Pakko purkaa jonnekin kun tuntuu että pää hajoaa!!!

Tuntuu niin kun puhuis tai huutais tyhjyyteen kun täällä kotona yrittää joitain asioita selventää!!!
Lapset on haukkunu taas koko päivän tyhmäks ja ääliöks. Miehen ensimmäiset sanat oli leikillisesti "sieltähän se mummeli tulee" kun nousin sohvalta kun tuli töistä. Joo ei tuntunut kivalta mutta hänen mielestään typerää ottaa asia noin! Joo olen ollut kipeänä ja olo on hyvin flussainen...
Selvitin että oon väsynyt jne, kuunnellut haukkuja ja lasten tappelua koko päivän!!! No, mitäpä siitä..kun ei kiinnosta kuunnella... Onhan hänelläkin ollut raskas päivä töissä!!! Prkl sanon minä!!! VÄITINKÖ ETTEI OLISI OLLUT?! MUTTA MINULLAKIN ON VÄLILLÄ AIKA HELVETIN RASKASTA JA KUKAAN EI KUUNTELE EIKÄ TUNNU VÄLITTÄVÄNKÄÄN!!! Anteeksi purkaus...mutta ei ole ketään muutakaan kelle tai mihin tämän purkaa...
Ihan oikeasti tosi toivoton olo välillä kun tuntuu että on niin yksin...

 

Miehen kommentti oli leikkisä, mutta miksi annat lastesi haukkua sua tyhmäksi ja ääliöksi? Mä en semmoista kauaa kuuntelisi kun alkaisi ropista sanktiot.

 

Olen yrittänyt ihan mitä vaan tuohon haukkumiseen! Mikään ei tehoa, ei kertakaikkiaan mikään.

 

Joo lapset tarvii kurinpalautuksen ja väsyneenä asiat tuntuvat aina pahemmilta joten nukkumaan

 

[QUOTE="väsynyt";29020920]Olen yrittänyt ihan mitä vaan tuohon haukkumiseen! Mikään ei tehoa, ei kertakaikkiaan mikään.[/QUOTE]

Sori, olet väsynyt ja uupunut ja ties mitä, mutta ihmettelen tuota.
Älä suutu. Mutta miten voi olla ettei saa lasten itseen kohdistuvaa haukkumista loppumaan? Eikö sulla ole auktoriteettiä?

 

Sairaana ei mennä töihin. Vaan otetaan saikkua ja parannetaan itsensä. Kuolleena susta ei ole kenellekkän hyötyä.

 

Huumoria ja huomiotta jättämistä ehdottaisin. Eli lasten kanssa niin, kun kutsuvat sua tyhmäksi tai ääliöksi, niin mä sanon vain, että sinä olet sitten tyhmän lapsi/ääliön lapsi. Meillä ainakin on toiminut...

Miehelle voisi ottaa käyttöön sellaisen tyylin, että kutsuisi häntä sankariksi ja kuninkaaksi, jolloin toiveena on tämän kehumisen siirtyminen myös hänen puheeseensa. Jonkun on aloitettava perheenjäsenten kunnioittaminen ja arvostava kohtelu, ja se voit olla sinä =)

 

Olen kotona lasten kanssa...miten siitä otetaan saikkua? Vissiin ei sitten ole auktoriteettia..en tiedä..pienemmät on oppineet ehkä isommaltaankin..hänellä on neurologinen sairaus..hän sanoo välillä vähän mitä sattuu..

 

[QUOTE="väsynyt";29020984]Olen kotona lasten kanssa...miten siitä otetaan saikkua? Vissiin ei sitten ole auktoriteettia..en tiedä..pienemmät on oppineet ehkä isommaltaankin..hänellä on neurologinen sairaus..hän sanoo välillä vähän mitä sattuu..[/QUOTE]

Mä ajattelinkin että nyt on taustalla jotain neurologista, koska normilapsen harjoittaman haukkumisen saa helpostikin kuriin. Haluatko paljastaa mikä se sairaus on?

Sun pitää pienemmille tehdä selväksi (jos ne on siinä iässä että jotain tajuavat) että isoveli/isosisko on vähän erilainen, että hän puhuu välillä hassuja, ja että häntä ei saa matkia. Meidän pojalla on adhd-poika kaverina ja usein joutuu selittämään omalle pojalle että tämän kaveri ei aina hillitse itseään eikä hänestä saa ottaa mallia.

