pakko purkaa itteensä.

1,5 vuotta on kulunut pillereiden poisjättämisestä ja yrityksen aloittamisesta ja 1,5 vuotta olen taistellut mensujen kanssa kun eivät ne oikein luomusti tykkää tulla. Yksityisellä oon käyny siitä lähtien ja kävin siellä 3 kk: välein kun ei mensut taas terojen jälkeen tullu. Vuos sitten piipahdin kunnallisella puolella, otti prolaktiinin,progesteronin ym. mitkä oli kuulemma normaalit, sano et mee yksityiselle jos on varaa. Palasin yksityiselle. Viimeiset puoli vuotta meni teroja syödessä, joiden avulla mensut sit tulikin. Marraskuussa ne sit lopetettiin ja sillon tuli sit viimesimmät mensutkin.

raskaustestit on ollu negaa ja tänään on kp 54, kävin iltapäivällä "kontrollissa" gynellä, epämäärästä vihlontaakin on ollu alavatsas. Katto ultralla et kohdun takana on nestettä, ilmeisesti kysta puhjennut, siitä vihlonnat. Määräs taas teroja nyt vaan yhen kuurin mensujen käynnistämiseen, kp 21 pitää mennä keltarauhashormonikokeeseen et selviää tuottaako kroppa ollenkaan keltarauhashormonia. Kokeen jälkeen selviää onko siinä vika, mitä aletaan hoitaa sit eri lääkkeillä, sit jossain vaiheessa miehen siittiöt tutkitaan.

helpottaa ku tietää et asia etenee edes vähän, mut jotenkin tuntuu että olinko sittenkään tarpeeks napakka siellä vastaanotolla ku piti vakuutella sitä että kuukautiskierron normalisoituminen ei todellakaan riitä vaan haluan todellakin raskaaks ja että asiat alkais todella etenemään. Päässä kun ei muuta oo liikkunu pitkään aikaan. Eikä tässä auta puheet siitä et oot vasta niin nuori (23), onneks se gyne ei siihen oo kertaakaan viitannu...

eipä auta kun alkaa napsia teroja... taas

 

Haluaisin voida lohduttaa sinua, mutta voin vain toivoa sinulle voimia jaksaa!!! Minulla tai siis meillä lapsen alulle aaminen kesti 4 pitkää vuotta jaasiat lähtivät menemään eteenpäin vasta kun siirryimme omatoimisesti Väestöliiton lapsettomuushoitoihin!! Sitä ennen minäkin vain söin jos minkälaisia pillereitä eikä mikään auttanut...ja sitten VL:ssä selvisi että vikaa oli myös miehesäni! Mutta neuvoisin sinua olemaan päättäväisempi ja etsimään apua sieltä missä sitä todella halutaan antaa jos se ei ole rahasta kiinni...ja esim. VL:stä saa kelekorvauksia hoidoista! Meillä päättyi onnellisesti rankat vuodet..kaksi suloista poikaa on nyt totta!!!! Toivon sinulle paljon voimia jaksaa koettelemukset ja onnea uudelle vuodelle 2005!!!

 

Kaunis Kiitos =) Ihanaa kuulla että mahdollisuuksia onnistumiseenkin on. tänään olen jo vähän paremmalla mielellä. Kun saan tulokset keltarauhashormonikokeesta ja menen niiden kanssa takaisin vastaanotolle, olen päättänyt olla napakka. Minä sentään maksan siitä että käyn siellä, enkä sen takia että kuukautiset tulisivat säännölliseksi vaan että tulisin raskaaksi. Siihen asti pitää vaan yrittää sinnitellä...

pitää luultavasti sitten miettiä muita vaihtoehtoja jos asiat eivät etene. Saanko kysyä minkälaisia ongelmia teillä oli ja miten niitä lähdettiin hoitamaan?

 

