Pahoinvointia, Eiih!

[Ninni-]

Moikkelis!
Onko ketään jolla emetofobiaa eli oksentamiskammoa?
Miten selviätte/olette selvinneet pahoinvoinnista/oksentamisista?

Itselläni ollut tuo tietääkseni koko ikäni (30v) ja vieläkin etovan-/pahanolon vatsalaukussa tuntiessani iskee ""kauhu"" ja yritän pidätellä huonoa oloa, ettei vain tarvitsisi oksentaa!

Viimeksikin tuntiessani tuon pahoinvoinnin pidättelin oksennusta miltei itku kurkussa nukkumaanmenoon saakka useita tunteja, koko loppuillan (vaikka kaikki tuoksut/hajut meinasi saada laatan lentämään ja miehenikin ihmetteli miksen vain laita sormia kurkkuun ja oksenna pahaa oloa pois jolloin tulee taas parempi olo). No mutta minkäs teet kun se on jotenkin niin vaikeasti selitettävän kauheaa!

Joskus lapsena muistan kun oli etova olo, ja päätin mutsilleni esittää rohkeaa: työnsin sormen kurkkuun ja oksennin. Mutta se jäi kauhistuttavana mieleen, kun oksentaminen sitten kestikin 2vrk:tta ja tuntui että sisuskalutkin tulee ulos ja mä tukehdun, kuolen!
Selvisi sitten että oli ollut vatsatautia liikkeellä.

Nuoruudessani tuli alkoholia kokeillessa väkisin oksennettua, joten jonkinlainen kammo jäi siihenkin:
en enää ikinä enää krapulaa itselleni juo!

(Jopa toisaalta käy kateeksi noita syömishäiriöisiä siinä mielessä että he uskaltavat sentään oksentaa vapaaehtoisesti!)

Olenkin monesti ajatellut että ""sitten seuraavalla kerralla oksennan varmasti, vaikka väkisin"" ja sitä kautta rohkaistun loppuiäkseni, mutta eiiih, en uskallakaan ja myöhemmin harmittaa ja syyllisyys painaa.

Järjellähän toki pitäisi ajatella koko oksentaminen (sehän on vain elimistön tapa puhdistaa vatsalaukku jostain pöpöstä) ja yrittää päästä siitä kammosta eroon, mutta kun tietäisi miten?

En tiedä pelottako siinä sitten loppujenlopuks se inhottava hallitsemattoman tuntuinen ""kouristus"" joka oksennuksen tullessa iskee, ""tukehtumisen"" tunne, vai mikä..

Onko muita samasta (jonkun mielestä tyhmästäkin)kammosta kärsiviä ja miten kestätte pahoinvoinnin?
Kauhistuttaa jo nyt että jopa synnytyksessä voi joutua oksentamaan..

Kiitos jo etukäteen vastaajille!
Rohkaisua ja neuvoja kaipaillen,
-Ninni-

 

[Kiitti]

Niin ja miten muilla,
-Oksennatteko sormet kurkussa pahoinvointia pois, vai yritättekö vain pidätellä esim. kylmän naposteltavan avulla?
-Onko teillä koskaan pahoinvoinnin yhteydessä myös päänsärkyä?
Itselläni on, samoin kuin niskanjäykkyyttä.

 

[Riinuska]

Mulla ei ole kammoa oksentamisesta, vaikkei se toki miellyttävää olekaan. Neljä viikkoa oksetti aamusta iltaan ja olisin toivonut oksentavani, että olo olisi edes hetkeksi helpottanut, mutten saanut mitään tulemaan.

Kerron kuitenkin sulle kaveristani ""rohkaisutarinan"" =). Kamuni siis pelkäsi oksentamista enemmän kuin mitään ja onnistuikin välttämään sitä varmaan 15 vuotta. Sitten hänelle tuli ruokamyrkytys, eikä silloin oksua pidätellyt enää mikään. Pari päivää oksennettuaan totesi sitten, että ihan turhaan hän on oksentamista pelännyt, eihän se nyt niin hirveää olekaan. Hänelle oli vaan jäänyt juuri lapsuudesta kammo oksentamisesta, niin kuin sinullekin. Enpä tiedä,helpottiko vastaukseni yhtään, mutta että näinkin voi käydä.

 

[molla]

Täällä yksi joka ei halua missään nimessä oksentaa... Mulla on ollut koko alkuajan 24 h pahoinvointi, mutta oksentanut en ole kertaakaan. Hyväksi avuksi on ollut mehujäät, kylmä juominen, jotkin karkit ja sitten ihan hengitysharjoitukset. Tsemppiä sulle jatkoon, mulla alkaa jo olla helpompaa viikkoja on 14+6.

 

[Java]

Heips, minulla ei ole kammoa oksentamisesta, mutta minulla oli todella vaikeaa pahoinvointia+oksentelua noin 2 kk raskauden alussa.. nyt olen rv 30+6. Vieläkin oksettaa usein, eikä minun tarvitse laittaa edes sormia kurkkuun tms. Menen vain vessaan, niin oksennus tulee. Itse asiassa siitä on tullut todella helpottava kokemus minulle (!), koska tiedän aina että nyt olo paranee..
Kylmä syötävä, kuten mehujäät, auttoivat kuitenkin minua pahoinvoinnissa.

 

[Niisku]

Moi!

Mä olen aina kammonnut oksentamista ja pelännyt kuollakseni, että saan oksennustaudin. Nyt sitten raskaana olen kohta voinut 5 viikkoa pahoin. Alan turtua tähän oloon...Kaksi kertaa olen joutunut oksentamaan ja siinä ei olis kyllä mikään pidättely auttanut. Tiedän kyllä tunteen kun tekee pahaa ja yrittää viime hetkeen asti pidätellä.... Nyt jos pahoinvointi iskee niin eikun vessaan ja pää pönttöön. Oksu tulee itsestään ilman sormien työntämistä kurkkuun. Olo helpottaa ja saa taas loppupäivän nauttia hyvästä olosta. Tämä on tällaista äidiksi kasvamista...Lapsethan saa aina vähän väliä mahataudin ja siinä sitten koko perhe oksentaa viikon
Toivottavasti pahoinvointisi helpottaa, ei ole kivaa. Tsemppiä!

 

[tupuna]

Itse olen pelännyt oksentamista aivan lapsuudesta asti. Välttelen ihan viimeiseen asti oksentamaan menoa ja toivon, että pahaolo vain menisi ohi. Makaan sängyssä ja yritän ajatella muuta. Humalatilassa kuitenkin olen pystynyt sormet kurkkuun periaatteen voimin oksentamaan.
En kuitenkaan kärsi/kärsinyt oksentamisesta raskauspahoinvoinnin takia(kärsin kuitenkin huonosta olosta) vaan nähtävästi raskaana ollessa vastustuskyky on TODELLA heikoilla, joten olen sairastanut kummassakin raskaudessa oksennustaudin, vaikken ole aiemmin vuosiin oksennustautia sairastanut. Oksennustauti siis iski reilun vuoden välein(esikoista odottaessa ja kuopusta odottaessa uudelleen). Kannattaa raskausaikana todellakin välttää henkilöitä, joilla oksennustauti on taannoin ollut.