Pakko purkaa jollekin tää

[kepsi]

Mä oon jumissa omassa elämässäni.Tää on tää tuttu virsi.Mietin että lähdenkö vai jäänkö.Puhe ei auta,mikään ei muutu.Minä hoidan kaiken lapsista,ruokaan,kotiin että laskuihin.Kerran olin viikon siivoamatta,tiskaamatta,pyykkäämättä ja koti oli kuin kaatopaikka.Ei sanonut ukko sanaakaan eikä sitä haitannut pätkän vertaa.Myöhemmin väitti ettei huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa!! Ihan oikeesti,astiakaapit tyhjinä,roskiksia kymmenen,kaikki vaatteet likaisia ja viikon ruoat lattialla.

Jos en maksa laskuja niin toi antaa niiden mennä maksumuistutuksiin yms. koska "ne ehtii silloinkin vielä maksamaan"..Itse oon nuorena ryssiny luottotietoni ja nyt vanhempana ja viisaampana kadun niin ettei henki kulje.Kerran toi on nuorena ryssinyt luottotietonsa 20e puhelinlaskun takia kun ei vaan muistanut sitä maksaa.Ja töissä toi on,todella vastuullisessa duunissa missä pyöritellään paljon numeroita ja lukuja ja rahoja joten tietoa on miten asioita hoidetaan.

Lupauksia se ei pidä,ei kuulemma muista mitään koskaan luvanneensakaan.Mulla alkaa varmaan itsellä hapantuun pää kun luulen sen luvanneen asioita?!?

Ikinä ei mua kehu,ei kuulemma osaa.Ei puhu oikein mistään,ei osaa.Ikinä sillä ei oo mielipidettä ja sit jos mä päätän (koska pakkohan jonkun on) niin riitatilanteessa saan kuulla olevani niin voimakastahtoinen.Sitä olenkin kyllä välillä.Vuosia yritin houkutella sitä leffaan,kahville johkin,tekeen jotain jonnekin jonkun kanssa mutta ei mene.Sit saan riitatilanteessa kuulla että ei mene minnekään koska sit mä suutun.

Mitään ei saa kotona aikaiseksi ellen kysy ja sano että meetkö tekeen.Kavereita ei enään ole,kummallakaan.Minä en oo päässyt vuosiin mihinkään kun lapset sitoo ja tukiverkossa on yksi iso reikä ja ukkoa ei oo kiinnostanut.Kehenkään se ei halua tutustua .

Seksiin se ei tee aloitetta ja kuulemma minä olen hyökkäävä ja ei innosta jos minä teen aloitteen.Nää vuodet on syöneet mun itsetuntoni ihan tappiin asti.Rakastan tota kyllä kuin orava käpyä mutta ei se taidakaan olla tuulesta temmattua ettei rakkaus aina riitä?

Mä oon itkenyt ja huutanut että auttais mua kun kaikki on mun vastuulla mutta toteaa vain,en osaa.Auttaisin jos osaisin.

Mihkään ei lähde juttelemaan näistä asioista,ei hänellä ole ongelmia.

Niin kauan kun mä nielen nää asiat niin kaikki on hyvin mutta voin itse jo tosi pahoin.

 

[lh.]

Tää sopii tuohon sinun tarinaasi:
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1427949242221.html

Kukaan muu ei ole vastuussa sinun onnellisuudestasi.

 

[-vierailija-]

Ehdota parisuhdeterapiaa. Puhu, että mielestäsi tämä parisuhde ei tällaisenaan toimi. Kerro, että et ole onnellinen.
Onko sinulla työpaikkaa? Vaikka olisi ja taloudellisestikin kokisit pärjääväsi yksin (siis todennäköisesti lasten kanssa), niin älä silti kovin äkkipäätöksiä tee. Kovin helposti ei kannata luovuttaa, kun on kerran pieniä lapsia. Toisaalta eihän sitä pelkästään lasten takia kannata yhdessä olla. Ja sinä vielä rakastatkin. Onko puolisosi masentunut? Tai onko hänellä jokin sairaus, esim. kilpirauhasen vajaatoiminta...

