Pakko tänne purkaa...

[epätoivo...]

Siis miehen kanssa ongelmia.
Mä en jaksa kun hän ei ole läsnä kotona ollessa, vaan jatkuvasti saa pyytää huomioimaan.
Aina on jotain muuta mietittävää, luettavaa, katsottavaa.

Normi päivärutiinitkin saa potutusta aikaseksi. Kun ollaan kaikki kotona syömässä, hän syö mitään puhumatta ruokansa, ja poistuu sitten sohvalle (toiselle puolelle asuntoa) ja me jäämme lapsen kanssa kaksin syömään. Aina. Iltapalalle häntä on turha pyydellä mukaan, ollaan kahestaan jo 3 vuotta lapsen kanssa se syöty. Isä ei ole ikinä iltapalaa lapselleen antanut.
Lapsi saattaa 10 kertaa kysyä häneltä jotain, eikä isä vastaa, ennenkuin minä sanon että voitko vastata.

Ei kuuntele mitä puhutaan, esim kerran lapsi kysyi isältään, voinko ottaa tämän veitsen (iso leikkuuveitsi), isä vastasi vain "joo", ja jatkoi puuhiaan.
Kun on kahdestaan lapsen kanssa, ja minä palaan kotiin, poistuu heti paikalta eikä enää puhu minulle tai lapselle. Eli ihan kuin olisi joku hemmetin lapsenvahti, jonka vuoro päättyi kun äiti saapui paikalle.
Tänäkin aamuna marssi 3 kertaa lapsensa ohi sanomatta mitään, vaikka toinen yritti sanoa huomenta.

Mä en jaksa enää tollasta välinpitämättömyyttä! Tai siis ainakin mä koen sen niin. Ja sitten kun asiasta sanon, niin olen vain hullu raivoaja.
Niinpä niin, ja mikäköhän mut on siihen ajanut. Monen vuoden ajan hyvällä yritin, nyt kun on tuo lapsikin, niin ei enää tollasta aikuista jaksais "opettaa".
Kuitenkin aina sanoo että ollaan kaikista tärkeimmät, mutta miksei se sitten näy?
Niiin, ja lapsi nukkuu yönsä huonosti, olen 100 kertaa pyytänyt häntä joku aamu nousemaan lapsen kanssa jotta saan kauemmin nukkuttua, mutta ei. Ei kertaakaan ole sitäkään tehnyt. Ikinä ei mihinkään, ees takapihalle oma-alotteisesti lapsen kanssa mene.

Mitä mä teen väärin kun tää tilanne ei muutu!?

 

[zusu]

tiedän tunteen :/

 

[Neith]

kannattaa herätellä miestä... sulkee itsensä tuolla menolla pois lapsen elämästä...
tuossa käy niin että isompana lapsi ei kerro isälle mitään kun ajattelee ettei sitä kuitenkaan kiinnosta..... :|

 

[Molly Weasley]

tuo ruoka homma, nyt eka.. sano sille vaan että nyt on tullut uusi sääntö taloon, ja se sääntö on että koko perhe syö ainakin kerran päivässä yhessä ja samalla vaihdetaan kuulumisia. ja sit tuo lapsi homma; kannattaa puhua miehelle ja sanoa että sulla todella viiltää sydämestä kun hän ei omaa lastaan huomioi lainkaan! tiedä sitten auttaako tilannetta, mutta koita nyt ainaki!

 

[epätoivo]

kannattaa herätellä miestä... sulkee itsensä tuolla menolla pois lapsen elämästä...
tuossa käy niin että isompana lapsi ei kerro isälle mitään kun ajattelee ettei sitä kuitenkaan kiinnosta..... :|

No tätä mä olen yrittänyt hälle hyvällä ja pahalla kertoa. Sanonut myös, että lapsikin saattaa jossain vaiheessa alkaa syylistää itseään, että hän tekee jotain väärin kun isi ei välitä

Mä olen sanonut, että tällänen ei voi kauaa jatkua, että mä sitten häivyn (on tietty muutakin taustalla, ei pelkästään tän syyn takia), mutta toinen jaksaa "zempata" sitten sen tunnin ja taas sama meno jatkuu.

Kun välillä tuntuu ettei se ymmärrä mittään.
Esim. minä yöpukua pukiessa sanon, että nyt loppuu riehuminen tai valot sammuu. No riehuminen jatkuu ja minä sammutan valot, niin ei mene kun kaksi sekunttia kun mies sytyttää ne "kun on niin pimee ettei nää iltasatua lukea"! No ihanko totta... Lapsikin sitten jo itkee ja isilleen huutaa, ett' ei kun ne sammutettiin kun mie riehuin.
Ja toinen ei edes tajunnut tuota. Ihan kun ois kaksi lasta kasvatettavana...

