pakkoajatuksista kärsivät äidit?

Millaisia pakkoajatuksia teillä on?Itselläni oli pakkoajatuksia oman vauvan satuttamisesta, sekä paniikkikohtaikset..ne menivät ohi kun sain lääkkeet, nyt mulla toinen lääke sen aiemman sijaan..ja taas pelottaa iltalehtien otsikot yms..esim kadonneet ihmiset.

Asiat jää päähän mylläämään.En tiedä miks h.elvetissä ne taas alko tulla..mut ei onneks niin pahoina kuin aiemmin.Tääkään lääke ei taida tepsia, joten vaihdetaan ensviikolla kai efexoriin.

Miksi en voisi jo parantua tästä.Haluan nauttia elämästä jo pikkuhiljaa!! :headwall:
 
Kuuluu asiaan ja merkki myös huolehtimisen tarpeesta omaa lasta kohtaan. Pystynhän ottamaan vastuun lapsestani, sillä hän on minusta riippuvainen ja minun pitää huolehtia hänen tarpeistaan. Itse olen joutunut lapsena ottamaan vastuun pikkusisarestani ja tämä jotekin laukaisi raskauden aikana pelon tämän rakkaan menettämisestä (vaikka tietämättään, psykoosi tms.).
 
Pian kolmen äiti
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.12.2006 klo 18:44 mamma82 kirjoitti:
Millaisia pakkoajatuksia teillä on?Itselläni oli pakkoajatuksia oman vauvan satuttamisesta, sekä paniikkikohtaikset..ne menivät ohi kun sain lääkkeet, nyt mulla toinen lääke sen aiemman sijaan..ja taas pelottaa iltalehtien otsikot yms..esim kadonneet ihmiset.

Asiat jää päähän mylläämään.En tiedä miks h.elvetissä ne taas alko tulla..mut ei onneks niin pahoina kuin aiemmin.Tääkään lääke ei taida tepsia, joten vaihdetaan ensviikolla kai efexoriin.

Miksi en voisi jo parantua tästä.Haluan nauttia elämästä jo pikkuhiljaa!! :headwall:

Hei! Mulla sanlaisia pakkoajatuksia , ja pelkään että sekoan ja tapan vähintään lapseni ! Tänään ajatuksen laukas iltalehden juttu jossa äiti oli lapsensa tappanut,ihan hirveää :'( En ikinä pystyis tekemään kellekkään pahaa,mutta nämä ajatukset on riesana :/ Kolme vuotta kohta oon sairastanu myös paniikkikohtauksia ,mutta ne on menny ohitte suurimmaks osaksi! Miekkarissa käyn säännöllisesti juttelemassa mutta lääkitystä ei ole ,ja en vois alottaakaan koska ootan lasta! Ois ihana vaihtaa ajatuksia ja jutella samasta vaivasta kärsivän kans?? Onko sulla kauan ollut niitä? Onko lääkitys vasta aloitettu? Koitahan säki jaksaa ja :hug:
 
Moi pia kolmen äiti!!

Kiva kun vastasit viestiin... Minä söin siis raskausaikana sepram 20mg, ja ihan hyvin siedetty lääke, just odotusaikana.Muakin jännitti et jos vauvalle tulee jotain, mutta rintamaistoon ja vauvaan erittyy kuulemma niin vähän lääkeainetta, ettei oo vaarallinen.mun mielestä sun kandee kans alottaa vaan lääkitys jos siltä tuntuu..koska jos äiti voi hyvin ja paranee, niin lapsikin on tyytyväinen ja onnellinen.ilman lääkkeitä en olis selvinny..ne onneks vei pakkoajatukset japaniikkikohtaukset pois, mut alakulo jäi, samoin kiinnostus kaikkeen on ihan.. siis ei kiinnosta mikään.Tytön kans jaksan ihan hienosti, mut mikään muu ei kiinnosta.Seksihalut on menny, kotityöt ei nappaa..Huh!

Mulla liittyi kans pakkoajatukset oman lapsen tappamiseen ja ne oli kauheita...meinasin tulla hulluks..pelkäsin joutuvani laitokseen, ja pelkäsin myös ihan hysteerisenä psykoosia.Selitin miehellekin oireet, et jos alan vaikuttaa harhaiselta niin soita ambulanssi yms...

En oo täysin vielkää parantunu..nyt menossa lääkkeenä cymbalta 60mg, eikä tee muuta kuin päänsärkyä..ens keskiviikkona lekuri..jos vaihdetaan lääke..vaihteeks.Efexor olis seuraava vaihtoehto..paljon saanu kehuja lääke..tosi kallis vaan, mut onneks mun vakuutus korvaa!!

hei laita yy-nä sun meiliosote vaikka, niin kirjotan.
Mist päi muuten olet, ja ikä?

Jaksamista! :hug:


:xmas:
 
Mulla tuli paniikkihäiriö kun tuli suuri elämänmuutos, lääkärissä olen käynyt. Minulla myös pelko että lapselleni sattuu jotain tai itselleni, olen yh ja paikkakunnalla missä en juuri muita tunne. suojeluvaistoa lapsesta, nyt ovat kohtaukset hieman helpottaneet, joulunjälkeen haen keskusteluapua jos vielä rassaa.
 
psykoosiäiti
Hei!
En tiedä pakkoajatuksista, mutta niin kauan, kuin ihminen pelkää psykoosiin menoa, hän ei sinne mene. Eli kun ihminen menee psykoosiin, hän ei tajua pelätä sitä. Ja toisaalta, meitä on monta, jotka pohjalla olemme käyneet ja sieltä kaivonpohjalta "normaaleiksi" äideiksi kiivenneet. Vaikka suljetussa laitoksessa hoidossa olemme olleetkin harhojemme takia.
 

Yhteistyössä