Päiväkodin ihmeellinen elämä....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nimetön
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

nimetön

Vieras
Poika on käynyt harjoittelemassa päiväkodissa nyt muutamana päivänä.Kummallisia kommentteja olen kuullut...pojan tulevat hoitajat ovat muuten ihan mukavia,paitsi että syyllistävät vanhempia jotka laittavat lapsensa hoitoon (!).Päiväkodissa on juuri aloittanut pieni poika 1v 3kk (samassa ryhmässä kuin poikani) joka huutaa koko ajan ja vaatii huomiota.Hoitajat voivottelevat ääneen että voi voi kuinka x kanssa on vaikeeta ja kun se vaatii huomiota ja se on muilta lapsilta pois.Voivottelevat kuinka suuria ryhmiä tulee todennäköisesti olemaan jne.Siis ovat jotenkin niin negatiivisia.

Pihalla lapset leikkivät keskenään,näin jos jonkinlaisia tilanteita johon kukaan ei puuttunut tai ehtinyt huomioida mitä oli tapahtunut.Olen ehkä hieman järkyttynyt....päiväkodeista ei ole ollut kokemusta,koska vanhemmat lapset olivat aikoinaan kivassa pienessä ryhmiksessä.Ko. päiväkotia olin kuullut kovasti kehuttavan....hmmm.Onneksi oma lapseni on jo 2,5v.En ikimaailmassa laittaisi alle 2 vuotiasta päiväkotiin, nyt kun olen omin silmin nähnyt sitä arkea!!
Poikani on reipas ja pärjäsi ihan kivasti,silti sydämmeen sattuu.....
 
olen työskennellyt päiväkodeissa eri ikäryhmissä. se on kieltämättä aika "liukuhihnatyötä" varsinkin pienten osastolla, missä on 1v-2v ikäisiä. eipä siinä ( 2 aikuista ja 8 lasta ) paljoa ehdi muuta tekemään kuin vaihtamaan vaippaa, syöttämään, vaihtamaan vaatteita ulos ja sisälletuloa varten. viimeiset kun on puetu ulos, ensimmäiset tulevat jo sisälle tyyliin. nukkumaanlaittaminen..huhhuh! kiirettä siellä todellakin pitää. mutta tämä ei ollut syy miksi vastaan tähän viestiin, vaan aivan muu syy....
eli.. kuinka moni vanhemmista todella ajattelee loppuun asti kaikki asiat kun laittaa lapsensa päiväkotiin. kuinka moni vanhempi tietää lastensa kaverien kaikki taustat päiväkodissa.. niinpä. harvempi, koska niitä ei kerrota vanhemmille. esim. eipä sitä monesta pienestä lapsesta uskoisi, että hänellä on hiv tai c-hepatiitti. ja voi kuinka monta puraisua ja raapaisua päivän mittaan tulee ja lapsella on oikeus pitää sairautensa omassa tiedossa. tällaisia pyytäisin ajattelemaan ennen kuin pieniä lapsia laitetaan päivähoitoon. itse en tule laittamaan lastani hoitoon pienenä, en ennen kun ymmärtää puremisten ym. päälle jotain, koska on kokemusta tällaisista lapsista ja päiväkodeista.
 
siellähän niitä on kuin muitakin terveitä lapsia. ei sitä päällepäin näe. paitsi joistakin jos osaa aavistaa, on paljon sairaana jne.. musta se vaan on toisaalta väärin, että lapsi saa sairautensa pitää omana tietonaan, toisaalta oikein. mutta näissä tilanteissa kun tulee puremisia ja raapimisia, niin mielestäni täytyisi olla hoitajilla oikeus kertoa raavituksi tulleen vanhemmille. tällaisia kannan omallatunnollani ja halu ois kertoa vanhemmille, mutta vaitiolovelvollisuus ei anna.
 
Mietin eri vaihtoehtoja mutta en halua tuntematomalle pph:lle lastani laittaa.Harmi ettei lähellä ole ryhmiksiä,se olisi sopivin hoitomuoto.PK:n ja pph:n "yhdistelmä".Luojan kiitos,teen töitä osa-aikaisena ja pojalla tulee olemaan lyhyet hoitopäivät ja arkivapaita....
 
Hepatiittia voi todella olla, joissakin maissa se on todella yleinen sairaus, siksihän hepatiittirokotettakin niin moneen paikkaan suositellaan. Hyvä kirjoitus muutenkin, toivottavasti panis jonkun miettimään kahdesti esim. hyvin pienten "virikehoitoa"...
 
Entäs jos ei ole vaihtoehtoa? Molemmat olemme pienituloisia joten kotihoidontuelle ei todellakaan ollut vara jäädä. Tyttö on mennyt pk:hon 1v3kk iässä kun kaikki säästöt oli käytetty. Valitettavasti pyhällä hengellä ei elä ja isovanhemmat eivät rahallisesti auta. Isovanhemma tovat työelämässä joten lastenhoitoapua ei sieltä saada. Hienoa te jotka voitte valita jäättekö kotiin vai menettekö töihin...
 