 

[vierass]

Meillä mies heräsi tuollaisesta jotain tuohon suuntaan olevasta elämästä todellisuuteen, kun ystäväni erosi ja menin tosi paljon sitten hänen kaverinaan, elokuviin, syömään ,
ravintolaan jne. mies heräsi yksin kotona ollessaan että mitäs jos se jää sille tielleen? Lapset hän katsoi kyllä menoissani, meillä on aina voinut mennä omien halujen mukaan. Nykyään mies lähtee mukaan reissuille joita tähän saakka olen tehnyt lasten tai jonkun muun kanssa. Ja muutenkin on herännyt tähän päivään.

Jspa sinäkin saat sen eloon kun näytät ettei tässä nyt yhden miehen temppuiluilla eletä.

 

[Viertas]

Ongelma ei varmaan ole parisuhteessa vaan mies on masentunut. Tietysti jos hän ei ole valmis hakemaan apua itselleen niin ainakin koeluontoinen erilleen muuttaminen saattaisi olla hyvä ratkaisu. Mutta jos mies haluaisi hakea apua niin sitä varmasti löytyy. Nythän sinä mahdollistat hänen masennuksensa kun hän pärjää huonosta toimintakyvystään huolimatta kun sinä teet kaiken hänen puolestaan.

 

[Kepsi]

Tuo artikkeli kuvaa kyllä hyvin tilanteen.

Olen ehdottanut parisuhdeterapiaa mutta sanoi että ei lähde,hänelläkään ei ole niitä ongelmia vaan ne on mulla joten ei ole kuulemma tarvetta setviä asioita kenenkään kanssa.

Työpaikkaa ei ole mihin palata,nyt olen kotihoidontuella.Viimeinen asia mitä haluaisin olisi riistää lapsilta isänsä mutta nyt olen polttanut kynttilää molemmista päistä mitä tulee itseeni ja nyt on päätettävä miten tää asian ratkaisen.Olen myös aina ollut sitä mieltä että lasten ollessa pieniä ei todellakaan erota ja ehkä jollain ajatuksen tasolla arvostellut niitä jotka niin tekevät mutta eipä se ole niin yksioikoista,nyt huomaan sen.

Yritin itseasiassa saada tota verikokeisiin ja monta kertaa sanottuani sanoi pyytäneensä lähetteen niihin (olikohan ihan puppua) ja sit jossain vaiheessa kysyin että ootko joskus menossakin niihin verikokeisiin niin vastasi ettei ole koskaan aikonutkaan mennä.Epäilin (toivoin) että josko löytyisi joku kilppariongelma mikä tää aiheuttaisi..

Enpä ole osannut ajatella että tavallaan mahdollistan tän sille,pitää paikkansa kyllä.Toi ei ota kantaa mihinkään,ei mistään sano mielipidettään ja ikäänkuin pysyy harmaalla alueella miltä ei tarvii osallistua yhtään mihkään eikä ottaa vastuuta mistään.

On niin arvoton olo ja tyhjä.Kiitos että annatte omaa näkökulmaanne.

 

[hmm.]

Näytä miehellesi tuota artikkelia. Puhu siitä, että se kuvaa sinun tilannettasi ja puhu tuntemuksistasi. Käytä usein sanoja, "minusta tuntuu" jne ja yritä olla syyttämättä, (vaikka olisihan tuossa aihettakin.)

 

[Miesvaan_76]

Noin nopeasti luettuna, kuulostaa kyllä jonkin sortin masennukselta. Vaikka sinä kahden edestä huhkimalla tavallaan mahdollistatkin tämän, niin kyllä mies täytyy saada jotenkin tajuamaan, että hänen on otettava itseään niskasta kiinni ja vastuu omasta tilastaan. (tietysti näistä lääkettieteellisistä jutuista, voisi olla hyvä myös varmistua).

Asioista pitäisi puhua ilman tunteenpurkauksia, mahdollisimman paljon syyllistämättä ja vakavalla naamalla. Ei keskellä riitoja. Tämä faktat tiskiin kylmän viileästi ja tunteettomasti puhe toimii usein miehiin paremmin kuin itkut anelut ja huudot.

