Pakko tästä aiheesta vielä...

Tästä paljon puhutusta pettämisestä, sen sijaan, että täällä haukutaan pettäjät, voisiko vaikka keskustella siitä enemmän että mikä ihmisen siihen ajaa, tai miten "päässä voi kilahtaa" niin että yhtäkkiä pettää. En tosin ymmärrä, jos joku kehuskelee pettämisellä, mutta ainakin osassa pettämistapauksista on tapahtunut niin, että on vaikeita asioita parisuhteessa, ja sitten käy hullusti...Vaikkei pettämistä voi puolustella, asia voi olla pettäjälle itselleen todella hirveä asia jälkeenpäin, jos esim. juovuksissa on jotain tapahtunut. Pitkät suhteet ovat eri asia mielestäni. Itse kärsin vaikeasta masennuksesta ja alkoholi teki minusta sen verran "hirviön",että kun pääsin alkoholiongelmasta pääsin myös pettämisestä. Asia ei TOD. olen niin helppo, ei kellekään! (riippuu tietenkin tapauksesta)

 

Kuten tässä aiemmin totesin ,olen vakavissani harkinnut pettämistä.Joka solu huutaa ,että se on väärin...joku piru istuu silti olkapäällä joka antaa minullekin luvan olla joskus itsekäs ja ajatella VAIN itseäni..... :/ Mieheni on itsekkäästi jo pari vuotta tyydyttänyt vain omaa tarvettaan(hänelle riittää että hän "saa")NÄen unta exästäni joka otti AINA myös minut huomioon hellästi ja ihanasti rakastellessa...Olen aivan sairas halusta joskus "panemisen"jälkeen mieheni kanssa ja jään "odottamaan"lisää sitä koskaan saamatta.Olen tämän sanonut hänelle ,eipä se toistamisella parane.....ei ota minua tosissani ilmeisesti. Tuntuu että "tuuleen huudan"....En ole koskaan pettänyt ukkeleitani.Ja olen jo nyt kauhusta jäykkä ,en halua jäädä kiinni.Mutta tunnen että minun on tämä tehtävä ,jotakin on tapahduttava.Ja totta sekin että jokin suhteessamme on vialla kun tämmöistä pohdin.En silti ole valmis eroonkaan.......tätä on hyvin vaikea sanoiksi pukea.Haluan että minut huomataan ja nähdään haluttavana ja seksikkäänä.....eikä pelkkänä äitinä.

 

Minun tapaus meni niin, että en tuntenut saavani tarpeeksi huomiota ja hellyyttä suhteessamme. Kun petin miestäni (kerran), niin olin humalassa ja erehdyin luulemaan että tämä toinen mies välittäisi ja rakastaisi minua enemmän kuin oma mieheni. Olisi se ehkä voinutkin olla niin, mutta kun kerroin miehelleni teostani, niin huomasin kuinka väärässä olin ollutkaan. Myöhemmin minulla oli ns. suhde toisen miehen kanssa, johtuen samasta asiasta kuin edelliselläkin kerralla. Tässä tapauksessa emme tosin harrastaneet seksiä, vaan vietimme hyvin paljon aikaa toistemme seurassa. Sain tarvitsemaani huomiota ja kunnioitusta, mutta onneksi se juttu jäi siihen eikä pidemmälle menty. Tiedän että olisin katunut sitä enemmän kuin ensimmäistä kertaa.

 

Ymmärrän sua sillai että on minullaki tommosia tunteita ollut, mutta eikö miehesi kuuntelisi sua jos kertoisit että on paha olla etkä enää jaksa. Nyt kun vielä olet pohdinta- asteella, yritä taistella sitä tunnetta vastaan koska kaikille tulee suru jos lähdet pettämään. Itsellä oli vaikeita sekavuustiloja ja pettäminen tapahtui yhtäkkiä aina juovuksissa. En toivoisi kenellekään tätä syyllisyydentaakkaa, enkä pystyisi elää jos vielä pettäisin. mene vaikka psykologille.Puhuminen auttaa niin moniin asioihin, vaikkei se olekaan helppoa. Jaksamista, mutta pettäminen ei ole hyvä ratkaisu!

