Pakko-oireisen häiriön ALKAMINEN

[pieniä pakko-oireita]

Kuulisin mielelläni pakko-oireisen häiriön alkamisesta. Yritin googlettaa asiaa, mutta en löytänyt tietoa. Eli miten pakko-oireinen häiriö alkaa? Jos sulla tai läheiselläsi on pakko-oireinen häiriö, miten se alkoi?

Herääkö ihminen yhtäkkiä jonakin päivänä pakko-oireiden(/ajatusten) kanssa? Alkaako oireet pikkuhiljaa pieninä oireina ja pahenevat sitten?
Miten sinä/läheisesi tajusi(t), että kyseessä on pakko-oireinen häiriö?

Mulla on eräänlaisia pieniä "oireita" ja mietin josko mulla on tälläinen pakko-oireinen häiriö puhkeamaisillaan. En ala erittelemään tähän tekemisiäni/ajatuksiani, mutta olisin kiitollinen jos joku voisi tämän häiriön "synnystä" kertoa.

Tietäisinkö, jos mulla olisi pakko-oireinen häiriö?
Kehittyykö se hiljalleen, vai pamahtaako se yhtäkkiä päälle?

 

[djkkkkk]

Pikkuhiljaa se alkaa. Yleensä asian tajuaa kun se on jo voimakas ja rajoittaa elämää jo jollain tavalla. Ei sitä pysty itse tajuamaan että olisikohan käytökseni nyt sellaista että tälläinen on tuloillaan koska aivot jotenkin sanovat että se on normaalia ja näin kuuluu toimia.. jos asian huomaisi aikaisessa vaiheessa voisi siihen vaikuttaa ettei tulisi mitään.

 

[Vier]

Lapsena alkoi mulla, piti toistaa jotain liikkeitä tai ajatuksia mielessä. Vaivannut elämän aikana enemmän tai vähemmän, nykyään lähinnä tarkastan että sähkölaitteet pois päältä kotoa lähties...

 

[...--.]

Itselläni ei kai (en ole perehtynyt) ole varsinaista pakko-oireista häiriötä, mutta erilaisia pakko-oireita on kyllä ollut paljon. Niitä on ollut lapsesta saakka ja ne ovat sellaisia, jotka on ollut helppo piilottaa muilta ja tapahtuneet lähinnä tietyissä tilanteissa. Eniten niitä on ja on ollut kylpyhuonetiloissa ja tilanteissa, joissa olen yksin. Pakkoajatuksia on myös muiden ollessa paikalla, niitäkin tosin eniten kylpyhuoneissa.

Itselläni oireet alkavat, kun tilanne on jollain lailla pelottava (esim. pelkään olla yksin sisällä asunnossa, jos ulkona tai sisällä on pimeää). Sitten tulee vain sellainen "ahaa-elämys", että nyt minun on liikuteltava sormia näin, tai tarkistettava tuo ja tuo sarana tai katsottava oven/pesukoneen/pyyhkeiden taakse tai avattava vessanpytyn kansi tai jotain pahaa tapahtuu. Joskus se jää tähän, mutta jos ensi kerralla samassa tilanteessa tai paikassa muistan edellisen kerran ja tilanne on edelleen jollain lailla jännittävä, on tehtävä taas samanlailla ja sitten se jää päälle.

Kaikki paitsi silmien räpyttely ja nimettömien liikuttelu tiettyyn tahtiin sekä silmien sulkeminen peiton alla nukkumaan mennessä, ovat menneet ohi, mutta tilalle tulee helposti uusia. Eivät onneksi ole elämää häiritseviä.