Hei!Anteeksi että vastaaminen kesti, en ole ehtinyt käymään täällä aikaisemmin! Meillä oli ongelmana minun kuukautiskierron epäsäännöllisyys ja vahva endometrioosi-epäily sekä miehelläni ei ollut lainkaan siittiöitä..ei yhtään ainokaista!! Julkisessa sairaalassa kuljimme aivan turhaan melkein kaksi vuotta..halusivat seurata joskos ne siittiöt sieltä ilmaantuisi ja sitten tuomio ettemme saa lasta muuten kuin luovutetulla spermalla!!!! Sitä itkettiin ja lopulta päätettiin kysyä VL:stä oisko siellä sama tuomio.....Mutta kas kummaa..siellä aloitettiin heti miehelleni hoito jossa piti piikittää päivittäin 3kk ajan jos ja kun siittiöt alkaisivat kehittyä! Toiveet olivat varovaiset koska mieheni on rekkakuski ja siitä nähtävästi myös siittiöiden puuttuminen johtui! Tulosta tuli ja yritimme ensin normaalia raskauden alullepanoa,mutta ei tärppiny! Taas VL:ään ja sittiöt olivat taas kuolleet!Taas 3kk hoito ja heti inseminaatio minun omalla kierrolla..ei onnistunu! Sitten hormoneilla kypsyteltiin munarakkulat ja toinen iseminaatio johti raskauteen ja pojan syntymään! Esikoiseni oli 3kk kun huomasin olevani taas raskaana ja aivan luonnollisesti..se oli mielestäni ihme! Mutta nyt kun poikani ovat 3v6kk ja 2v7kk ..ja toivoisin lasta niin ei sitä taaskaan yli puolen vuoden yrityksen jälkeen kuulu ja luulenkin ettei sitä luonnollisesti tulekaan! Mutta älä käsitä väärin;olen onnellinen lapsistani ja tiedän ettei kaikki saa yhtäkään, mutta kun vauvakuume iskee niin se ei hekessä hellitä!! Siinäpä oli tiivistettynä meidän 4 vuoden "helvetti"..me kuitenkin saimme apua HETI VL:stä ja henkilökunta ja lääkäri(hoidon alusta loppuun sama) olivat todella ihania ihmisiä ainakin täällä Oulussa!!! Toivon sinulle ja miehellesi oikein paljon onnea tulevaan ja tietenkin sitä että pikkuinen olisi teilläkin pian masussa kasvamassa!!!! =)

 

Anteeksi tyhmä kysymys, mutta miten rekkakuskin hommat vaikuttavat siittiötuotantoon?

 

Voi että, Pikku Myy, täällä huokailen ihan häkeltyneenä, oon niin otettu.... tosi mahtavaa että vastasit. tällaisten selvitymistarinoiden lukeminen antaa tosiaan voimia jaksaa, kun tuntuu siltä että mitään ei tapahdu. Olen kyllä samaa mieltä tosta vauvakuume-asiasta, se ei kyllä helllitä millään, tuntuu vaan voimistuvan ajan myötä =) Vauvaonnea toivotan myös sulle, sydämeni pohjasta :heart:

 

Lapsettomuus tekee todella kipeää. Sitä ei voi sellainen ihminen ymmärtää, jolle lastenteko on itsestäänselvyys, että niitä tulee kun vaan halutaan. Kyllä meilläkin meinasi usko loppua, että emmekö saa pientä omaa nyyttiä pitää sylissämme ja antaa sille rakkautta.

Tässä tämä meidän pitkän tarinan, joka päättyi monien kyynelten ja vuosien jälkeen onnellisesti; terve ja suloinen poika. Joku varmaan on lukenut jo aikaisemmin, mutta laitanpa sen kuitenkin.

Vuosi siinä yritettiin, ei tärpin tärppiä. Kävin gynen vastaanotolla ja hän totesi endoa, no voi ei !. No se leikattiin tähystämällä pois ja ei muuta kuin yritystä, sillä paikat on kunnossa, sanoi lääkäri. Yritettiin lähes vuosi, mitään ei kuulunut. Itkettiin ja mietittiin mitä tehdään ? No soitin yksityiselle klinikalle, jossa aivan ihanan sympaattinen henkilökunta otti meidät keskustelemaan jatkoista. Päädyimme raskaisiin koeputkihedelmöityshoitoihin. Siinä sitä pistettiin, kasvatettiin munasoluja, kerättiin ne pois, hedelmöitettiin ja siirretiin. Mutta joka kerta sama lopputulos piinallisten kahden viikon jälkeen; negaa Yhden plussasin, mutta kesken meni rv 5.
Endokin siinä kasvoi, joten jouduin avoleikkaukseen. Se onnistuikin hyvin, sillä saatiin kuulemma kaikki pesäkkeet poistettua. Aateltiin kokeilla vielä kerran(kuudes siirto), jos ei nyt niin sitten saa olla taukoa ja huilataan vähän aikaa. Viimeinen toivomme oli pakastealkiossa. Kyllä siinä oli peukut ja varpaat pystyssä sen pari viikkoa. Testasin plussan aamulla viideltä, voi niitä onnenkyyneleitä, joita kuivasin istuessani vessassa. Ensin tuli mieleen, että voiko olla totta ja toivoi kaikken päättyvän onnellisesti .
Yhdeksän kuukautta siinä jännättiin ja sitten sylissämme oli yli viisi vuotta hartaasti toivottu vauva.

Joten sydämeni pohjasta toivon teille kaikille kuumeilijoille taivaantäydeltä plussasäteitä mahdollisimman pian, (itse mukaanlukien, ettei endo alkaisi taas vallan kasvamaan).

Me aloitamme ivf-hoidot kuun puolivälissä, joten suuret toiveet plussasta elää.