 

\

Kuten tässä aiemmin totesin ,olen vakavissani harkinnut pettämistä.Joka solu huutaa ,että se on väärin...joku piru istuu silti olkapäällä joka antaa minullekin luvan olla joskus itsekäs ja ajatella VAIN itseäni..... :/ Mieheni on itsekkäästi jo pari vuotta tyydyttänyt vain omaa tarvettaan(hänelle riittää että hän "saa")NÄen unta exästäni joka otti AINA myös minut huomioon hellästi ja ihanasti rakastellessa...Olen aivan sairas halusta joskus "panemisen"jälkeen mieheni kanssa ja jään "odottamaan"lisää sitä koskaan saamatta.Olen tämän sanonut hänelle ,eipä se toistamisella parane.....ei ota minua tosissani ilmeisesti. Tuntuu että "tuuleen huudan"....En ole koskaan pettänyt ukkeleitani.Ja olen jo nyt kauhusta jäykkä ,en halua jäädä kiinni.Mutta tunnen että minun on tämä tehtävä ,jotakin on tapahduttava.Ja totta sekin että jokin suhteessamme on vialla kun tämmöistä pohdin.En silti ole valmis eroonkaan.......tätä on hyvin vaikea sanoiksi pukea.Haluan että minut huomataan ja nähdään haluttavana ja seksikkäänä.....eikä pelkkänä äitinä.

Minua ei huomioitu 13 vuoden aikana koskaan.Ei auttanut puheet eikä teot.Kaikki miehet ei yksinkertaisesti vaan välitä.Pettäminen kävi mielessä monta kertaa varsinkin kun mies petti minua mutta erosin ensin ja sen jälkeen löysin uuden kumppanin.Nyt kuukauden aikana mitä olen hänen kanssaan ollut olen saanut huomiota enemmän kuin 13 vuoden aikana yhteensä.Olen saanut tuntea olevani haluttu ja rakastettu nainen ja vaikka tämä suhde ei kestäisi koskaan pidemmälle,olen saanut itsetuntoni takaisin ja se on paljon se

 

Laitanpas oman kokemukseni asiasta tänne. Siis mikä saa ihmisen pettämään toista. Nykyisessä suhteessani en ole miestä pettänyt eikä ole aikomuksenakaan. Exää petin tämän nykyisen kanssa. Vaikea sanoa mikä mut siihen sai, ei ainakaan "himo". Entinen suhde oli jo pitkän aikaa tuntunut sellaiselta kaverijutulta. Mä olisin kyllä saanut mieheltä hellyyttä vaikka kuinka paljon. Itselle vaan tuli sellainen "älä koske"-olo aina kun toinen tuli lähelle. :ashamed: Sitten tapasin tämän nykyisen ja rakastuin. Uutta suhdetta kesti hetken aikaa ennen kuin pistin vanhan suhteen poikki. Ex olisi vielä halunnut jatkaa teostani huolimatta.. Mutta valitsin oikein, nyt on vauva tulossa ja muutenkin tämän miehen kanssa on hienoa elää. Ja exän kanssa ollaan -ihme kyllä- vielä puheväleissä.
En ole tapahtumista ylpeä mutten osaa myöskään katua. Loppujen lopuksi kaikille on käynyt hyvin, ex on myös löytänyt uuden ja on onnellinen hänen kanssa. :saint:

 

Siihen aikaan ku olin vielä esikoiseni isän kans, tosin häntä ei ollu vielä olemassakaan, pettämisellä ei ois varmasti ollu mittää väliä koska siinä suhteessa ei ollu mittää kiihkeää eikä hellyyttä. Ei rakkauden osoituksia... Tarkoitin, et jos mä oisin saattanu häntä pettää ja näi.