päiväkotiin nuorena - rohkaisevia kokemuksia

[luopumisen paikka]

Heti alkuun toivon että yksikään ns. täydellinen kotiäiti ei vastaa tähän ja aloita moralisointia miten "lapset kuuluu hoitaa kotona" ja "elämä on arvovalintoja". Haluan kokemuksia sellaisilta äideiltä joiden on ollut PAKKO laittaa lapsi hoitoon nuorena. Oma sydämeni itkee jo verikyyneliä valmiiksi reilun vuosikkaan päivähoidon aloituksesta, sillä paikka on suurehko tarha (tällä paikkakunnalla ei ole valinnanvaraa tai vaikutusmahdollisuuksia hoitopaikan laadun suhteen).

Miten teillä joilla lapsi mennyt n. 1v tai vähän sitä vanhempana tarhaan aloitus on mennyt? Onko ollut itkua ja kaipaamista? Miten kauan sopeutuminen kesti? Miten alkoi työssäkäyminen (kokopäivätyöläisillä) sujumaan, jääkö enää lapsen kanssa aikaa ollenkaan?

Kaikkia kokemuksia, tietenkin mielellään lohdullisia, kaivataan!

 

[*maca*]

Oma tyttöni aloitti tarhauransa 10-kuisena. Eka viikko meni hyvin ja sit alkoi huuto mitä kesti jonkin aikaa mut kyllä se siitä. Viime joulun aikaan tytön ollessa n.1,5v oli taas aika voimakasta eroahdistusta mutta onneksi lapsia oli vähän joten yksi hoitajista pystyi keskittymään omaan tyttöni.. Tsemppiä, kyllä se hyvin sujuu! Meillä onneksi on ollut ihanat hoitajat..

 

[boid]

Meidän tyttö meni päiväkotiin 1 vuoden ja 2 viikon iässä. Tutustuttiin noin viikko siten että ensin oltiin yhdessä ulkoilemassa, sitten sisällä ja ulkoilemassa, sitten lapsi jäi yksin sisään ja hain tunnin päästä ulkoota ja lopulta taisi olla siellä yksin päiväuniin saakka.
Heti ekasta käynnistä lähtien meni tosi hyvin, lapsi ei minua edes huomannut, kun oli niin intona muista lapsista ja leluista. Kertaakaan ei ekan vuoden aikana jäänyt itkemään perään, nyt myöhemminkin ehkä yhteensä 3 kertaa on näin käynyt. Päiväkodista hakiessa ei haluaisi lähteä kotiin ja lomilla aina kyselee milloin mennään päiväkotiin
Eli meillä on mennyt tosi hyvin, tosin kyseessä on pieni 9 lapsen ryhmis, jossa mennään pienimmän ehdoilla. Samaan aikaan aloitti toinen saman ikäinen ja vanhimmat lapset olivat silloin 4 vuotiaita.
Mutta kannattaa siis aloittaa hitaasti tutustuen, näet silloin itsekin miten päiväkoti toimii ja tutustut hoitajiin ja lakkaat suotta murehtimasta.
Ja mulla ainakin työajat oli helppo pitää kohtuullisina(aiemmin oli taipumusta istua pitkää iltaa), joten illastakin jäi ihan kivasti aikaa vaikka tyttö aina onkin mennyt ajoissa unille. Tsemppiä sinulle !

 

[*meillä]

Vein lapseni päiväkotiin 1v2kk ikäisenä. Itselläkin sydän vuoti verta ja itkin PALJON. No, tutustuttiin pari viikkoa rauhassa, ja kun jätin ensimmäisen kerran koko päiväksi, minä olin se jolla oli kova ikävä ja itkin koko työmatkan.. Lapsi tottui tosi hyvin, sai nukkua aamupäiväulkoilun aikana vaunuissa pihalla, tuttipulloakin ja tuttia sai myös. Nyt kun on ollut yli 7kk tarhassa, on kuin olisi aina ollut siellä, ihanat hoitajat ja kivat kaverit on ihan pop! Välillä tietysti jäisi mieluummin äidin syliin kuin menisi hoitajan syliin aamuisin, mutta aina on kuulemma itku loppunut kuin seinään kun olen pois näkyvistä. Minua auttoi kun sain puhuttua avoimesti henkilökunnan kanssa omista tunteistani ja he myös kertovat aina lapsen päivästä.

Alkuperäiselle; kyllä se siitä, alusta kun pääsee niin sille osaa jo (vähän) hymyilläkin

 

[sujuu se]

Meillä alkoi hoito kun nappula oli 11kk. Ei osannut kävellä ja tutit ja tuttipullot oli vielä kuvioissa mukana. Eka viikko meni uutuudenviehätyksessä. Seuraavalla viikolla huusi joka kerta viedessä, mutta rauhoittui kuulemma nopeasti. Siitä eteenpäin on kaikki sujunut loistavasti. Oppi kävelemään kun oli ollut hoidossa kuukauden, tuttipullo unohtui parin viikon kuluttua kun kaikki muut joi jo nokkamukeista. Tuttikin jäi vain päiväunille.
On nauttinut muiden lasten seurasta ja järjestetystä ohjelmasta. Paljon lauluja ja leikkejä yms. Ei sitä kotona joka päivä itse jaksaisi järjestää.
Illat meni aluksi sylissä, tietty. Vieläkin roikkuu lahkeessa kotiin tultua, mutta on jo reipastunut omiin leikkeihinkin kotona (ikää nyt 1,5 v).