 

[QUOTE="väsynyt";29020984]Olen kotona lasten kanssa...miten siitä otetaan saikkua? Vissiin ei sitten ole auktoriteettia..en tiedä..pienemmät on oppineet ehkä isommaltaankin..hänellä on neurologinen sairaus..hän sanoo välillä vähän mitä sattuu..[/QUOTE]

Anteeksi käsitin väärin. Luin että sinä tulit töistä.

 

Ymmärrän kyllä miestäkin sinänsä tässä asiassa, ei varmaan oo joka päivä kiva töistä tullessaan kuunnella marinaa kuinka lapset vaan kiukuttelee ja on paha olla jne..

 

Voi ap, mä niin voin samaistua tunteisiisi!
Olen pienten lasteni kanssa kotona, mies käy töissä tosin ei edes joka päivä. Meillä on ERITTÄIN vilkkaat ja haastavat lapset.
Ja kun mies tulee kotiin raahaudun häntä tervehtimään ja aloitan päivästämme kertomisen kuinka lapset kaiken aikaa vaan tappelee, huutaa, riehuu eikä mikään ole hyvä mitä teen tai sanon! Siltikin olen mm. Siivonnut( imuroin joka päivä, joskus parikin kertaa), tehnyt ruuan valmiiksi niin että on lämmintä vielä miehen tullessa, keitän kahvit ja hymyilen iloisesti koska hän on tullut kotiin.

Vastineeksi saan miehen puolelta tokaisun kuinka HÄNTÄ väsyttää, juo kahvit, syö ja menee "hetkeksi" hetkeksi lepäämään! :O

Mä en ole nyt 7vuoteen saanut yhtenäkään aamuna nukkua pidempään. Mä hoidan yö heräilyt, aamutoimet, päiväleikitykset, vaippojen vaihdot ja iltatoimet!

MÄ ALAN OLEMAAN NIIN LOPPU! Mielessä on jopa käynyt niin että jonain päivänä lähden. Laitan oven kiinni perässä, hyvästelen lapset kyyneleet silmissä yöllä kun he nukkuvat ja lähden. En tiedä mihin mutta mä olen vaan niin väsynyt etten jaksa enää.

 

Voi ap, mä niin voin samaistua tunteisiisi!
Olen pienten lasteni kanssa kotona, mies käy töissä tosin ei edes joka päivä. Meillä on ERITTÄIN vilkkaat ja haastavat lapset.
Ja kun mies tulee kotiin raahaudun häntä tervehtimään ja aloitan päivästämme kertomisen kuinka lapset kaiken aikaa vaan tappelee, huutaa, riehuu eikä mikään ole hyvä mitä teen tai sanon! Siltikin olen mm. Siivonnut( imuroin joka päivä, joskus parikin kertaa), tehnyt ruuan valmiiksi niin että on lämmintä vielä miehen tullessa, keitän kahvit ja hymyilen iloisesti koska hän on tullut kotiin.

Vastineeksi saan miehen puolelta tokaisun kuinka HÄNTÄ väsyttää, juo kahvit, syö ja menee "hetkeksi" hetkeksi lepäämään! :O

Mä en ole nyt 7vuoteen saanut yhtenäkään aamuna nukkua pidempään. Mä hoidan yö heräilyt, aamutoimet, päiväleikitykset, vaippojen vaihdot ja iltatoimet!

MÄ ALAN OLEMAAN NIIN LOPPU! Mielessä on jopa käynyt niin että jonain päivänä lähden. Laitan oven kiinni perässä, hyvästelen lapset kyyneleet silmissä yöllä kun he nukkuvat ja lähden. En tiedä mihin mutta mä olen vaan niin väsynyt etten jaksa enää.

En löydä yhtään järjellistä syytä siihen, että teillä jaetaan asiat näin. Miksi sä suostut tohon? Miksi?

 

[QUOTE="...";29021520]En löydä yhtään järjellistä syytä siihen, että teillä jaetaan asiat näin. Miksi sä suostut tohon? Miksi?[/QUOTE]

Mä en tiedä...