Päiväkodissa purraan! Ottaa päästä :/

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Mamma"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"Mamma"

Vieras
Meillä reilu 2,5 v poika päiväkodissa missä toiset lapset puree niin että melkeinpä viikottain on hampaan jälkiä yleensä käsissä. Poika on 1-5 vuotiaiden ryhmässä ja tätä puremista harrastavat poikani ikäiset 2,5-3 vuotiaat lapset. Monesti poika kertoo että on purtu vaikka jälkiä ei olisikaan näkyvillä.

Olen ottanut asian esille hoitajien kanssa jpäiväkodissa a asiaan on luvattu puuttua. Kuitenkin taas nyt omien silmien alla päiväkodissa tänään purtiin ja hoitajat eivät asiaan puuttunuut mielestäni tarpeeksi.

Mitä voin tehdä? Alkaa tuntumaan jo tarhakiusaukselta vaikka ymmärrän pienten lasten puremainnoikkuuden tietyssä iässä mutta kyllä tuon ikäiset pitäisi jo saada kuriin.
 
Mun poika on vähän vajaa 2 v. ja valitettavan kova puremaan. Kielletään, ollaan pistetty jäähylle jne. On kokeiltu kaikki niksit. Puree myös isompaa sisarusta. Päiväkodissa en tiedä, onko purrut ketään, ainakin tähän asti ovat sanoneet, että ei ole.

Mutta jos keksit keinon, millä tuon saa äkkiä lopetettua, kerro toki mullekin.
 
[QUOTE="hei";27701514]Mun poika on vähän vajaa 2 v. ja valitettavan kova puremaan. Kielletään, ollaan pistetty jäähylle jne. On kokeiltu kaikki niksit. Puree myös isompaa sisarusta. Päiväkodissa en tiedä, onko purrut ketään, ainakin tähän asti ovat sanoneet, että ei ole.

Mutta jos keksit keinon, millä tuon saa äkkiä lopetettua, kerro toki mullekin.[/QUOTE]

sanot isommille sisaruksille, etä purevat takaisin. lopuu varmasti kerrasta!
 
Siinpä tuo onkin että pitääkö rauhallista ja kilttäi poikaa alkaa opettamaan pitämään puoliaan kun ei muuten lopu? Tosiaan purijoita tarhassa useampia. Ymmärrän sisarusten välisen kinastelun, mutta onhan tuo ihan syvältä viedä lasta päiväkotiin jos koko ajan joku puree. Isovanhemmat käy kuumana ja painostaa asiassa kun jatkuvasti pojassa puremajälkiä. Eihän se kyllä hyvältä tunnu :(
 
Mulla sit taas poika (4v.) kertoo lähes joka päivä yhden pojan lyöneen häntä. Itse katsoin just joulujuhlissa, että löi hoitotätejäkin ja sielläkin oli pään kanssa hakkaamassa vierustovereitaan. Tarviiko tommoset sekopää-lapset sitten pistää samaan muiden kanssa? Kuka aikuinen menisi töihin, jos siellä saisi joka päivä köniinsä?

Sori, pistää vaan niin vihaksi :(
 
  • Tykkää
Reactions: lissukka. ja Tepadj
Meillä kotihoidettu vähän alle kaksivuotias, toistaiseksi ainoa lapsi. Kovasti on pidetty nollatoleranssia kaiken väkivallan suhteen. Nykyään lapsi tietää ja muistaa, että purra ei saa ikinä, lyödä ei saa ikinä, töniä ei saa eikä toisen kädestä ottaa tavaraa. Kerhossa katsoo huuli pyöreänä, kun toiset rikkovat sääntöjä.

Kun katselen monien saman ikäisten meininkiä, tulee välillä mieleen että olisiko ollut tulevaisuutta ajatellen fiksumpaa opettaa lapsi pitämään puoliaan. Eikä tämä ollut mikään piilotettu kotivanhemmuuden ylistys, vaan ihan vakavaa pohdintaa, miten lapsi pitäisi kasvattaa että hän maailmassa pärjää.
 
