Painajaisista....???

Onko kenelläkään kokemuksia lapsen painajaisunista!? Miun vajaa 3-v tyttönen on nyt muutamana yönä heräilly ilmeisesti juuri painajaisiin... Hän on aivan yhtäkkiä alkanut huutaa niin vimmatusti... On ollut todella vaikeaa saada rauhoittumaan.. vapinaa yms. ajattelin et kyseessä on varmaan jonkinlainen painajaisuni!? Onko muilla kokemuksia tästä asiasta? Miten siitä on selvitty yms? Ite oon vähän ulalla..... :'( :ashamed:

 

Mulla on 3 v 9 kk ikänen tyttö ja tytöllä on ollu painajaisia vähän niinku aina. Kai nää hommat tietyllä tavalla periytyy, mä oon itte ollu aina kova näkee unia, myös painajaisia ja muutenki vähän epävarma nukkuja. Ja tytöstä on tullu samanlainen. 1-2 vuotiaana kestettiin kovat yölliset kauhukohtaukset ja tyttö saattoi olla öisin hereillä, ei vaan nukkunut.

Nyt tyttö edelleen näkee painajaisia aina silloin tällöin, etenkin jos jotain enemmän tapahtuu. Viimeisimmät painajaiset on ollu kärpäsistä (pelkää kärpäsiä ihan järjettömästi) ja sitä sitten yöllä huutaa. Ja paniikki on meilläkin ollut kova. Oon tytön ottanut syliin, silitellyt ja halaillut kunnes rauhoittuu ja selittänyt ettei täällä ole mitään kärpäsiä, se oli unta.
Jonkin ajan kuluttua tyttö sitten rauhottuu ja hyvällä tuurilla jatkaa unia, jos ei sitten herää niin ettei saa enää unta.

Riippuen tietenkin lapsen puheesta, kannattaa yrittää ottaa selvää että mikä näitä painajaisia aiheuttaa, jos siihen jonkinlaista ratkaisua löytyis. Mutta jotkut vaan on niille herkempiä ku toiset ja siihen on vain vähän niinkuin totuttava, meillä ainakin on näin käynyt. Mä oon itte nähny hirvittäviä painajaisia lapsena ja painajaisia kattelen edelleen aina silloin tällöin.

 

Meidän tyttö 3v8kk on nähnyt aika pienestä painajaisia. Herää yöllä huutamaan, ja saattaa puoliunessa jousta ympäriinsä ja potkia. Aikaisemmin ei oikein osannut kertoa painajaisista, ja turhautui siitä tuli raivari vielä päälle. Meillä öitä rauhoitti kun joka ilta tehdään hirviötarkastu, kaikki paikat missä tytön mielestä voi olla jotain pelottavaa käydään yhdessä läpi. Ja yöllä kun herää puhun rauhallisesti, ja yritän rauhoittaa tytön ensin sänkyyn silittämällä selkää. Olen huomannut että syliin nostaminen ja siirtely voi pelottaa jos on vielä puoliunessa. Kun on kunnolla hereillä puhutaan siitä pahasta unesta, ja rauhoittuu nykyään yleensä sitten siihen. Joskus voi johtua pissahädästä tai janosta.

 

Meillä on kanssa poika, joka näkee paljon painajaisia. Yhdessä vaiheessa ajattelin, että kaikki päivän touhut provosoivat ja karsin päivästä kaikkea mahdollista. Esim. tv katselu oli pannassa viikkoja, mitään uutta ja jännittävää ei tehty. Lopputulos oli kuitenkin se, että pojalla on vilkas mielikuvitus ja näkee unia on päivä millainen tahansa. On parempia jaksoja ja sitten taas huonompia. Selkeästi unia on enempi kyllä, jos on illalla jotain lastenkutsuja yms. extra riehaa. Mutta elämääkin on pakko elää. Meillä on pärjätty aika hyvin. Poika huutaa siis painajaisissa. Siirryn silloin hänen huoneeseensa patjalle nukkumaan. Se yleensä riittää rauhottamaan hänet ja nukumme kumpikin oikein hyvin yön. Me emme siis juttele unista yöllä enkä silittele yms vaan meillä vietitetään, että yöllä nukutaan ja on turvallista nukkua. Meillä siis painajaiset on ollut sen verta usein toistuvia, että unista ei tulisi mitään, jos niistä aina hölistäisiin. Mutta tällä keinolla on pärjätty enkä edes koe painajaisten olevan mikään ongelma. Osaan jo arvostaa pojan vilkasta mielikuvitusta, joka siis näkyy myös päivällä tarinointina ja jutusteluna. Itsekin näen paljon unia. Rikkautena se on kai otettava, kunhan keksii tosiaan keinot, että jokainen nukkuu mahd. hyvin.