 

Rekkakuskin kivekset ovat koko ajan liian lämpimässä..eli kun istuvat paljon niin ei nivuset hengitä ja siittiöt ovat liian kuumassa! Tämä selitys meille annettiin kun ei ollut muitakaan aiheuttajia esim.sikotauti joka aiheutaa hedelmättömyyttä!!!!!

 

\

Lapsettomuus tekee todella kipeää. Sitä ei voi sellainen ihminen ymmärtää, jolle lastenteko on itsestäänselvyys, että niitä tulee kun vaan halutaan. Kyllä meilläkin meinasi usko loppua, että emmekö saa pientä omaa nyyttiä pitää sylissämme ja antaa sille rakkautta.

Tässä tämä meidän pitkän tarinan, joka päättyi monien kyynelten ja vuosien jälkeen onnellisesti; terve ja suloinen poika. Joku varmaan on lukenut jo aikaisemmin, mutta laitanpa sen kuitenkin.

Vuosi siinä yritettiin, ei tärpin tärppiä. Kävin gynen vastaanotolla ja hän totesi endoa, no voi ei !. No se leikattiin tähystämällä pois ja ei muuta kuin yritystä, sillä paikat on kunnossa, sanoi lääkäri. Yritettiin lähes vuosi, mitään ei kuulunut. Itkettiin ja mietittiin mitä tehdään ? No soitin yksityiselle klinikalle, jossa aivan ihanan sympaattinen henkilökunta otti meidät keskustelemaan jatkoista. Päädyimme raskaisiin koeputkihedelmöityshoitoihin. Siinä sitä pistettiin, kasvatettiin munasoluja, kerättiin ne pois, hedelmöitettiin ja siirretiin. Mutta joka kerta sama lopputulos piinallisten kahden viikon jälkeen; negaa Yhden plussasin, mutta kesken meni rv 5.
Endokin siinä kasvoi, joten jouduin avoleikkaukseen. Se onnistuikin hyvin, sillä saatiin kuulemma kaikki pesäkkeet poistettua. Aateltiin kokeilla vielä kerran(kuudes siirto), jos ei nyt niin sitten saa olla taukoa ja huilataan vähän aikaa. Viimeinen toivomme oli pakastealkiossa. Kyllä siinä oli peukut ja varpaat pystyssä sen pari viikkoa. Testasin plussan aamulla viideltä, voi niitä onnenkyyneleitä, joita kuivasin istuessani vessassa. Ensin tuli mieleen, että voiko olla totta ja toivoi kaikken päättyvän onnellisesti .
Yhdeksän kuukautta siinä jännättiin ja sitten sylissämme oli yli viisi vuotta hartaasti toivottu vauva.

Joten sydämeni pohjasta toivon teille kaikille kuumeilijoille taivaantäydeltä plussasäteitä mahdollisimman pian, (itse mukaanlukien, ettei endo alkaisi taas vallan kasvamaan).

Me aloitamme ivf-hoidot kuun puolivälissä, joten suuret toiveet plussasta elää.

... minulla on myös endometrioosi :ashamed: meille ei luvattu leikkausta kun kysyin siitä. Lääkäri sanoi että vaikka he leikkaisivat sen niin se tulee kuitenkin takaisin... pitää vaan vielä yrittää näin... pelko on suuri kun tietää että siellä endo jyllää. Nyt otin taisteluvälineeksi ovistikut, joita lääkäri suositteli kierron vaihtelevuuden vuoksi. Ihana kuulla kuitenkin että endoa sairastavat ovat saaneet lapsia loppujen lopuksi. Mulla tuttukin tuli vasta skopian jälkeen raskaaksi, hänellä myös endo.... eli meilläkin voi olla vielä pitkä ja tuskainen tie edessä :ashamed:

 

... minulla on myös endometrioosi :ashamed: meille ei luvattu leikkausta kun kysyin siitä. Lääkäri sanoi että vaikka he leikkaisivat sen niin se tulee kuitenkin takaisin... pitää vaan vielä yrittää näin... pelko on suuri kun tietää että siellä endo jyllää. Nyt otin taisteluvälineeksi ovistikut, joita lääkäri suositteli kierron vaihtelevuuden vuoksi. Ihana kuulla kuitenkin että endoa sairastavat ovat saaneet lapsia loppujen lopuksi. Mulla tuttukin tuli vasta skopian jälkeen raskaaksi, hänellä myös endo.... eli meilläkin voi olla vielä pitkä ja tuskainen tie edessä :ashamed:

Mä kävin lokakuussa tarkistusultrassa, että onko endo alkanut kasvamaan pojan kasvaessa. Ja meidän onneksi EI ollut, joten sen puolesta lähden luottavaisin mielin ivf-hoitoihin.
Toivon teillekin pikaista plussaonnea :hug: , että saatte sen oman pienen kaivatun nyytin hellittäväksi. Voimia ja :hug: