A
Akkaparka
Vieras
En kaipaile neuvoja tai mitään erityistä, musta vaan tuntuu että poksahdan ihan justiinsa, jos en jonnekin saa purkautua.
Kun juttu on siis semmoinen, että mulla olisi illalla ystävän kanssa iltameno, juhlitaan ystävän synttäreitä. Ollaan suunniteltu sitä monta kuukautta, kun ystävä ei ole vuosikausiin käynyt missään ja lastenhoidon järjestäminen on hankalaa. Muutama viikko sitten mies ilmoitti, että hänellä on perjantaina, siis eilen, iltameno myöskin. (Hänkään ei juuri ravintoloissa käy) Mies lupasi olla siististi ja sitä rataa, ettei mun yötäni tarvitsisi hänen vuokseen valvoa. Ja mitäs sitten tapahtuikaan?
Mies tuli puolenyön jälkeen kaverin taluttamana kotiin. Naama veressä. Oli niin tukka täynnä, ettei pysynyt omilla jaloillaan ja kotimatkalla oli tosiaan nenänsäkin johonkin lytännyt, vai oliko joku antanut kunnolla turpiin, en sitä vielä silloin tiennyt. Ei antanut kaverin kertoa. (Myöhemmin yöllä sain kaverin kiinni ja sain onneksi kuulla, että mies oli lyönyt nenänsä taksin oveen siitä poistuessaan.. kun mä olin jo pelännyt jotain vakavampaa)
Tuloksena se, että olen yön siivonnut verta ja oksennusta. Pitänyt taju kankaalla olevaa miestä pystyssä, ettei tukehdu siihen oksennukseensa (joka tuli makkarin lattialle). Kuunnellut miehen putoavan sängystä, tehnyt petiä lattialle, kuunnellut palelevaa miestä, hakenut ylimääräisiä peittoja. Kuunnellut miehen ylenpalttista kännisen örinää ja toisaalta pelännyt saako mies hengitettyä vai ei (hengitys on joskus katkonaista, kun on kovasti kännissä). Ja kaiken lisäksi lohdutellut lapsia, jotka ovat yöllä heränneet mun itkuuni..
Mä olen nukkunut kolme tuntia ja mies oli äsken vessassa käydessään aivan ihmeissään, miksi mä olen niin kiukkuinen. Ei varmaan muista yöstä mitään. Näillä kolmen tunnin unilla mun pitäisi jaksaa lähteä illalla. No, ehkä mä päivällä saan tunnin päiväunet otettua. Mä olen niiiiin pettynyt, mies lupasi ja vannoi olevansa siististi. Mulla ei ole minkäänlaista fiilistä lähteä illalla, mutta mä en tiedä miten sen voisin jättää tekemättäkään, koska tämmöinen mahdollisuus on mun kaverille hyvin harvinaista. Ja jos ilta peruuntuu, niin en tiedä milloin tämä olisi mahdollista toisen kerran. Enkä mä ole itsekään ollut missään pitkiin aikoihin. Yksissä pikkjouluissa kävin ja sitä ennen kahta vuotta aikaisemmin. Odotettu ilta ja miehen vuoksi tuntuu että nyt jo ihan pilalla
Kun juttu on siis semmoinen, että mulla olisi illalla ystävän kanssa iltameno, juhlitaan ystävän synttäreitä. Ollaan suunniteltu sitä monta kuukautta, kun ystävä ei ole vuosikausiin käynyt missään ja lastenhoidon järjestäminen on hankalaa. Muutama viikko sitten mies ilmoitti, että hänellä on perjantaina, siis eilen, iltameno myöskin. (Hänkään ei juuri ravintoloissa käy) Mies lupasi olla siististi ja sitä rataa, ettei mun yötäni tarvitsisi hänen vuokseen valvoa. Ja mitäs sitten tapahtuikaan?
Mies tuli puolenyön jälkeen kaverin taluttamana kotiin. Naama veressä. Oli niin tukka täynnä, ettei pysynyt omilla jaloillaan ja kotimatkalla oli tosiaan nenänsäkin johonkin lytännyt, vai oliko joku antanut kunnolla turpiin, en sitä vielä silloin tiennyt. Ei antanut kaverin kertoa. (Myöhemmin yöllä sain kaverin kiinni ja sain onneksi kuulla, että mies oli lyönyt nenänsä taksin oveen siitä poistuessaan.. kun mä olin jo pelännyt jotain vakavampaa)
Tuloksena se, että olen yön siivonnut verta ja oksennusta. Pitänyt taju kankaalla olevaa miestä pystyssä, ettei tukehdu siihen oksennukseensa (joka tuli makkarin lattialle). Kuunnellut miehen putoavan sängystä, tehnyt petiä lattialle, kuunnellut palelevaa miestä, hakenut ylimääräisiä peittoja. Kuunnellut miehen ylenpalttista kännisen örinää ja toisaalta pelännyt saako mies hengitettyä vai ei (hengitys on joskus katkonaista, kun on kovasti kännissä). Ja kaiken lisäksi lohdutellut lapsia, jotka ovat yöllä heränneet mun itkuuni..
Mä olen nukkunut kolme tuntia ja mies oli äsken vessassa käydessään aivan ihmeissään, miksi mä olen niin kiukkuinen. Ei varmaan muista yöstä mitään. Näillä kolmen tunnin unilla mun pitäisi jaksaa lähteä illalla. No, ehkä mä päivällä saan tunnin päiväunet otettua. Mä olen niiiiin pettynyt, mies lupasi ja vannoi olevansa siististi. Mulla ei ole minkäänlaista fiilistä lähteä illalla, mutta mä en tiedä miten sen voisin jättää tekemättäkään, koska tämmöinen mahdollisuus on mun kaverille hyvin harvinaista. Ja jos ilta peruuntuu, niin en tiedä milloin tämä olisi mahdollista toisen kerran. Enkä mä ole itsekään ollut missään pitkiin aikoihin. Yksissä pikkjouluissa kävin ja sitä ennen kahta vuotta aikaisemmin. Odotettu ilta ja miehen vuoksi tuntuu että nyt jo ihan pilalla