Pakko sanoa että kahden lapsen kanssa..

..on paljon helpompaa kuin yhden. Noin niinkuin ekojen kuukausien jälkeen.

Vauva 6kk viihtyy hirmu hyvin isosiskonsa 3v seurassa ja niillä hyvät touhut aina keskenään. Molemmat nauttivat toistensa seurasta PALJON.

Mä saan rauhassa tehdä kotihommia ja istua vaikkapa hetkisen koneelle. Nyt tosin kuopus nukkuu ja esikoinen katsoo piirrettyä.

Kun taas esikoinen kun oli pieni, piti sitä koko ajan viihdyttää ja leikittää ja olla tossa mukana kun teki vaik kotihommia.



Mites muut, ootteko samaa mieltä mun kanssa?

 

Jep! ja kolmen ja neljän ja viiden sekä jopa kuudennen kanssa!!
:heart:
Aina on seuraa ja aina tekemistä.
Siivotessa on apua toisistaan...
Lapset on ihanii...

 

Täysin samaa mieltä!!! Tytöt nyt 3,5v ja 1v.

 

Ei sen ensimmäisenkään kanssa tarvitse mitään touhuta jos sitä ei opeta sellaiseksi kitisijäksi että kantaa sylissä tai on jatkuvasti mukana leikkimässä. Esikoisenkin voi opettaa leikkimään yksin.

 

Meillä oli tuo sama ikäero ja peesailen kyllä. Pikkuinen nautti kovasti isomman seurasta ja varmaan toisinkin päin.

 

Vielä en ole huomannut samaa.

 

Vielä en ole huomannut samaa.

Meillä on nyt ollut tälläistä helpottavaa semmoiset ehkä puolitoista-pari kuukautta. Ja päivä päivältä vain paremmin viihtyvät keskenään.

Kuopus palvoo siskoaan ja sisko niin iloinen nähdessään aamulla veikan ja toisinpäin

 

Ei sen ensimmäisenkään kanssa tarvitse mitään touhuta jos sitä ei opeta sellaiseksi kitisijäksi että kantaa sylissä tai on jatkuvasti mukana leikkimässä. Esikoisenkin voi opettaa leikkimään yksin.

No eipä sit ä yksinkään kehdannut huudattaa. Tai en minä ainakaan. Ja luonnollisesti mä leikin esikoisen kanssa kun ei ollut muutakaan.

 

Kyllä on huomattu

 

Pakko on peesailla. Vaikkei esikoinenkaan mikään kitisjä viihdyttäjän perään ollut.

Välillä käy sen päivänen kikatus olkkarissa, kun esikoinen oikeen alkaa esiintymään pikkusiskolle.

 

Aika surullista, ettei kuopus saa sinulta samanlaista huomiota kuin esikoinen, siis leikittämistä, äidin syliä ja huomiota. Nyt saavat lapset leikkiä keskenään. Ei ihmekään, että esikoisella ja kuopuksella on omat traumansa ja syndroomansa...

 

Ei sen ensimmäisenkään kanssa tarvitse mitään touhuta jos sitä ei opeta sellaiseksi kitisijäksi että kantaa sylissä tai on jatkuvasti mukana leikkimässä. Esikoisenkin voi opettaa leikkimään yksin.

No eipä sit ä yksinkään kehdannut huudattaa. Tai en minä ainakaan. Ja luonnollisesti mä leikin esikoisen kanssa kun ei ollut muutakaan.

Ei lasta tarvitse huudattaa jos sitä ei opeta sihen, että äidin naama on jatkuvasti edessä. Onneks mulla on helppo ainoakin lapsi kun on muutakin elämää kuin istua lattialla lapsen naaman edessä

 

Meillä eivät niinkään löydä yhteistä säveltä. Ikäeroakin on ihan liikaa. :|

 

Aika surullista, ettei kuopus saa sinulta samanlaista huomiota kuin esikoinen, siis leikittämistä, äidin syliä ja huomiota. Nyt saavat lapset leikkiä keskenään. Ei ihmekään, että esikoisella ja kuopuksella on omat traumansa ja syndroomansa...

Eihän se tarkoita että äiti ei olisi nuoremman lapsen kanssa laisinkaan.
Hassu.
Mutta se aika minkä esikoinen on ollut yksin ja tuijotellut sitterin leluja, on nyt siskon hassu nassu siinä edessä...

 

Meillä nuorimmainen nyt 2kk ja esikoinen täyttää 1,5v, ja alku on kyllä ollut aikamoisen rankkaa. Tuota vaihetta odottelen, mukavaa kuulla että helpottaa

 

Aika surullista, ettei kuopus saa sinulta samanlaista huomiota kuin esikoinen, siis leikittämistä, äidin syliä ja huomiota. Nyt saavat lapset leikkiä keskenään. Ei ihmekään, että esikoisella ja kuopuksella on omat traumansa ja syndroomansa...

no voi helvatti, kuka nyt sanoi ettei sitä kuopusta pitäisi sylissä tai leikkisi. Pienen hetken helpompaa, kun leikkivät keskenään. Silti äiti tai isä pitää molempia varmasti yhtä paljon ja leikittää. |O

 

Meillä nuorimmainen nyt 2kk ja esikoinen täyttää 1,5v, ja alku on kyllä ollut aikamoisen rankkaa. Tuota vaihetta odottelen, mukavaa kuulla että helpottaa

KUn nuorempi on jo liki 6 kk niin helppaa kummasti.
Jaksuja!! Se on kuitenkin niin lyhyt tuo aika joka "kärsittävänä".
Ja joskus muistelet noitakin aikoja kaiholla...

