PAHINTA, MITÄ SULLE ON TEHTY?

lyöty kirveellä selkään

oho, perinteistä pohjaalaista puukko hippaa?

ei, ihan vaan täällä kaakonkulmalla...

Voi hitto mitä sullekkin on sattunut :| :hug:

 

Taitaa olla henkinen väkivalta exän taholta. Jonkun verran pitää kyllä itseäkin syyttää, pakkoko sitä rapapäätä oli katsella, olis vain pitänyt viskata pihalle elämästä jo aikaisemmin.

 

laitettu salaa mehulasiin amfetamiinia =(

 

Jotain, mitä tapahtui 7-8 vuotta sitten.

 

Mulle on sanottu sanat: "Olen pahoillani, mutta pojallasi on syöpä."

 

fyysisesti pahinta on puukotus. Mut kaikkein pahimmalta on tuntunut kun löysin silloisen mieheni ja parhaan ystäväni sängystä. Tänäpäivänä se ei kyllä tunnu missään ehkä päinvastoin ilman sitä en varmaan olisi yhdessä maailman parhaan ja ihanimman miehen kanssa

 

Aika monta sellaista isompaa asiaa, jotka joko vaikuttivat kauan, tai vaikuttavat edelleen elämääni. Toisaalta kaiken paskan jos jaksaa pois edestään lykkiä, niin siinä vahvistuu.

Minulle on tehty 7 vuotiaana seksuaalista väkivaltaa, 5 vuotiaana minut on pahoinpidelty ja koko lapsuuteni näin kotiväkivaltaa ja alkoholismia. Olen myös nähnyt oman äitini itsemurhayrityksen (loikkasi parvekkeelta alas) ja jos vaikka ja mitä.

Mutta mikäli en olisi tuota kaikkea kokenut monen muun lisäksi, en varmasti olisi tässä. Olen tyytyväinen siihen, mikä minusta on tullut ja siihen löytyy kuitenkin syitä myös noista elämäni ikävistä tapahtumista.

 

On niitä .. en taida kuitenkaan kertoa

 

Tultu kirveen hamara puolella pahoinpiteleen. Keskellä yötä kun olin nukkumassa.

 

Teille on kyl tapahtunu ihan hirveitä.. Hävettää noiden jälkeen sanoo, et mun pahin kokemus on paksusuolen tähystys :/

 

lyöty kirveellä selkään

oho, perinteistä pohjaalaista puukko hippaa?

ei, ihan vaan täällä kaakonkulmalla...

Voi hitto mitä sullekkin on sattunut :| :hug:

no mä aika pitkälti ite kerjäsin kaikkia hankaluuksia itelleni B) mulla on ollu oikeesti tuuria et oon vielä elävien kirjoissa, niin paljo kaikkee käyny :| onneks sellanen elämä on kauas taakse jäänyttä

 

Raiskaus.

 

Mulla ei onneksi ole kokemusta väkivallasta, ehkä pahinta on ollut se, että lapsuudenystäväni "meni sekaisin" ja sepitti itsestään, minusta ja perheestään ihme juttuja eli siis valehteli kaikille eri asioita. Meni välit poikki, en osannut olla henkisenä tukena, toiv nyt elää ihan normaalia elämää aikuisena.

 

Taitaa olla henkinen väkivalta exän taholta. Jonkun verran pitää kyllä itseäkin syyttää, pakkoko sitä rapapäätä oli katsella, olis vain pitänyt viskata pihalle elämästä jo aikaisemmin.

Voisin peesata tätä. Mullakin exä semmonen hullu itserakas, joka alisti ja haukkui mua jatkuvasti, löikin joskus. Kun vihdoin uskalsin sen jättää, uhkasi tappaa itsensä... onneksi oon ollut jo yli 10 vuotta ilman sitä hullua!!

 

Isän itsemurha otti aika kovaa.. Fyysisesti ei oo tehty mitään.

 

setäni hyväksikäyttö ja koulukiusaaminen, joka oli fyysistä,kuten hakaamista ja vaatteiden tuhoamista ym

 

Jaa. Mistä aloittaa? Varmaan se kun isäni hakkasi minua ollessani 4-10-vuotias. Äidin aloittamat seksuaaliset (perustuen omiin kokemuksiin) kertomukset ollessani 10. "Ystävä" yritti raiskata kun olin 15, eräs toinen siinä onnistui kun olin 18, tulin raskaaksi ja sain keskenmenon.
Mutsin kaikki itsemurhayritykset (henkisesti otti koville) ja se että hänet kerta toisen jälkeen pelastin. Koulukiusaus (hakkaamiset ja haukkumiset jotka jatkui ihan yläasteen loppuun).
Kahdeksan vuotiaana mut on myös pakotettu ottamaan huumeita ensi kerran ja varastamaan autoja... Mitä tuohon nyt sitten voisi sanoa? Tasan ei käy onnenlahjat. Kuten olen aiemminkin todennut, en ole enää koskaan naivi. Sen verran olen 23-vuotisen elämäni aikana oppinut.

 

Mulle on sanottu sanat: "Olen pahoillani, mutta pojallasi on syöpä."

Tää on pahin kaikista =(

 

ehkä kamalinta on ollu 3km..
koulukiusaaminen yläasteen ajan..
ex petti.
nykyisen miehen suvun väheksyminen (mm.meidän häiden pilaaminen,lasten ristiäisten pilaaminen ym ym ym)..
selän takana haukkuminen..
onhan noita ku muistelee..
=)

 

raiskaus ja koulukiusaaminen

 

Mulle on sanottu sanat: "Olen pahoillani, mutta pojallasi on syöpä."

:hug: :hug: tää on pahinta..

 

Henkistä loukkaamista. Sanottu pahasti, naurettu päin naamaa tai jotain vastaavaa.
Yläasteella ja lukiossa tuntui myös se "varakaverina" oleminen pahalta. Aina sama homma niien kans... :kieh: ´

Lapsettomuus, mutta siihen ei kyllä ole syypäitä ku korkeintaan itsessä.

 

Koulukiusaaminen 7 vuoden ajan (vielä 20v jälkeenkin kummittelee taustalla).
Raskausaikana lapsen isän täysi hylkääminen, en ymmärrä vieläkään miksi.
Katsoa vierestä kädettömänä kun elämä kohtelee läheisiä julmasti...

 

Valehdeltu, salailtu asioita ja aiheutettu hankaluuksia jotka seuraavat läpi elämän.
Jätetty pulaan ja selviämään yksin asioiden kanssa jotka mulle ei kuulu millään lailla.
Tästä opin sen älä luota kehenkään, koskaan!!!

 

kun se oma rakas on hakannut.