Pakko purkaa johonkin...

[vieras]

Meillä on yksi ihana lapsi josta olen ikionnelliinen ja todella kiitollinen. Kuitenkin olen aina haaveillut kahdesta lapsesta. Melkein vuosi sitten tulin vahingossa raskaaksi. Tai no vahingossa ja vahingossa, mies ei malttanut ihan joka kerta käyttää kondomia. Olin aivan innoissani, mies ei niinkään. Itseasissa ehdotti vaivihkaa aborttia. En siihen suostunut ja elämä muuttui hyvin piinavaksi. Kuitenkin kävi niin, että sain keskenmenon. 3 päivää ennen np-ultraa. Mies lohdutti parhaansa mukaan, ehkä koska se ei muuta keinoa keksinyt, niin lupaili jopa uutta vauvaa.Keskenmenoa seurasi monia komplikaatioita ja elämässä oli muutenkin vaikeaa joten en hyvin aktiivisesti puhunut uudesta yrityksestä. Meillä oli ja on, ehkäisy käytössä. Nyt olen kuitenkin jo muutaman kuukauden miehelle puhunut vauvasta, voisi jopa sanoa et painostanut. Mutta mies ei suostu. Kerran kännissä erehtyi tunnustamaan että on onnellinen et kävi niin kuin kävi :'(

Mä en vaan pysty elämään tän asian kanssa enää. Tuo mies ei ole se keneksi häntä luulin. Ensin se valehtelee mulle ja nyt sanoo jotain noin kuvottavaa. Seksiä meillä on vaikka mua ei kiinnosta ollenkaan. Ainoa syy miksi sitä on, on koska toivon kondomin pettävän. En enää välitä välitä mieheni tarpeista ja hänen kosketus tuntuu inhottavalta. Suostun seksiin vain ja ainoastaan edellä mainitusta syystä ja nyt mieheni tivaa miksi en nauti seksistä, hänenkin nautinto kuulemma kärsii kun mä en nauti. Olen yrittänyt selittää, että seksi vaan muistuttaa mua siitä mitä menetin ja mitä en enää tule samaan. Mutta ei mies ymmärrä. Iltaisin itken salaa pahaa oloa suihkussa eikä puhuminen auta

 

[vieras]

Nää asiat on aina kahden kauppa. Lapsi on kuitenkin molempien. Ja koska vanhempia on 2, mielipiteitäkin on 2. Tilanne on 1-1. Se on erittäin vaikea juttu, koska toisen tahtoa vastaan tehdään aina. Keskustelua vaan, ei kai siinä muu auta

 

[Kippuravarvas]

Miksi te olette yhdessä?

 

[vieras]

suosittelen aloittajalle terapiaa, että hän voi keskustella ja käsitellä keskenmenonsa. avoin keskustelu miehen kanssa on myös suositeltavaa.

 

[:(]

Oletko tietoinen miksi miehesi ei halua enempää lapsia? Keskustelu on ainut mikä tuossa tilanteessa auttaa. Voimia!

 

[hei]

haluat lapsen siis itsellesi?

nimittäin tuo ei ole mikään parsisuhde tai perhe, mihin YHTEINEN lapsi syntyy, lapsi ei syntyisi edes TEILLE vaan tilanne on, että SINÄ haluat lapsen - ei, haluat vauvan.

Miehesi ei kuitenkaan enempää tai tähän tilanteeseen lasta halua. Ei vauvaa eikä lasta.

Jos haluat vain sen vauvan, ota ero, hankkiudu ihan miten vaan raskaaksi, saat isellesi sen vauvan, jätä se mies sitten oman onnensa nojaan äläkä ala peräämään elareita, vaan elätä lapsi itse.

 

[vieras]

Älä tee lasta tuohon tilanteeseen.

 

[<Hormoonihyrrä<]

Halusi on hormonaalista, ei todellista lapsenkaipuuta!

 

[ap]

Oletko tietoinen miksi miehesi ei halua enempää lapsia? Keskustelu on ainut mikä tuossa tilanteessa auttaa. Voimia!

Ei se osaa sanoa syytä, ei ole mitään sitä lasta vastaan, mutta vasta sitten joskus. En tietenkään aio tehdä mitään mieheltä salaa tai painostaa enää. Vaikka tiedän, että uusi raskaus ei tuo sitä edellistä takaisin, tuntuu siltä et se on ainoa mikä helpottaisi oloa. Perhe tuntuu musta vajaalta, ihan kuin yksi meistä puuttuisi

 

[ap]

haluat lapsen siis itsellesi?

nimittäin tuo ei ole mikään parsisuhde tai perhe, mihin YHTEINEN lapsi syntyy, lapsi ei syntyisi edes TEILLE vaan tilanne on, että SINÄ haluat lapsen - ei, haluat vauvan.

Miehesi ei kuitenkaan enempää tai tähän tilanteeseen lasta halua. Ei vauvaa eikä lasta.

Jos haluat vain sen vauvan, ota ero, hankkiudu ihan miten vaan raskaaksi, saat isellesi sen vauvan, jätä se mies sitten oman onnensa nojaan äläkä ala peräämään elareita, vaan elätä lapsi itse.

Siksi en eroa enkä tekee mitään vastoin mieheni tahtoa, koska haluan et lapsi on meidän yhteinen. Siis, haluan että mies haluaa. Mutta en mä voi sitä pakottaa ja koska se ei halua, on mun tukahdutettava tämä tunne ja yritettävä jatkaa elämää. Vaikka valtava tyhjiö on sydämessä.

 

[hm]

Keskenmeno jätti itelleni kanssa "tyhjiön", kaipasin ja kaipaan menetettyä lasta. Se mitä tunnet on ihan normaalia. Mutta haluaako miehesi koskan toista lasta, vai milloin tämä myöhemmin on'? Mitä jos sitä hetkeä ei tule, kadutko loppuelämäsi että uhrasit elämäsi ihmisen kanssa jota et halua? Kaikella on puolensa ja puolensa, teillä on ehjä perhe, sekin on iso asia.