Ennenkuin kamelin selkä katkeaa ja lopetat suhteen kerrasta, ehkä ensin kannattaisi ottaa lisää herättelykeinoja käyttöön. Kertoa miehelle (jälleen kylmän tunteettomasti), että olet hyvin väsynyt tähän tilanteeseen ja kestävyytesi rajoilla. Esim. yksi keino voisi olla, että kerrot, että haluaisit lähteä muutamaksi päiväksi lasten kanssa pois kotoa, jotta voit miettiä.
Tämä täytyy saada kuulostamaan mahdollisimman vähän uhkaukselta. Ehkä jopa sanoa, että tämä ei ole uhkaus, vaan jotain, joka sinun täytyy tehdä suojellaksesi itseäsi ja lapsiasi. Kirjoitit tosin, että tukiverkkoa ei ole mutta ehkä jo pelkkä avautuminen ajatuksista ja halusta päästä pois kestämättömästä tilanteesta herättelisi miestä. Sitten jos reaktiota ei tule, pitää tietysti miettiä realistisia mahdollisuuksia toteuttaa tälläinen.

Tietysti kannattaakin miettiä, että se pienten lasten yksinhuoltajuuskaan ei myöskään varmaan kovin helppoa ole, ja saattaa siinäkin tuntea olevansa monta kertaa katkeamispistessä. Taloudelliset asiat ja isän puuttuminen lapsilta (joskin vajaatoimintaisen mutta kuitenkin) ovat myös vakavia syitä punnittavaksi, joten ehkä siksi kannattaisi ennen katkeamispistettä kokeilla vielä näitä keinoja, ja ehkä jopa keskustella yksin jonkun terapeutin kanssa asioista. Jospa se mies lähtisi sinne mukaan muutaman kerran jälkeen?

Jos mies tästä alennustilastaan sitten toipuu ennen eroa, hän varmasti on melko pian hyvin kiitollinen sinulle, ettet lähtenyt ja tällaiset asiat voivat lopulta päätyä jopa vahvistamaan liittoa.

tsemppiä sinne.

 

["Nasu"]

Voisin periaatteessa olla tuo mies. Ainakin jossain määrin. Hoidan kyllä työni ja rahat taloon, sekä "miesten työt" taloudessa, mutta mitään ylimääräistä ei oikein viitsi. Syynä varmaan oma laiskuus ja tietyt erot "standardeissa" yleisen siisteyden suhteen. Emäntä taas kasaa itselleen vaikka väkisin hirveän taakan erilaisia töitä joiden tekemisestä sitten voi valittaa ja olla katkera. Toisaalta eipä tässä parisuhteen irvikuvassa kyllä viitsi itsekään panostaa mihinkään, kun jotenkin tuntuu, että aina menee vituiksi kuitenkin ja loppu häämöttää lasten vanhetessa. So fuckit... Ehkä seuraavassa liitossa paremmin. Ehkä ei.

 

[vierass]

[QUOTE="Nasu";30773762]Voisin periaatteessa olla tuo mies. Ainakin jossain määrin. Hoidan kyllä työni ja rahat taloon, sekä "miesten työt" taloudessa, mutta mitään ylimääräistä ei oikein viitsi. Syynä varmaan oma laiskuus ja tietyt erot "standardeissa" yleisen siisteyden suhteen. Emäntä taas kasaa itselleen vaikka väkisin hirveän taakan erilaisia töitä joiden tekemisestä sitten voi valittaa ja olla katkera. Toisaalta eipä tässä parisuhteen irvikuvassa kyllä viitsi itsekään panostaa mihinkään, kun jotenkin tuntuu, että aina menee vituiksi kuitenkin ja loppu häämöttää lasten vanhetessa. So fuckit... Ehkä seuraavassa liitossa paremmin. Ehkä ei.[/QUOTE]

Niin että mitä sitä turhaa tämän hetkistä elämää laittaa kuntoon, makaan tässä pankolla ja odotan että kaikki muuttuu hyväksi, akka vaihtuu ja maailma pelastuu.

 

["Nasu"]

Yksin on paha yrittää laittaa mitään kuntoon. Joskus on vaan parasta tunnustaa tosiasia, että homma on beyond repair ja seuraavassa suhteessa sit yrittää välttää aikaisempia virheitä.