Onnea, oletpas iloinen asiasta! Nauti nyt vielä noista rauhallisista ajoista ja kahdenkeskisestä mukavasta oleilusta miehesi kanssa. Minäkin odotin kauan, että saan luvan tehdä lapsia ja sitten se tärppäsikin ekasta yrityksestä ja meille syntyi tosi vilkkaat kaksoset (nyt 3 v).... huh huh... mulla ei ole lainkaan vapaata, elämä on pelkkää kiukuttelua ja lastenhoitoa... voisin vaihtaa muutaman viikonlopun kanssasi ap, saisit kokea tätä lapsiperheen elämää (onhan tässä toki hyviäkin puolia) ja pääsisit tuta sen kanssa kun et saa olla hetkeäkään rauhassa ja kun lapset nukkuu on vielä paljon kotitöitä (jos haluaa että koti on edes suht siisti)... ja meillä mies kyllä auttaa.... Joo, että jos olisin sinun tilassasi niin nauttisin ehkä heinä-elokuun täydellä ehkäisyllä ja sitte vasta jättäisin pois. Mutta kyllä siis oikeasti olen sitä mieltä, että lapset ovat elämäni paras asia. Se on vaan niin täysmittaista tämä kuormitus pienten lasten kanssa, että sitä kaiholla miettii omaa aikaa ja mahdollisuutta rentoutua (kun sitä ei kerran saa). Joo, ja siis sukulaiset ei meillä ota lapsia hoitoon/tule meille hoitamaan lapsia, he tulevat vain kyläään ja me käymme kylässä....