 

[Niki]

Voi, kuulostaa pahalta. Mitä jos koitat saada teille jotakin sellaista tekemistä johon koko perhe osallistuu. Kolmevuotiaille on jo joitain lautapelien tapaisia ja koko perhe voi pelata yhdessä tai jotain muuta jossa kommunikointi on välttämätöntä. Mä olen ihan alusta asti kannustanut miestä vuorovaikutukseen lapsen kanssa. Joskus se tuntuu tyhmältä kun aikuista pitää ohjailla tiettyihin juttuihin mutta on tuottanut tulostakin. Mun mies on aina ollut sellainen ettei ole osannut oikein olla lasten kanssa ja siks pelkäsin miten oman kanssa käy, että jääkö etäiseksi vanhempana.

 

[mii]

Mä lähtisin lapsen kanssa evakkoon, en ilmoittaisi miehelle mitään missä ollaan ja koska tullaan. Kattoisin, koska mies huomaa että kotoa puuttuu jotain. Tai toinen vaihtoehto; veisin lapsen vaikka mummolaan, mutta en kertois miehelle mitään, pitkäkö aika menis, että huomaa edes lapsen puuttuvan. Ja jos se olis pitkä aika, niin vois herättää miehenkin tajuamaan. Siinä olis hyvä sanoa, että arvaa vaan, miltä lapsesta tuntuu, kun isä ei huomaa!

 

[epätoivo]

Voi, kuulostaa pahalta. Mitä jos koitat saada teille jotakin sellaista tekemistä johon koko perhe osallistuu. Kolmevuotiaille on jo joitain lautapelien tapaisia ja koko perhe voi pelata yhdessä tai jotain muuta jossa kommunikointi on välttämätöntä. Mä olen ihan alusta asti kannustanut miestä vuorovaikutukseen lapsen kanssa. Joskus se tuntuu tyhmältä kun aikuista pitää ohjailla tiettyihin juttuihin mutta on tuottanut tulostakin. Mun mies on aina ollut sellainen ettei ole osannut oikein olla lasten kanssa ja siks pelkäsin miten oman kanssa käy, että jääkö etäiseksi vanhempana.

No joo, kyllä jos oikeesti on joku puuha, niin hän siinä on mukana. Ja siis käy lapsen kanssa ulkonakin jos minä sanon että voisitko nyt mennä. Mutta paljon mitään ei tee oma-aloitteisesti, ei siis usein edes vastaa. Ja jos ollaan kaikki jossain, ja lapsi huutaa katsomaan tekemisiään tms, niin se ei ole hän joka menee katsomaan, ellen sano että voisitko nyt mennä.
Miulle hän puolustautuu, että vaadin liian nopeasti reagoimaan, mutta kyllä omasta mielestä jos lapsi on jo 5 kertaa huutanut, niin ois ollut aikaa reagoida.

 

[...]

uppista

 

[KolmeKertaa]

Onkos miehellä huolia, työstressiä tai muuta? Miehet on joskus ihan muualla (98% ajasta) ja siihen pitää vaan tottua.

 

[epätoivo]

Miksi pitää tottua? Mikä erikoisoikeus on olla olematta läsnä? Mitä siitä tulis jos ite oisin samanlainen?
Ymmärrän miehen ja naisen erot ja ymmärrän että kaikilla on eri tavat, mutta en ymmärrä miksi pitää vaan tottua? Varsinkin jos lapsi nyt jo "hylkii" isäänsä.

 

[Förttiströpö]

Ota ero niin saat kuulla että hän on hoitanut kaiken ja sinä olet maannut sohvalla :headwall:

 

[ei ymmärrä]

Päätittekö aikoinanne yhdessä, että lapsi hankitaan? Miksi hän halusi lapsen, jos ei ole siitä yhtään kiinnostunut? Tai miksi hän halusi perheen, jos viihtyy paremmin yksin?

 

[näin meillä]

meillä oli sama tilanne.isää kiinnosti kaikki muu paitsi lapset.vuosia sitten erottiin.isä soittelee nyt jo murrosikäisille pojille,ja ihmettelee miksi lapset eivät käy hänen luonaan ja muutenkaan pidä yhteyttä.
isä syyttää minun manipuloineen lapset häntä vastaan.itsessään ei näe pienintäkään vikaa tai syytä tilanteeseen

 

[epätoivo]

Päätittekö aikoinanne yhdessä, että lapsi hankitaan? Miksi hän halusi lapsen, jos ei ole siitä yhtään kiinnostunut? Tai miksi hän halusi perheen, jos viihtyy paremmin yksin?

Yhdessä päätettiin lapsesta. Enkä kyllä epäile ettei lasta rakastaisi. Mutta millä ihmeellä saisin tajuamaan miten tuo käytös vaikuttaa meihin?
Ja muihin: Siinäpä kysymys...