[QUOTE="Mamma";27701569]Siinpä tuo onkin että pitääkö rauhallista ja kilttäi poikaa alkaa opettamaan pitämään puoliaan kun ei muuten lopu? Tosiaan purijoita tarhassa useampia. Ymmärrän sisarusten välisen kinastelun, mutta onhan tuo ihan syvältä viedä lasta päiväkotiin jos koko ajan joku puree. Isovanhemmat käy kuumana ja painostaa asiassa kun jatkuvasti pojassa puremajälkiä. Eihän se kyllä hyvältä tunnu :([/QUOTE]

Tämä on tämä mistä meilläkin on keskusteltu. Itse olen opettanut lapseni siihen, että TOISIA EI LYÖDÄ. Eivätkä lyö. Nyt miehen mielestä pitäis opettaa puolustamaan itseään... Jotenkin vaan tuntuu hullulta sekin, että mun pitää opettaa lapsi lyömään siksi, että toiset ei osaa opettaa lapsiaan olemaan lyömättä?

Niin ja päiväkodistakin sain tästä "haukut", kun on kuulemma liian kiltti lapsi... Että näin täällä pitäis lapsensa sitten kasvattaa.
 
Itse olen lapsena usein kokenut senkin että kun puolustin itseäni minä olin se joka istui nurkassa ja se toinen joka ekana hakkasi ei. Ja itse nähnyt vastaavaa aikuisenakin. Se joka pitää puoliaan on sitten syynissä että mikä lapsella on kun on akressiivinen. Olen kanssa pyrkinyt kiusaamisessa, lyömisessä, ja kaikessa satuttavassa nolla toleranssiin. Mutta alkaa oikesti mietityttää että olisiko kuitenkin parempi opettaa pitämään puoliaan? Ei taida tässä yhteiskunnassa enää pärjätä rauhan keinoin.
 
Todella ikävä tilanne :( Jos tuntuu että hoitajien kanssa juttelu ei vaikuta mitään niin ota yhteyttä päiväkodin johtajaan.

Sääliksi käy kyllä hoitajiakin. Itsekin olen ollut töissä ryhmässä, missä yksi lapsi oli kova puremaan. Häntä yritettiin totta kai vahtia silmä kovana, mutta pureminen tapahtui niin nopeasti, että aina ei yksinkertaisesti ehtinyt väliin. Saati sitten kun purijoita on useampia. Mutta yritä puhua ainakin siitä, että olit tyytymätön siihen, miten puremiseen puututaan. (Jos osaat niin anna parannusehdotus.)

Tarviiko tommoset sekopää-lapset sitten pistää samaan muiden kanssa?
Sitä kutsutaan integraatioksi ;) No, vakavasti puhuen, usein kyseessä on ohimenevä kausi ihan tavallisen lapsen kehityksessä. Toki on myös lapsia, joilla on pysyvämpiä ongelmia, ja kyllä, usein heidät "tarvii" laittaa samaan ryhmään muiden kanssa, koska erillisiä erityisryhmiä on olemassa jatkuvasti vähemmän. Tämä onkin usein hyvä ratkaisu kyseisen lapsen kuntoutumisen kannalta, mutta muut lapset saattavat joutua kärsimään, jos henkilökuntaa ei ole riittävästi.
 
Mulla sit taas poika (4v.) kertoo lähes joka päivä yhden pojan lyöneen häntä. Itse katsoin just joulujuhlissa, että löi hoitotätejäkin ja sielläkin oli pään kanssa hakkaamassa vierustovereitaan. Tarviiko tommoset sekopää-lapset sitten pistää samaan muiden kanssa? Kuka aikuinen menisi töihin, jos siellä saisi joka päivä köniinsä?

Sori, pistää vaan niin vihaksi :(

anteeksi nyt vaan mutta mun lapsi EI ole sekopää vaikka päiväkoti aikana käytös olikin tuollaista. Katsos kun hänellä on mm. adhd ja aistiyliherkkyyksiä(kromosomipoikkeavuus). Se on tasan tarkkaan päiväkodinjohtajan vastuulla jos erityislapsi on ilman tarvitsemaansa tukea! Henkilökohtainen avustaja ja pienryhmä rauhoittaa yleensä aika paljon, lisäksi lapsikohtaisesti on mietittävä mihin lapsen rahkeet riittää niin että epäonnistumisilta vältyttäisiin, ja suurinosa olisi estettävissä koulutetun ammattitaitoisen ohjaajan avulla,sekä karsimalla aistiärsykkeitä,myös ennakointi on tärkeää.

