itse pöydästä valita sitä lajia, mistä todennäköisesti pitää.
Raivostuttavinta on, että äitini olettaa, etten laita ruokaa vaikka tosiasiassa laitan jokaikinen päivä.
Hän luulee, että ruokin perheeni eineksillä.
Niinkuin luulee niin paljon kaikkea muutakin, mutta tässä ei siitä enempää.

 

[mummimamma]

Meillä ei pakoteta eikä määrätä, kuinka paljon lapsi syö. 3v. pojanpoikani osaa kyllä itse säännöstellä minkä verran syö. Ja kun ruoka on laitettu ja pöydässä, niin kysyn mitä sulle tästä laitetaan? Herkkuvälipaloja ei tuputeta kokoajan. Välipalaa annetaan, mutta sopivin väliajoin, ja sitten se ruokakin maistuu paremmin. Ja jos yhdellä ruokailulla ei aina maistu, niin maistuu seuraavalla kerralla paremmin. Sama koskee myös omaa lasta, joka on 6v. Eli sama laki kaikille, olipa oma tai lapsenlapsi.
Pojan perhe asuu sen verran kaukana, että kun tulevat, ovat sitten useamman päivän, kun ei tuota 300km matkaa voi useammin päivän reissujen takia tehdä.