Älä ota mitään paineita illoista, anna lapsellesi mahdollisimman paljon ajastasi. Kyllä ne siivoukset odottaa. Laita ruokaa aina seuraavalle päivälle siinä vaiheessa kun lapsi nukahtaa, niin ei mene yhteistä aikaa ruoan laittoon. Pyykkikoneenkin voi illalla "ladata" valmiiksi, laittaa sitten töistä tultua pyörimään, ja ripustaa kuivamaan kun lapsi jo nukkuu.
Omaa aikaa sinulla ei tule vähään aikaan olemaan, mutta tilanne kyllä tasaantuu ajan myötä.

Hyvin se sujuu! :-D

 

[Ihan hyvin se menee]

Vein pojan kokopäivä-hoitoon 11 kk ikäisenä. Ei ole ollut mitään ongelmia. Hymyillen mennään ja tullaan pois. Kotona ei ole ollut univaikeuksia tms. Tosin poika on luonteeltaan melko avoin ja rohkea, joten varmaan lapsen persoonallisuus vaikuttaa myös asiaan. Lähipiirini kokemuksien ja hoitopaikan hoitajien kertoman mukaan sopeutuminen tapahtuu nopeammin vuoden, kuin esim. vasta kahden vuoden iässä. Näen sen itsekin; hoitopaikassa itkevät ikäväänsä nimenomaan vanhemmat lapset. Pienellä lapsella ei ole vielä ajantajua, eli jos äiti on poissa 2 minuuttia, niin se on sama kuin 8 tuntia. Pieni lapsi unohtaa todella nopeasti! Siksi kukkuu-leikit on niin ihmeelisiä!

Minulla oli lomaa ensimmäinen viikko ja poika aloitti silloin hoidon. Ajatuksena oli että ensin vaan käymme tutustumassa. Mutta kun poika viihtyi todella hyvin ja äiti unohtui melkein heti, niin häivyin vähin äänin. Hain 5 h:n kuluttua iloisen pojan . Sillä tiellä ollaan yhä. Olin jo aikaisemmin ottanut selvää hoitopaikan päivärytmin ja toteutin sitä kotona jo etukäteen.

Mielestäni on tärkeää, etteivät vanhemmat tiedostamattaan lisää/aiheuta lapsen ahdistusta. Eli kun hoitoon mennään, niin mennään reippaasti ja samoin pois hakiessa. Hellimiset, paijailut ja itkemiset on hyvä tehdä kotona eikä päiväkodin ovella. Kannattaa keskustella asiasta päiväkodin henkilökunnan kanssa!

Nyt jälkeenpäin huomaan murehtineeni ihan turhaan.. mutta murheethan lisääntyy kun lapsi kasvaa Se on sitä vanhemmuutta.

Tsemppiä!

 

[.----.o]

Itse vein lapseni hoitoon 2.5 vuotiaana ja jos silloin oisin tiennyt mitä tiedän nyt, olisin vienyt lapsen hoitoon paaaljooon aikaisemmin. Meillä ei lapsi millään meinaa sopeutua päiväkotiin ja kaiken kaikkiaan ollut asian takia monta kuukautta rankkaa.

Kaverini taas vei poikansa hoitoon alle 10kk ja tähän päivään asti (poika nyt 2.5v) ei poika ole itkien hoitoon jäänyt, vaan aina on sinne mielellään jäänyt.

 

[Tytön ja pojan äiti]

Vein esikoisen ryhmäperhepäiväkotiin vähän yli vuoden ikäisenä. Kaikki on mennyt tosi hyvin ja nyt hän on 2,5 vuotias tyytyväinen ja iloinen vesseli. Tosi hyvin sopeutui sinne. Yleensä isä vie hänet aamuisin hoitoon, koska hän menee myöhemmin töihin, joten muutamana aamuna kun minä olen vienyt, niin silloin poika on vähän kitissyt. Nykyään hän sanoo usein, että "Tarhassa oli kivaa" ja joka päivä kysyn häneltä, että miten on päivä mennyt. Joskus hän on aamuisin sanonut ettei halua mennä tarhaan, mutta kun tarhaan ollaan tultu, niin on jäänyt sinne ihan mielissään.

Meidän päiväkodin johtaja sanoi silloin kun poika aloitti, että pienempien on helpompi sopeutua hoitoon ja että yleensä lapset jotka itkien jäävät, ovat vanhempia 2-3 vuotiaita. Aion myös viedä meidän kuopuksen reilun vuoden ikäisenä samaan hoitopaikkaan (jos vaan saadaan paikka sieltä). 1-vuotias on mielestäni juuri hyvä ikä aloittaa hoitopaikassa (jos elämäntilanne sitä vaatii), vaikka itsestä se voi tuntua kamalalta. Mutta luulempa että se tuntuisi ihan yhtä kamalalta olipa ikä mikä tahansa.