Painon kanssa jojoilua,syömishäiriö.. apuja kaivataan!!

["elli"]

Olen 172cm pitkä ja 63 kg painava kahden lapsen 34v äiti. Pudotin viime syksystä kevääseen parhaimmillaan yhteensä 13 kg pois ihan järkeistämällä ruokavaliota(herkut ja turhat hiilarit pois) ja lisäämällä liikuntaa. (painoin syksyllä 2013 72kg)Olin todella tyytyväinen saavutukseeni. Onnistuneen painonpudotuksen myötä ja etenkin reilun kk:n kesälomalla on 5 kg tullut takaisin ihan sillä että olen MÄTTÄNYT kaksin käsin kaikkea hyvää. Ilman mitään rajaa!

Tuntuu että syön kuin viimeistä päivää enkä enää hallitse syömistä. Ajattelen pakonomaisesti karkkia ja väenväkisin on sitä joka päivä haettava, vaikka sitten kaupan sulkeutuessa viimeisillä minuuteilla. Sisällä on tukahtunut paha olo, johon karkki auttaa hetken aikaa. Lenkit on jäänyt ja sohva kutsuu. Ruoka, karkit, herkut, mässäily; siitä on tullut oravanpyörä.

Olen aina syönyt herkkuja normaalia enemmän, mutta nyt tämän "laihiksen" myötä asiasta on tullut todellinen ongelma. Nyt pitäisi palata ruotuun ennen kuin kilot on tulleet kaikki takaisin, mutta miten.

Onko muita jotka jonkilaisessa sokerikoukussa?

 

["zxc"]

Olen aloittanit 1.4 ja sain nyt n 8 kg pois, mutta nytkin huomaan että kun pidän 'normipäiviä' niin oikeasti kaikka kaapit tyhjenee, muutun hirviöks joka vaan ahmii kaiken sisälleen.
Vaikka laihis on vielä kesken( olen 160 cm ja 72, joskus olin jopa 83), niin nyt jo tiedustan ongelman ja pelkään että kilottule takas kaksinkertaisena.

Siksi oikeastaan varasin ajan lääkärille, meen tiistaina, niin katsotaan mitä hän sanoa. Toivotaan että saan apuja.

 

["elli"]

mä ajattelin et jos saisin ajan ravintoterapeutille. Ostin kaverin kehoituksesta kromia, mut ei siitä ole mitään apua ollut. En saa jotenkin tätä elämää tasapainoon. Joko ahmin herkkuja hillittömällä tahdilla tai sitten vedän jotain diettiruokaa ja urheilen ja liikun päättömästi. Miten saan normaalielämän ja normaalin tasapainon? Huoh...

 

[huohkista]

Olen 54-vuotias, joka olen ollut ikäni normaalipainoinen, tai siis, nuorena alipainoinen ja sitten tuossa vuosi sitten normaalipainon yläpuolella BMI:n ollessa 26. Aloitin laihdutuskuurin 5:2 periaatteella, siten että viisi päivää söin normaalia ruokaa ja 2 pv (päivät eivät peräkkäin) pussikeittoja tai proteiinijuomia siten että kalorimäärä on 500 -700 kcal. Lisäksi lisäsin liikuntaa (jota olen aina harrastanut runsaasti).

Nyt olen laihtunut paksuimmasta minästäni 8 kg ja painoindeksini on 23. Välillä olin jo laihempikin. Peräkkäin tulleet keuhkokuume, kaksi työasioihin liittyvää ulkomaantehtävää ja nyt viimeiseksi nilkan nivelsiteiden venähdys, mikä rajoittaa liikkumista, on romahduttanut kuntoni & suolistoni. Suolistoni on sekaisin. Syön, voin huonosti, oksennan, ripuloin, on ummetusta, yritän syödä, on nälkä, sitten taas syön, ummetusta, ripulia, lopulta oksennus, kaiken ohella ylävatsakipuja.

Epäilen hankkineeni jonkun ihme suolipussisairauden tuon 5:2 dieettini seurauksena. toivoisn toki pääseväni kunnolla liikkumaan koska ymmärrän että liikunnan puutekin tämän varmaan jo aiheuttaa kun on ihminen tottunut liikkkumaan..

