Pahinta mitä oot kokenut?

Nii eli mikä on pahinta mitä oot kokenut ja miten päässyt siitä yli?

 

siskon itsemurha. En tiedä voiko siitä ikinä päästä yli ja ymmärtää kun tuli ihan puun takaa siskon kavereillekin

 

niitä riittää. on tulipaloa, kavereiden kuolemia, mieheni paras ystävä kuoli onnettomuudessa, samoin appiukko. läheinen sukulaiseni paljastui pedofiiliksi.
aika on tosiaan ainut joka parantaa haavat. vaikein loppujen lopuksi varmaan oli tuo pedofiilijuttu. se kun vaikuttaa elämään jatkuvasti, sitä ei voi jättää taakseen, kun sukulainen asuu niin lähellä että häntä näkee usein ja vaikka itse en pidä yhteyttä niin näemme sukulaisissa/sukujuhlissa. hänestä on tehty rikosilmoitus mutta eihän tässä maassa nuo asiat etene joten hän on edelleen vapaalla jalalla..

 

Äidin kuolema

 

entinen mies hakkasi...

 

Keskiraskauden keskenmeno kahdesti. Jaa-a senkun tietäis, viimeisimmästä aikaa vajaa kuukausi.

 

mursin tapaturmaisesti pari kylkiluuta. kipulääkkeellä selvisin med kylmägeeli. hikka ja aivastaminen oli tuskaa. huumorilla selvisin, tosin nauraminen teki tuskaa.

 

Minua puukotettiin väkijoukossa

 

Ootte te vahvoja ihmisiä... Musta tuntuu että tää on maailmanloppu kun mies sairastunut.... eihän se ole mitään verrattuna noihin, silti ahdistaa.. pakkohan tästä on selvitä...

 

Keskenmenot ja sairaudet siinä vaiheessa kun ei ole vielä diagnosoitu, ilman lääkityksiä jne..

 

Synnytys ja nenän punkteeraus :ashamed:

 

Hyväksikäyttö lapsena
isän psykoottinen riehuminen ja perheen kamppailut hengissä pysymiseen
Lapsuuden köyhyys
Nuoruus iän sekoilut, syömishäiriöt ja huumeiden käyttö
Lähi piirin alkoholin suurkulutus (äiti ja veli) tätä seurataan vielä tänäkin päivänä.

silti mulla menee hyvin, elän nykypäivänä onnellista elämää, juuri sellaista kuin siitä tein

 

Äidin alkoholismi,veljen alkoholismi,väkivälta isäpuolen puolelta, miehen työtapaturma, äidin aivoverenvuoto jne..onhan noita vaikka kuinka paljon.
Múlla on ollu niin paljon elämässä huonoja juttuja et niihin on jo tottunut.

 

Ootte te vahvoja ihmisiä... Musta tuntuu että tää on maailmanloppu kun mies sairastunut.... eihän se ole mitään verrattuna noihin, silti ahdistaa.. pakkohan tästä on selvitä...

pakkohan se on jaksaa eteen päin vaikka mikä tulis. luovuttaakaan ei voi. mutta mä ainakin kyllä nyt jaksan uskoa että vastoinkäymiset on meidän osalta hetkeksi ohi. unohdin listasta kahden lemmikin kuoleman. ja kaikki tuo tosiaan on sattunut kolmen vuoden sisällä :/ se mikä ei tapa, vahvista. niinhän sitä sanotaan. musta tuntuu että me ollaan miehen kans käyty nyt niin paljon tunteita läpi muutaman vuoden sisällä suurimmasta surusta suurimpaan onneen. noiden vuosien sisällä saatiin lapsemmekin. niin paljon ollaan koettu yhdessä että meidän suhde on aika vakaalla pohjalla

 

Oman pojan menetys, hän menehtyi liikenneonnettomuudessa 15 vuotiaana viime syksynä.
Tästä en ole päässyt yli, en ole vielä sitä päivää nähnyt etten olisi ikävääni itkenyt. Tuskin tästä koskaan pääseekään yli, kunhan nyt vähän edes helpottaisi.

 

Abortti, fyysinen väkivalta yhden miehen taholta ja henkinen toisen, isän kuolemanvakavat sairaudet, veljen itsemurhayritys, onhan noita.

 

Hyväksikäyttö lapsena
isän psykoottinen riehuminen ja perheen kamppailut hengissä pysymiseen
Lapsuuden köyhyys
Nuoruus iän sekoilut, syömishäiriöt ja huumeiden käyttö
Lähi piirin alkoholin suurkulutus (äiti ja veli) tätä seurataan vielä tänäkin päivänä.

silti mulla menee hyvin, elän nykypäivänä onnellista elämää, juuri sellaista kuin siitä tein

LISÄYS:
Väkivaltaiset ja pettävät juoppo- luuseri -poikaystävät
Lapsettomuus
Läheisen ystävän itsemurha
Ahdistus ja paniikki-häiriöt
masennus

voi onhan näitä mut mennyt on mennyttä

 

Oman pojan menetys, hän menehtyi liikenneonnettomuudessa 15 vuotiaana viime syksynä.
Tästä en ole päässyt yli, en ole vielä sitä päivää nähnyt etten olisi ikävääni itkenyt. Tuskin tästä koskaan pääseekään yli, kunhan nyt vähän edes helpottaisi.

:hug:

 

Oman pojan menetys, hän menehtyi liikenneonnettomuudessa 15 vuotiaana viime syksynä.
Tästä en ole päässyt yli, en ole vielä sitä päivää nähnyt etten olisi ikävääni itkenyt. Tuskin tästä koskaan pääseekään yli, kunhan nyt vähän edes helpottaisi.

Tää on kyllä kaikkein hirveintä! Vetää sanattomaksi! jaksuja <3

 

Lapsen krooninen sairaus, jatkuvat syöpäseulonnat sukurasituksen takia, raiskaus, avioero, lukuisat keskenmenot, äärimmäiset rahavaikeudet, itsemurhayritys ja siihen liittyen masennus. Vuosi 2003 oli raskas, sillä miltei kaikki noista ryöpsähtivät samalla hetkellä niskaan, josta syystä halusin kuolla.

Olen päässyt kiinni elämään ja olen kohtalaisen onnellinen tällä hetkellä. Parisuhteeseen en enää rohkene, mutta lapsen sairaus on saatu kuriin, vaikkei parannusta tiedossa olekaan ja olen saanut käsiteltyä pahat asiat. Syöpäriski edelleen, mutta seuloissa ei vielä ole ollut mitään. Elämä voittaa, vaikka siltä ei silloin tuntunutkaan. En päässyt omin nokkineni ylös vaan sain apua!

 

Kaksi lasta menetetty raskauden puolessa välin, peräkkäiset raskaudet.
Onnistunut raskaus näiden jälkeen on auttanut, mutta kyllä ne aina välillä pintaan nousee, ei niitä voi unohtaa...

 

Keskenmeno. Ajan kanssa pääsi yli. Uusi, onnistunut raskaus oli paras "lääke".

 

Äidin kuolema

Peesi. Varsinkin siksi kun se oli isän aiheuttama