Toggle sidebar

Päivähoito on yhtä tuskaa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kaiskunk
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

kaiskunk

Vieras
Meidän vähän päälle parivuotias poika aloitti kolme viikkoa sitten hoidon ryhmiksessä. Olin varautunut siihen, että alku voisi olla hankala - poika kun on yleensäkin ujon puoleinen ja varmaan keskimääräistä enemmän kiinni äidissä. Me käytiin yhdessä tutustumassa ja leikkimässä ennen hoidon aloittamista, ja ekan viikon poika oli ryhmiksessä vain parituntisia päiviä.

Näistä sopeuttamisyrityksistä ei ainakaan vielä tunnu olevan apua. Joka aamu itku alkaa jo kotona ja huipentuu mahtavaan parkuun, kun äiti jättää hoitotädin syliin. Eikä ikävä kuulemma juuri helpota päivän aikana. Ulkona poika leikkii suht tyytyväisenä, mutta sisällä itkee jatkuvasti ja hokee, että "äiti tulee, äiti tulee, mennään kotiin". Nälkälakko on myös päällä koko päivän (kotona sitten ahmii senkin edestä).

Onko kellään muulla ollut hoidon aloittaminen näin vaikeaa? Tää vaihe on sen verran rankka, että toivoisin sen jo loppuvan. Välillä on käynyt mielessä, että mitä jos päivähoitohuuto ja -syömättömyys jatkuu kuukausitolkulla. Pitääkö jo ruveta miettimään muita ratkaisuja? Ja onko kellään vinkkejä, millä tuota sopeutumista voisi helpottaa?
 
:(
Voi vitsi miten ikävä kuulla, enkä pysty edes auttamaan. Oma poikani oli myös n. 2-vuotias päiväkodin aloittaessaan, mutta kaikki jotensakin hyvin, joitakin aamuitkuja lukuunottamatta.
Tuli oikein kökkö fiilis pikkuisesi puolesta, mutta kyllä hän varmasti tottuu piakkoin.
 
Itsekin kuulisin mielelläni etenkin rohkaisevia tarinoita. Meillä samanlainen tilanne kuin ap:lla: poika 2 v., päiväkoti alkoi viikko sitten. Huuto alkaa kotona ja jatkuu pitkin päivää, ei suostu syömään mutta nukkuu sentään päiväunet. Kotona sitten syö. Olen nyt antanut päivällisen, välipalan ja iltapalan kun ei päivällä syö mitään. Onneksi meillä on hoitoa vaan 3 pv/viikko. Lohtuhalaus sulle ap. Tiedän tasan, miten pahalta sinusta tuntuu.
 
Meillä 2-vuotisa oli ensin 3kk syömättä pienten puolella.Ainut mikä upposi oli jäätelö ja joghurtti jälkiruuat.Muuten kyllä paastosi.Ei tehnyt siellä mitään askarteluja ei muovannut,liimannut ei mitään,vaikka kotona osasi jo leikata saksillakin.
Puhe pojalla oli muutenkin jäljessä,mutta hoidossa ei puhunut sanaakaan.Meni ihan oudoksi koko lapsi ja siinä vaiheessa,kun hoitaja alkoivat puhumaan autismista ,otin yhteyttä omaan terkkariin ja saatii suositus siirtää poika isojen puolell,koska kotona tottunut isompiin lapsiin ja taantui pienten puolella.Lisäksi isoveli oli isojen ryhmässä.
Poika muuttui kun silmissä hetkessä isojen puolella.Alkoi puhumaan toisille lapsille jonkin verran,puki itse ja leikki toisten lasten kanssa,joskus isoveljenkin.
Isoveljen lähdettyä kouluuntilanne hiukan huonontui.Koko hoito aikana poika ei puhunut hoitajilla sanaakaan.Kommunikoi isoveljen välityksellä ja sen jälkeen joko nyökkäämällä tai pudistelemalla päätään.Kerran vahingossa oli sanonut kiitos ja vastannut maitoa,kun oli kysytty mitä juo ruualla.
Ihmetyttää kovasti,sillä kotona ja naapurissa lapsi on eläväinen ja menee pää kolmantena jalkana joka paikkaan.Oikea ilopilleri,mutta heti jos tulee outoa porukka menee ihan lukkoon.Poika reipastui silmissä,kun sain vauvan ja sai jäädä kanssani kotiin.
Nyt on aloitettu yhdessä kerhoilu ja toinen pojan oma kerho on 2*2tuntia viikossa,missä on yksin.Jänskättää mennä hakemaan ,että miten on mennyt nyt ensimmäistä kertaa.Täti yritti kysellä nimeä,niin sanoin,että voi olla,että ei puhu teille tädeille mitään koko aikana,mutta toivon että tilanteeseen tulee muutos tulevaisuudessa.
 