 

samaa mieltä <3 mulla on esikoistyttö 3,5 v ja poikavauva 6 kk ja nyt on tosi helppoa ja ihanaa kaikki yleensä touhutaan kaikki kolmestaan, mut saan kyllä hyvin tehtyä kotityötki nyt. Ehkä on tää arki helpompaa nyt ton vauvanki kaa ku on jo kokemusta, ite ainaki olin niin kuutamolla vauvanhoidossa esikoisen kanssa..

 

No, ei todellakaan ole helpompaa kahden kanssa... Tappelevat keskenään tai juoksevat vastakkaisiin suuntiin karkuun. Lapset nyt 2v ja 3,5v

 

Aika surullista, ettei kuopus saa sinulta samanlaista huomiota kuin esikoinen, siis leikittämistä, äidin syliä ja huomiota. Nyt saavat lapset leikkiä keskenään. Ei ihmekään, että esikoisella ja kuopuksella on omat traumansa ja syndroomansa...

Voi pyhä yksinkertaisuus. Sä päättelit sit et kuopus ei saa rakkautta ja syliä kun mä sanon et helpomaa kahden kanssa? Just ja jep

Surullista musta on kyllä se et sä ajattelet todella yksinkertaisesti.

 

samaa mieltä <3 mulla on esikoistyttö 3,5 v ja poikavauva 6 kk ja nyt on tosi helppoa ja ihanaa kaikki yleensä touhutaan kaikki kolmestaan, mut saan kyllä hyvin tehtyä kotityötki nyt. Ehkä on tää arki helpompaa nyt ton vauvanki kaa ku on jo kokemusta, ite ainaki olin niin kuutamolla vauvanhoidossa esikoisen kanssa..

Meillähän on aikalailla sama elämäntilanne

 

Ei sen ensimmäisenkään kanssa tarvitse mitään touhuta jos sitä ei opeta sellaiseksi kitisijäksi että kantaa sylissä tai on jatkuvasti mukana leikkimässä. Esikoisenkin voi opettaa leikkimään yksin.

Pyh. Lapset ovat erilaisia ja jotkut viihtyvät yksin. Mulla on sellainen, mutta en silti kuvittele, että se olisi mun loistavan kasvatuksen tulosta. Meille 2. ei varmasti tuo helpotusta.

 

Ei sen ensimmäisenkään kanssa tarvitse mitään touhuta jos sitä ei opeta sellaiseksi kitisijäksi että kantaa sylissä tai on jatkuvasti mukana leikkimässä. Esikoisenkin voi opettaa leikkimään yksin.

No eipä sit ä yksinkään kehdannut huudattaa. Tai en minä ainakaan. Ja luonnollisesti mä leikin esikoisen kanssa kun ei ollut muutakaan.

Ei lasta tarvitse huudattaa jos sitä ei opeta sihen, että äidin naama on jatkuvasti edessä. Onneks mulla on helppo ainoakin lapsi kun on muutakin elämää kuin istua lattialla lapsen naaman edessä

Lapset eivä tole koiria joita koulutetaan niinkuin sinä kerroit.

Lapset ovat täysin erilaisia. YKSILÖITÄ. Toinen viihtyy hyvin yksinkin, toinen ei sitten ollenkaan. Ja thats it. Ei sitä muuta sun sanomiset.

 

..on paljon helpompaa kuin yhden. Noin niinkuin ekojen kuukausien jälkeen.

Vauva 6kk viihtyy hirmu hyvin isosiskonsa 3v seurassa ja niillä hyvät touhut aina keskenään. Molemmat nauttivat toistensa seurasta PALJON.

Mä saan rauhassa tehdä kotihommia ja istua vaikkapa hetkisen koneelle. Nyt tosin kuopus nukkuu ja esikoinen katsoo piirrettyä.

Kun taas esikoinen kun oli pieni, piti sitä koko ajan viihdyttää ja leikittää ja olla tossa mukana kun teki vaik kotihommia.



Mites muut, ootteko samaa mieltä mun kanssa?

Täysin samaa mieltä! Ja kun esikoisen kanssa odotti aina niitä päikkäreitä ja hermoili omasta ajasta, niin nyt ei tarvitse hermoilla, ku sitä omaa aikaa ei kuitenkaan ole, kun esikoinen ei nuku kuitenkaan .

Ja aika kuluu kuin siivillä kun säätämistä on pitkin päivää ja koko ajan.

 

Ei sen ensimmäisenkään kanssa tarvitse mitään touhuta jos sitä ei opeta sellaiseksi kitisijäksi että kantaa sylissä tai on jatkuvasti mukana leikkimässä. Esikoisenkin voi opettaa leikkimään yksin.

Mutta jossain vaiheessa, ainakin meillä, tuli lapselle eroahdistus, ja sitten todellakin oli koko ajan kimpussa ja sylissä...kuuluu kehitykseen.