Lääkitys auttaa valtavasti mutta siihen vaaditaan diagnoosi ja lääkityksen saa määrätä vain neurologi/lastenpsykiatri... se voi olla pitkä tie että sinne asti pääsee, mä väänsin yli3vuotta että päästiin siihen asti että joku selvittimikä lapsella on.

Ja lapset ja aikuiset on täysin eriasia! aikuisen täytyy osata hillitä itsensä oli mitä oli, lapsen käytös taas ei aina ole niin yksinkertainen juttu.. ei etenkään näillä impulsiivisilla lapsilla ja jos siihen lisätään rittämättömät tukitoimet ja amamttitaidottomuus niin lopputuloshan on katastrofi(tämä on nähty).
 
Ikävä kyllä tuo pureminen kuuluu aika yleisesti juuri tuohon ikäkategoriaan, kun ei lapsi vielä oikein osaa ilmaista itseään eikä vielä osaa asettua toisen asemaan, jotta ymmärtäisi, että tekonsa satuttaisi toista. Ainahan voit ottaa asian puheeksi hoitohenkilökunnan kanssa uudelleen mutta varmasti hekin kyllä tekevät kaikkensa päivän aikana, jotta puremavahinkoja ei sattuisi yhtään. Valitettavasti vain nämä tilanteet ovat todella nopeita ja tapahtuvat vaikka hoitaja istuisi lapsessa kiinni.

Oleellistahan tässä puremisasiassa on se, että sekä purevan lapsen kotona että päiväkodissa olisi käytössä sama reagointitapa kielteisen käytöksen poiskitkemisessä. Oman aikansa ottaa kyllä mutta menee ohi.
 
Todella ikävä tilanne :( Jos tuntuu että hoitajien kanssa juttelu ei vaikuta mitään niin ota yhteyttä päiväkodin johtajaan.

Sääliksi käy kyllä hoitajiakin. Itsekin olen ollut töissä ryhmässä, missä yksi lapsi oli kova puremaan. Häntä yritettiin totta kai vahtia silmä kovana, mutta pureminen tapahtui niin nopeasti, että aina ei yksinkertaisesti ehtinyt väliin. Saati sitten kun purijoita on useampia. Mutta yritä puhua ainakin siitä, että olit tyytymätön siihen, miten puremiseen puututaan. (Jos osaat niin anna parannusehdotus.)


Sitä kutsutaan integraatioksi ;) No, vakavasti puhuen, usein kyseessä on ohimenevä kausi ihan tavallisen lapsen kehityksessä. Toki on myös lapsia, joilla on pysyvämpiä ongelmia, ja kyllä, usein heidät "tarvii" laittaa samaan ryhmään muiden kanssa, koska erillisiä erityisryhmiä on olemassa jatkuvasti vähemmän. Tämä onkin usein hyvä ratkaisu kyseisen lapsen kuntoutumisen kannalta, mutta muut lapset saattavat joutua kärsimään, jos henkilökuntaa ei ole riittävästi.

Vai olisko kuitenkin integrointi? ;)
 
Tiedän tunteen. Esikoinen aloitti pk:ssa juuri 2täyttäneenä ja ensimmäisten 3viikon aikana 6puremaa eli joka toinen päivä purema. Eikä mitään pikkupuremia vaan kerrankin oli pala pois SELÄSTÄ! Purijana aina sama poika (ikää vajaa 2vee) eikä puremiset liittyneet mihinkään leluista tappelemiseen tai vastaavaan.

Meillä esikoinen oli/on opetettu puolustamaan itseään ja lyö kyllä takaisin eikä leluistaan luovu jos ei halua. Mutta jos joku haukkaa palasen selästä, niin kyllä siiinä itku tuli eikä tosiaan ollu kykenevä puremaan takaisin, niin kuin joku ehdotti.

Kyllä otti päähän, kiva pk:n alitus lapsella, mutta onneksi meni ohi vähitellen.
 
Meillä kotihoidettu vähän alle kaksivuotias, toistaiseksi ainoa lapsi. Kovasti on pidetty nollatoleranssia kaiken väkivallan suhteen. Nykyään lapsi tietää ja muistaa, että purra ei saa ikinä, lyödä ei saa ikinä, töniä ei saa eikä toisen kädestä ottaa tavaraa. Kerhossa katsoo huuli pyöreänä, kun toiset rikkovat sääntöjä.

Minun lapsi on vielä kotona mutta kova puremaan, lyömään ja repimään. Kiellän tiukasti, sanon ettei saa purra mutta puree silti. Saattaa päivässä haukata kiinni vaikka 10-20 kertaa vaikka kuinka kieltäisi. Kiellän ja irrotan lapsen mutta ei, ei auta, tulee vaan uudelleen ja haukkaa kiinni ja vielä lujempaa. Saattaa välillä tulla iloisena halaamaan ja sitten purasee poskesta tai jopa nenästä. Kyllä sattuu aivan perkeleesti. Puree uudelleen kun kiellän.
Repii hiuksista niin että varmaan jäisi roikkumaan tukasta jos nousisin ylös.. Kiellot eivät auta enkä usko että noin pieni vielä ymmärtää jos purasee takaisin niin sitä en ole kokeillut, toivonut vaan että menisi ohi.

Vaikka se oma kullannuppu kerrasta oppii kun kieltää tai puree takasin, jotkut toisten kullannuput voivat saada siitä vaan lisää intoa siihen puremiseen.... Kaikki lapset eivät ole samanlaisia kun juuri sinun kullannuppusi.
 
  • Tykkää
Reactions: riiviöiden äiti
Minun lapsi on vielä kotona mutta kova puremaan, lyömään ja repimään. Kiellän tiukasti, sanon ettei saa purra mutta puree silti. Saattaa päivässä haukata kiinni vaikka 10-20 kertaa vaikka kuinka kieltäisi. Kiellän ja irrotan lapsen mutta ei, ei auta, tulee vaan uudelleen ja haukkaa kiinni ja vielä lujempaa. Saattaa välillä tulla iloisena halaamaan ja sitten purasee poskesta tai jopa nenästä. Kyllä sattuu aivan perkeleesti. Puree uudelleen kun kiellän.
Repii hiuksista niin että varmaan jäisi roikkumaan tukasta jos nousisin ylös.. Kiellot eivät auta enkä usko että noin pieni vielä ymmärtää jos purasee takaisin niin sitä en ole kokeillut, toivonut vaan että menisi ohi.

Vaikka se oma kullannuppu kerrasta oppii kun kieltää tai puree takasin, jotkut toisten kullannuput voivat saada siitä vaan lisää intoa siihen puremiseen.... Kaikki lapset eivät ole samanlaisia kun juuri sinun kullannuppusi.

No en nyt omaa kaksivuotiasta puremaan lähtis mut onks teillä jäähy käytössä?
 
Meillä myös lapset liian kilttejä ja opettanut sitten veljeksiä lyömään takas jos toinen lyö, KOSKAAN ei saa itse aloittaa. Ihan joka nurkalla vaan tuntuu olevan näitä tönijöitä ja kädestärepijöitä. 5-6 vuotiaissa näköjää astuu kuvaan sitten nää verbaalisestikkin kiusaavat.
Nuorin kohta puolitoistavuotias ja kovasti testaa lyömistä. Sanomiset nyt on vielä aika turhia mutta kun niihin liittää niin ilkeen ja vihasen katseen ku vaan pystyy naamalleen saamaan niin johan huuli väpättää.. Tällä konstilla noi on saatu pienestä asti ruotuun. Isompana tehokas on jäähy ja eristäminen leikistä. Puremista meillä ei onneksi ole tullu vastaan omissa eikä kavereissa...
 
Minun lapsi on vielä kotona mutta kova puremaan, lyömään ja repimään. Kiellän tiukasti, sanon ettei saa purra mutta puree silti. Saattaa päivässä haukata kiinni vaikka 10-20 kertaa vaikka kuinka kieltäisi. Kiellän ja irrotan lapsen mutta ei, ei auta, tulee vaan uudelleen ja haukkaa kiinni ja vielä lujempaa. Saattaa välillä tulla iloisena halaamaan ja sitten purasee poskesta tai jopa nenästä. Kyllä sattuu aivan perkeleesti. Puree uudelleen kun kiellän.
Repii hiuksista niin että varmaan jäisi roikkumaan tukasta jos nousisin ylös.. Kiellot eivät auta enkä usko että noin pieni vielä ymmärtää jos purasee takaisin niin sitä en ole kokeillut, toivonut vaan että menisi ohi.

Vaikka se oma kullannuppu kerrasta oppii kun kieltää tai puree takasin, jotkut toisten kullannuput voivat saada siitä vaan lisää intoa siihen puremiseen.... Kaikki lapset eivät ole samanlaisia kun juuri sinun kullannuppusi.

No mitä sinä suosittelisit minua tekemään, ettei se sinun kullannuppusi purisi minun kullannuppuani ihan verille, jos joskus tarhassa kohtaavat? Vai pitääkö vain hyväksyä, että kaikki lapset eivät ole samanlaisia, ja siksi minun kullannuppuni tulee purruksi?
 
Minun 5-vuotiaani puree vieläkin satunnaisesti toisia. :( Siitä on keskusteltu vaikka kuinka monta kertaa, rangaistu ja tehty selväksi, että noin isolta lapselta varsinkaan ei toivottavaa käytöstä. Mutta muutosta ei ole juuri tapahtunut...ryhmä on ns. erityisryhmä ja siellä on sellaisiakin lapsia, jotka pyrkivät lyömään toisia ilman mitään järjellistä selitystä. Tosi kiva tulla hakemaan lastaan, kun menet häntä vastaan ja takaa tulee naama leveässä virneessä se yksi kusipää, joka yrittää nytkin lyödä toista takaapäin...tälle muksulle olen huutanut suoraan, kun ei tunnu lopettavan muuten. Näkee, että erityishoitajatkaan eivät häntä oikein jaksaisi, kun muksu on tuollainen. Kuten sanottu, omanikin on purrut muita, mutta vain riitatilanteissa eikä mitenkään hymyillen kuten tämä yksi. En tajua, mikä siinä muksussa on vialla; aamulla lapseni sanoo muille huomenta ja muut vastaavat paitsi tämä yksi, joka sanoo ylimielisesti "ONNEKSI sä tulit VIKANA/Vihollinen saapui/Sä olet tyhmä!" :O Saakeli mikä nulikka...mieheni sanoikin, että tuollaista pitäisi vedellä ympäri korvia.

Äitinsä olen tavannut pariin otteeseen, vaikuttaa suht normaalilta MUTTA laittaa leikiksi kaikki väkivaltatilanteet; omani joutui tämän kusipään alle parissakin tilanteessa kun tämä vaan makasi päällä (on isompi ja vuotta vanhempikin) eikä lapsi lopettanut, vaikka omani huusi pää punaisena että "lopeta, mua sattuu!". Äitinsä naureskeli vieressä että "voivoi se meidän x siinä painii". :O Karjaisin tälle kakaralle aika ikävään sävyyn että just nyt pois meidän lapsen päältä tai saa syyttää itseään, jos meidän lapsi puree (kuten sanottu, näin tekee riitatilanteissa herkästi). Nopeasti nousi ylös ja meni äitinsä selän taakse virnuilemaan. Luikkii kauemmas minusta nykyään, mutta lastani kiusaa edelleen...

Pointti tässä oli se, että ns. tavislapset joutuvat kestämään erityislapsilta outoa käytöstä, mutta erityislasten ollessa napit vastakkain, kukaan ei oikeastaan voi puuttua siihen.
 

Yhteistyössä