Lohdullista kuulla, että jollain muullakin on hoidon alku vaikeaa. Jaksamista sulle! Meidänkin poika nukkuu päikkärit hoidossa, ja minä menen heti unien jälkeen hakemaan, että saadaan päivät pidettyä mahdollisimman lyhyinä. Kotona syödään meilläkin sitten kolme tuhtia ateriaa. Pikkuinen on iltaisin yllättävänkin aurinkoinen ja selittää, että ryhmiksessä oli "kivoja kavereita" ja "hoitotäti ottaa syliin". Toivottavasti se hillitön eroahdistus helpottaa lähiaikoina.
 
Meillä 3-vuotiaalla oli myös hankala hoidon aloitus; itku alkoi jo kotona, hoidossa ei syönyt, ei leikkinyt ja itkeskeli paljon. Kuukauden sitä kesti ja erään retki-illan jälkeen (päivähoitolaiset, hoitajat ja vanhemmat) poika muuttui kuin sormia napsauttaen. Seuraavana hoitoppäivänä siitä söi, leikki ja jutteli.
 
Meillä onneki maitoa juo, juttelee hoidossa jne. mutta kova on ikävä äitiä. Eniten mua siis huolettaa tuo ikävöinti ja itku, toiseksi eniten syömättömyys. Aamupalan saa kotona, lounas ja välipala menee siis pelkällä maidolla (korvikkeella on vielä kun on laajasti ruoka-aineallerginen) ja välipalan jälkeen haen pois ja heti tullaan kotiin syömään. Kaksi viikkoa oltiin tutustumassa hoitopaikkaan ja muutaman kerran syötiin+nukuttiinkin siellä. Harmittaa vaan pirusti ku ottaa noin koville. Meillä aamu ja aamupäivä on pahimmat, päikkäreiden jälkeen on reippaampi hoidossa (kotona sama juttu, aamulla on kotonakin enemmän äidin perään).
 
Voi ei...tuo on niin kauheaa. Meidän tyttö aloitti hoidon maaliskuussa ja oli toukokuun loppuun. Itki ja oksensi kaikki päivät. Kesän olin lapsen kanssa kotona ja nyt on ollut taas tämän viikon hoidossa. Eri paikassa kun keväällä ja nyt on mennyt paljon paremmin! Ei vain sopinut meille se ensimmäinen hoitopaikka. Voihan toki olla, että takkapakkia tulee vielä, mutta toivottavasti ei niin paljon kuin keväällä.

Meillä hoitopaikka vaihdettiin 10 lapsen "ryhmiksestä" perhepäivähoitajalle, joka hoitaa kotonaan neljää lasta. Tosi mukava ja rauhallinen täti. Jospa teilläkin auttais joku rauhallisempi hoitopaikka?
 
Muakin eniten harmittaa ja huolettaa toi itku ja ikävä. En usko, että poika pääsee varsinaisesti nälkiintymään, kun hän kotona kuitenkin syö kunnolla ja hoidossakin maistelee. Kuulin, että jonkinlaisesta valokuvakansiosta saattaisi olla apua ikävään. Onkohan kellään kokemuksia moisesta?
 
Meillä tuskin ongelmana on liian suuri ryhmä. Vaikka päiväkodissa onkin. Hoitajia on kolme, lapsia kahdeksan, joista tällä hetkellä paikalla vain neljä. Eikä meillä ole mahdollisuutta siirtyä pph:oon koska pojalla on niin hankalat allergiat, on nyt erikoisryhmässä.
 
Mulla ei ole valokuvista kokemusta mutta hoitopaikasta kyllä sellaista suositeltiin jo etukäteen, en vain ole muilla lapsilla sellaista nähnyt ja siksi se on jäänyt. Täytyypi nyt viikonloppuna tehdä sellainen.
 
Pienempi ryhmä olisi tosi kiva. Mulla on ollut vähän sellainen olo, että pojan päivät ovat sitä vaikeampia, mitä enemmän lapsia on paikalla. Mutta meillä päin noihin hoitopaikkoihin on tosi pitkät jonot. Me laitettiin perhepäivähoitohakemus jo puolitoista vuotta sitten, ja silti meinattiin joutua useamman kilsan päähän päiväkotiin. Nyt kun päästiin edes ryhmikseen, niin ei heti haluaisi luopua paikasta.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa