S
"Saliisa"
Vieras
Harmittaa niin paljon taas. Lapsi 5v vaihtoi kesällä päiväkotia muuton vuoksi. Ajateltiin, että vaihto olisi tosi hyvä juttu kun uusi paikka on lähempänä, hienompi ja kaikkea. Ja p*skat. Tän muutaman kuukauden ajan tyttöä on jatkuvasti syrjitty ja kiusattu, sanoo harva se päivä kotona, ettei päässyt mukaan leikkiin, on haukkumista, arvostelua, vähättelyä ja uhkailua. Piirtelee joka päivä kasan kuvia, kun ei muutakaan yksin keksi. Hyvä toki, että piirtää. Mutta kurjalta tuntuu silti. Varsinkin kun syrjimisen aloittaa ja aiheuttaa aina yksi ja sama tyttö, joka on leikkikentiltä tuttu ja jonka oli ennen kaveri. Jostain syystä ei nyt sulatakaan entistä kaveriaan samaan päiväkotiporukkaan, ja on lisäksi tyttöjen "pomo", sanoo kenen kanssa leikitään ja mitä leikitään.
Lapsemme on aina ollut tosi sosiaalinen, puhelias ja tykännyt muiden kanssa leikkimisestä. Entisessä päiväkodissa leikki paljon kaikkien kanssa, nyt ei pieni ymmärrä miksei enää pääsekään mukaan mihinkään. Kurjahan se on yksin olla, kun luonne on ihan päinvastainen. Pelottaa vähän, kun on menossa kouluunkin tuon saman porukan kanssa ja itse entisenä koulukiusattuna.. no, samaa kohtaloa ei todellakaan halua lapselleen. Ja kun tuosta niin eläväisestä tytöstä on tullut hiljaisempi, päiväkodin jälkeen on pitkän aikaa tosi allapäin eikä enää haluaisi edes leikkikentällä ottaa kontaktia muihin, kun "ei ne kuitenkaan leiki mun kanssa". Särkee äidin sydämen.
Päiväkodin hoitajien suhtautuminen asiaan on vähintäänkin löysä, se on sellaista "No joo, sellaista se on.. kyllä me ollaan siitä puhuttu.. eihän se kivaa ole niin". Ja mitään ei käytännössä tapahdu! Edellisessä päiväkodissa oli tosi jämäkkä suhtautuminen kaikkeen, pieniinkin huoliin. Tuntui, että selvästi kuunnellaan, ymmärretään ja asioita tapahtui. En sitten tiedä, osaanko sanoa asiaa tarpeeksi tiukasti että menisi perille. Että oikeasti emme hyväksy tätä. Mies ottaa huomenna asian puheeksi viedessään tyttöä, ja osaa kyllä sanoa niin että luulisi jotain tapahtuvan.
Mutta mitä tuolle voi tehdä? Joo päiväkodissa voivat sanoa, että ketään ei saa syrjiä. Mahtaako sillä olla käytännön merkitystä? Pitäisikö meidän ottaa suoraan yhteyttä kiusaavan tytön vanhempiin? Vai vaan toivoa, että loppuu aikanaan ja lapsemme tästä vaan vahvistuu? Mulla on käynyt mielessä sekin, että haettaisiin lapselle paikkaa vanhasta päiväkodista. Mies taas on sitä mieltä, että tämä homma hoidetaan nyt eikä ratkaista mitään vaan lähtemällä. Lienee oikeassa. Kohtalotovereita?
Lapsemme on aina ollut tosi sosiaalinen, puhelias ja tykännyt muiden kanssa leikkimisestä. Entisessä päiväkodissa leikki paljon kaikkien kanssa, nyt ei pieni ymmärrä miksei enää pääsekään mukaan mihinkään. Kurjahan se on yksin olla, kun luonne on ihan päinvastainen. Pelottaa vähän, kun on menossa kouluunkin tuon saman porukan kanssa ja itse entisenä koulukiusattuna.. no, samaa kohtaloa ei todellakaan halua lapselleen. Ja kun tuosta niin eläväisestä tytöstä on tullut hiljaisempi, päiväkodin jälkeen on pitkän aikaa tosi allapäin eikä enää haluaisi edes leikkikentällä ottaa kontaktia muihin, kun "ei ne kuitenkaan leiki mun kanssa". Särkee äidin sydämen.
Päiväkodin hoitajien suhtautuminen asiaan on vähintäänkin löysä, se on sellaista "No joo, sellaista se on.. kyllä me ollaan siitä puhuttu.. eihän se kivaa ole niin". Ja mitään ei käytännössä tapahdu! Edellisessä päiväkodissa oli tosi jämäkkä suhtautuminen kaikkeen, pieniinkin huoliin. Tuntui, että selvästi kuunnellaan, ymmärretään ja asioita tapahtui. En sitten tiedä, osaanko sanoa asiaa tarpeeksi tiukasti että menisi perille. Että oikeasti emme hyväksy tätä. Mies ottaa huomenna asian puheeksi viedessään tyttöä, ja osaa kyllä sanoa niin että luulisi jotain tapahtuvan.
Mutta mitä tuolle voi tehdä? Joo päiväkodissa voivat sanoa, että ketään ei saa syrjiä. Mahtaako sillä olla käytännön merkitystä? Pitäisikö meidän ottaa suoraan yhteyttä kiusaavan tytön vanhempiin? Vai vaan toivoa, että loppuu aikanaan ja lapsemme tästä vaan vahvistuu? Mulla on käynyt mielessä sekin, että haettaisiin lapselle paikkaa vanhasta päiväkodista. Mies taas on sitä mieltä, että tämä homma hoidetaan nyt eikä ratkaista mitään vaan lähtemällä. Lienee oikeassa. Kohtalotovereita?