 

[Peppari]

Onkos miehellä huolia, työstressiä tai muuta? Miehet on joskus ihan muualla (98% ajasta) ja siihen pitää vaan tottua.

no kristus sentään, ei todellakaan tartte tollaseen käytökseen tottua. Lapsikin oppii sit tuommoiseksi.

 

[mie73]

Anteeksi vaan mutta ettekö te naiset, joilla on tuollainen mies, ajattele LAPSEN parasta?? Ettekö ymmärrä, että teidän lapsistanne kasvaa samankaltaisia, jos ovat samaa sukupuolta? Ja jos ovat eri sukupuolta, hankkivat jostain kumman syystä samankaltaisen puolison.

Se, että on yksi rakastava ja välittävä aikuinen, ei riitä, jos toinen (välinpitämätön tapaus) asuu samassa taloudessa. Niin kamalaa kuin se onkin tämä negatiivinen ihminen syö kaiken positiivisen energian, joka talossa on. Ja sen lapsi muistaa..

 

[narsistin kanssa elänyt]

Anteeksi vaan mutta ettekö te naiset, joilla on tuollainen mies, ajattele LAPSEN parasta?? Ettekö ymmärrä, että teidän lapsistanne kasvaa samankaltaisia, jos ovat samaa sukupuolta? Ja jos ovat eri sukupuolta, hankkivat jostain kumman syystä samankaltaisen puolison.

Se, että on yksi rakastava ja välittävä aikuinen, ei riitä, jos toinen (välinpitämätön tapaus) asuu samassa taloudessa. Niin kamalaa kuin se onkin tämä negatiivinen ihminen syö kaiken positiivisen energian, joka talossa on. Ja sen lapsi muistaa..

AAMEN!

 

[epätoivo]

Anteeksi vaan mutta ettekö te naiset, joilla on tuollainen mies, ajattele LAPSEN parasta?? Ettekö ymmärrä, että teidän lapsistanne kasvaa samankaltaisia, jos ovat samaa sukupuolta? Ja jos ovat eri sukupuolta, hankkivat jostain kumman syystä samankaltaisen puolison.

Se, että on yksi rakastava ja välittävä aikuinen, ei riitä, jos toinen (välinpitämätön tapaus) asuu samassa taloudessa. Niin kamalaa kuin se onkin tämä negatiivinen ihminen syö kaiken positiivisen energian, joka talossa on. Ja sen lapsi muistaa..

Kyllähän minä sen tiedän. Sen takia neuvoja pyytelenkin, kun tuntuu että omat keinot on käytetty. Ei sitä itekään aina oikein osaa toimia, kun tilanteesta muodostuu sellanen noidankehä, jossa sitten saattaa vaan toistaa itseään koko ajan...
Ja sitäkin olen miehelle toitottanut, että hänen varsinkin luulisi ymmärtävän ettei noin saa toimia, kun ite on vähän huomiotta lapsena jäänyt.
Ja tiedän että sieltä ne jotkut käytösmallit tulee, mutta pitäähän niitä pystyä muuttamaan, jos ne on vääriksi todettu. Hän itsekin on tämän myöntänyt.
Mutta aina kun olen kurkkua myöten täys tilannetta, ja kerron kohta häipyväni, hän sanoo että tekee mitä vaan muuttaakseen käytöstapaansa.
Enkä minä sitten pysty lähtemään, vaan ajattelen että jos nyt tällä kertaa onnistuis :ashamed:

 

[siis]

:hug:

 

[TavisÄiti]

Jos mun asiat ois tolla tolalla niin kuvittelisin mieheni pettävän minua vähintään, (ellei sit tosissaan röhnötä sohval koko pvän) mutta muussa tapauksessa kyllä! En kattelis hetkeekään! Se tollases tilantees JOKO TAI!! Etenkin kun lapsi/lapsia

 

[mä]

meet johonkin muutamaks päiväks, kato huomaako mies mitään.

 

[Huoh]

Ihme lässytystä, kuinka mies yhtäkkiä huomaisi lapsen katoamisen, jos sen jonnekin veis, tai muuta ihmeellistä. Luuletteko tosiaan, että tuollainen psykologinen pas*a tepsii miehiin?

 

[TavisÄiti]

Ihme lässytystä, kuinka mies yhtäkkiä huomaisi lapsen katoamisen, jos sen jonnekin veis, tai muuta ihmeellistä. Luuletteko tosiaan, että tuollainen psykologinen pas*a tepsii miehiin?

Tarpeeks "tyhmiin" miehiin toimii kyllä

muttei joo yleensä

 

[Hih]

Kauniina päivänä mies muuttuu kuin taikaiskusta, perheen elämä muuttuu niin, ah, auvoisaksi. Yhtäikkiä he olivat perheenä, mies leikki lapsensa kanssa jnejne.... Ihana satu, olipa kerran.. Ja he kaikki olivat niin onnellisia, lapsen kiherellessä isänsä voimakkailla olkapäillään, kuutamon pilkistäessä vuorten takaa.. NOT!