 

["jenni"]

Oletteko ollu kovin rankalla dieetillä? Sillon voi käydä just noin. Toinen asia, että oletteko ihannoinu sitä laihtumista ja tuloksia liikaa ja vaan sen voimalla jaksanu syödä terveellisiä ruokia vaikka ne ei olis edes hyvää? Ruoan on tarkotus olla maukasta, ja homma ja uus ruokavalio täytyy sisäist ja oikeesti nauttia siitä että homma toimis. Jos laihduttaa vaan laihtumisen toivossa ja syö väkisin rehuja ni repsahtaa takuulla. Sit kun oikeesti mielummin valitset sen rehun ku sen pizzan, ni sitte voi sanoa että olet turvassa. Niin kauan ku teet jotain pakolla ni se ei toimi.

 

["zxc"]

Itse en koe sitä megarankaksi, on tuotteitamitä syön ja mitä en, ja ' sallituista' raaka-aibeista teen erillaiset ruoat. Ja oikeastaan syön ne ihan mielelläni ja oikeasti opin nauttimaan liikunnasta/ omasta ajasta. Mutta se että kun kerran lipsu sallituista aineista niin se usein miten tarkoittaa alamäkivyöryä, eli silloin ahmin, enkä pysty lopettamaan ennen kuin maha on niin täysi että tuntuisi kuin se räjähtäisi.Eniten pelkän että palan vanhoihin tapoihin ja lihon takaisin, se pelko on todella kova. Haluan olla normaalipainonen, eli vielä.ainakin 8 kg pois.

 

[Ärsyyntynyt läski]

Mulla vähän samaa ongelmaa. Tosin mun ahmimiset aiheuttaa vaaka ja se, että mun paino ei putoa nopeasti tai edes normaalivauhtia. Käyn päivittäin vaa´alla ja olen oppinut huomaamaan sen, että tietyssä vaiheessa kuukautta mun paino nousee yhdesssä yössä jopa 2-3 kiloa, joitten pudottaminen vie sitten taas viikon, kaksi. Vaikka pysyn tiukasti ruokavaliossa ja harrastan hampaat irvessä liikuntaa, silti käy näin. Ja voitte uskoa, miten se tuhoaa motivaatiota. Yhdessä vaiheesa päässin jo -9 kiloon, kunnes parissa yössä painoa tuli se pari kiloa. Mä oon ollut kolme kuukautta tarkasti ruodussa, ja painoa on pudonnut VAIVAISET 7 kg, vaikka mun lähtöpaino oli yli 120kg! Se v*tuttaa.

Siispä tällä viikolla olen syönyt melkein joka päivä ohi ruokavalion. Yhtenä päivänä söin 1/3 pullasta. Toisena päivänä söin mustikkamuffinssin. Neljäntenä päivänä söin muuten vaan hirveitä annoksia sallittuja ruokia. Perjantaina söin pizzan. Ekan yli kolmeen kuukauteen, eikä se ollut edes hyvää, mutta söinpä kuitenkin. Eilen sentään olin jo ruodussa. Ja vaa´alla en ole käynyt varmaan viikkoon. Painoa on varmaan taas se 120 kg. Ja kaikki nuo herkut johtuu vain siitä, että vihaan tätä typerää kroppaa, joka ei tajua päästää läskeistä irti. Syön kaikkea epäterveellistä ja lihottavaa, koska olen vihainen itselleni. Tunnesyömistä. Ei siis pohjimmiltaan sitä, että haluaisin niitä napaani tunkea.

Mä olen oikeastaan kateellinen niille, joiden paino tippuu tasaisesti edes sen kilon viikossa. Helppoahan heidän laihdutus on. Mutta sitten kun jostain syystä paino jojoilee kuten mulla, niin se syö motivaatiota.

En tiedä mistä mä hakisin apua tähän ongelmaan. Motivaatiota riittäisi, jos vain paino tulisi oikeasti alaspäin. Mutta kun kuukaudesta toiseen seuraat miten paino nousee kaiken järjen vastaisesti, se pistää v*tuttamaan ja rankasti.