Täällä kans yks äiti joka suruisin mielin vie lapsen päiväkotiin. Lapsi oli aiemmin ryhmiksessä, mutta ei valitettavasti voinut siellä enää jatkaa. :( Sinne lapsikin kovasti kaipaa ja minä kanssa kaipaan lastani sinne. Kovasti yritän tsempata ja kannustaa lasta että tuolla päiväkodissa pärjäisi, mutta ei kovin hyvältä näytä. Ihan suht reippaana sinne jää, mutta joka päivä sanoo ettei ollut kivaa :( Ja ne tädit on nyt periaatteessa ihan kivoja, mutta ei niistä sinällään ota selvää. Eivätkä ne oikein kerro miten lapsen päivä on mennyt tai muutenkaan MITÄÄN! Sitten jos niille sanoo asioista niin höpisevät vaan vastaan ympäripyöreitä. Ulkoilumenoa tuli tutustumisen aikaan seurattua paljonkin ja hyvin pitkälti se on sitä, että tädit juttelee keskenään ja lapset tekee mitä lystää :o Ei hyvä, ei alkuunkaan!!!

Ja nyt joku kirjoittelee että lapsilla olisi HIViä ja hepatiittia! :o Siis ei HIV positiivinen lapsi voi olla hoidossa ilman että siitä hoitajat tietäisi!! Kamalaa! Miten tässä voi ihminen töissä käydä ja jättää lastaan hoitoon kun saa sydän syrjällään olla kaiken aikaa :(

Niin ja mun lapsi on 4v. Ei olisi tullut mieleenkään viedä alle 3v hoitoon..
 
Nim. "niinpä juu", kun on pienet tulot on oltava pienet menotkin. Me pärjättiin yli 3v miehen pienellä palkalla (yleensä alle 1000e/kk) ja mun kotihoidontuella eli HYVIN pienillä tuloilla. Miten mahdollista? Karsittiin turhat menot pois. Yksinkertaista! Elämä on kiinni VALINNOISTA! Sitä valitsee joko sen että elää pienillä tuloilla ja hoitaa lapsen kotona tai sitten sen että menee töihin ja niillä isommillla tuloilla pitää lapsensa hoidossa. VAIHTOEHTOJA ON AINA!
 
kyllä hoitajat tietää yleensä jos lapsella hiv tai hepatiitti, mutta eivät saa siitä muille vanhemmille kertoa. tietenkin on tapauksia, että ei kerrota edes hoitajille kyseisistä sairauksista, mutta yleensä lääkitys täytyy hoitaa myös hoidossa ollessa.
 
Mie mietin esikoisen aikaan paljonkin sitä hepatittiihommaa.. (koska itse työskentelen paikassa, jossa sitä on paljon..).. Kysyin päiväkodilta useammalta hoitajalta asiasta suoraan ja sain vastaukseksi, ettei ole ketään sellaista talossa. Onneksi. Kyllä tuo hepatiittihomma mietityttää muutenkin lasten leikeissä esim. leikkipuistoissa yms jossa on myös tuntemattomia lapsia..
 
Kyllä sen ymmärtää jos on työn, taloudellisten asioiden tai opiskelun tai lapsen erityistarpeiden vuoksi pakko viedä hoitoon, ei aina ole valinnanmahdollisuutta. Mutta jos on mahdollista hoitaa lapsia kotona, niin kyllä koti on pienelle parempi vaihtoehto.
 
Kyllä aina on vaihtoehto jäädä kotiin jos pelottaa viedä lapsi hoitoon.
Meidän tulot ovat opintotuki,asumistuki ja kotihoidontuki ja ihan hyvin pärjää kahden lapsen kanssa,toki joutuu paljon tinkimään,mutta ennemmin minä olen kotona lasteni kanssa.Sitten kun lapsi itse osaa sanoa mitä tahtoo ja mikä on huonosti niin voin laittaa lapsen hoitoon jos on tarvetta eli 2-3 vuotiaana.
Jostain syystä minusta tuntuu ettei nuita tauteja tarvitse kuitenkaan hireesti pelätä,koska jos hoitajat niistä tietävät niin eiköhän ole hoitajien velvollisuus pitää lapsi kurissa niin ettei se pure ketään.
 
Hommatkaa kotiin perhepäivähoitaja jolla esim.oma lapsi myös tulee aina mukaan.Näin lapsi saa olla kotona ja saa vielä leikkikaverin siinä sivussa.Eikä tarvitse pelätä.
 
Ja mä taas uskon suurin osa hoitajista kyllä parhaansa tekee, mutta kyllähän sen nyt jokainen tietää että suuressa ryhmässä jossa on paljon pieniä ei se aika yksinkertaisesti riitä esim. sylittelemään pikkuisia kovinkaan paljoa siinä perushoidon ohessa.
Mutta se on kyllä pitkälti vanhempien päätettävissä milloin ja mihin hoitopaikkaan lapsensa vievät.
 

Yhteistyössä