Pahennanko tällä toiminnallani masentuneen lapseni tilaa vai auttaako tämä mitään?

["vieras"]

Lapseni on täysi-ikäinen ja opiskelee toisella paikkakunnalla. Muutti pois kotoa seurustelun takia. Suhde on kestänyt jo vuosia ja voi hyvin.

Masennus alkoi, koska vaihtoi paikkakuntaa ja opinnot kärsivät. Täällä oli suorittanut kursseja joita siellä ei vielä oltu suoritettu ja päinvastoin. Aluksi opiskelu oli löysää, kun sai olla pois. Sitten se muuttui rankemmaksi, kun pitikin olla koulun penkillä ja kotona suorittaa puuttuvia kursseja. Tuli paljon poissaoloja tämän takia.

Nyt pitäisi valmistua, mutta poissaolojen takia ei valmistu ja joutuu jatkamaan harjoittelussa koko kesäkuun palkatta ja sitten jatkuu kurssien suorittaminen syksyllä.

Rahaa ei tietenkään saa kesäkuulta, kun ei tee palkkatöitä. Heinäkuuksi saa toivottavasti jotain työtä.

Syö masennuslääkkeitä. Ovatkin jonkin verran auttaneet. Ei polta eikä juo kuin n.kerran kuussa vähän kavereiden kanssa olutta.

Ongelmana on aamut. Ei tahdo päästä sängystä ylös olipa sitten mennyt ajoissa nukkumaan tai valvonut koneen ääressä. Soitan hänelle joka aamu ja herätän. Toisinaan on jo noussut ylös, mutta useimmiten ei. Äänestä jo sen kuulen et onko herännyt kunnolla. Soitan useita kertoja jos tuntuu siltä, että saattaa painua takaisin maate. Tänään sain hänet hereillä, mutta hän menikin nukkumaan takaisin. Valehteli menneensä kouluun, mutta paljastuikin että nukkui pitkään kun sisko oli soittanut hänelle muista syistä.

Autanko häntä jos huolehdin aamuisista heräämisistä ja kouluun menemisistä? Kustannan lääkkeet ja lääkärikulut ja ostan välillä ruokaa, maksan puhelinlaskut. Rahallista apua annan siksi ettei tarvitsisi ottaa opintolainaa ja siltä on välttynytkin. Pitääkö antaa hänen yksin selvitä heräämisistä? Jos ei selviä niin olkoon pois koulusta tai harjoittelupaikasta. Vai mitä minun pitäisi tehdä? Miten voin häntä tukea?

 

["vieras"]

Hankalaa kun hän on täysikäinen.. Itse olin myös tuossa iässä masentunut, ja sössin kaikki koulut ym. Myöhemmin reipastuin, ja sain asiat kuntoon (hoidin masennuksen ja opiskelin ammatin, myöhemmin vielä jatko-opiskelin). En usko että kukaan ulkopuolinen olisi saanut minua autettua tuossa vaiheessa (kun ei vain jaksanut). Paitsi jos joku olisi saanut minut hakemaan apua masennukseen. Ja ymmärsin että lapsesi siihen saa apua. Hankala tilanne, hyvä että olet tukena kuitenkin.

 

[karhunpalvelus]

anna selvitä yksin, eihän tuo muuten koskaan opi mitään. Aina äiti auttaa ostaa ja huolehtii, teet vain karhunpalveluksen. Siinähän oppii kantapäänkautta kun joutuu ottamaan vastuun elämästään. Sinuna en maksaisi mitään vaan ottakoot opintolainaa.

 

["mä vaan"]

Vie lapsesi (vaikka onkin täysi-ikäinen) uudestaan lääkäriin, tarkistuta veriarvot, erityisesti kilpirauhas- sekä D-vitamiini. Jatka herättämistä ja jos mahdollista niin mene käymään pariksi päiväksi lapsesi luo. Suorittaako lapsesi harjoittelun asumispaikassaan? Olisi hyvä jos kesällä hänellä olisi mahdollisuus olla kotosalla ainakin parisen viikkoa niin saisit selvyyden onko kyseessä a) oikeasta masennuksesta b) laiskuudesta tai c) jostain muusta. Älä hylkää nyt mutta jotenkin asiaan pitää ruveta pureutumaan tarkemmin, siksi suosittelen uutta lääkärikäyntiä - masennus on nykyään niin helppo diagnoosi.

 

[Peyote]

No kilttiähän toi on huolehtia. Toivottavasti ei vaan tulehduta teidän välejä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28379390]Hankalaa kun hän on täysikäinen.. Itse olin myös tuossa iässä masentunut, ja sössin kaikki koulut ym. Myöhemmin reipastuin, ja sain asiat kuntoon (hoidin masennuksen ja opiskelin ammatin, myöhemmin vielä jatko-opiskelin). En usko että kukaan ulkopuolinen olisi saanut minua autettua tuossa vaiheessa (kun ei vain jaksanut). Paitsi jos joku olisi saanut minut hakemaan apua masennukseen. Ja ymmärsin että lapsesi siihen saa apua. Hankala tilanne, hyvä että olet tukena kuitenkin.[/QUOTE]

No joo, en voi häntä ylös nostaa ja kouluun pakottaa. Lääriajan varasin hänelle hänen luvalla tietenkin. Hän lupasi mennä, mutta aikaa ei itse saanut aikaiseksi. Menikin sitten sinne ja se oli jo iso askel eteenpäin.

 

["vieras"]

anna selvitä yksin, eihän tuo muuten koskaan opi mitään. Aina äiti auttaa ostaa ja huolehtii, teet vain karhunpalveluksen. Siinähän oppii kantapäänkautta kun joutuu ottamaan vastuun elämästään. Sinuna en maksaisi mitään vaan ottakoot opintolainaa.

Pienellä opintarahalla saa hädin tuskin vuokraa maksettua ja vähän ruokaa ostettua. Muuten hän joutuukin itse juttunsa maksamaan. Ei hän rahaa minulta pyydä. Lääkärilaskut lupasin maksaa, koska sillä sain hänet sinne menemään ja hyvä että meni. Puhelinlasku on samassa laskussa vieläkin kuin omani ja muiden lasten.

 

["vieras"]

[QUOTE="mä vaan";28379409]Vie lapsesi (vaikka onkin täysi-ikäinen) uudestaan lääkäriin, tarkistuta veriarvot, erityisesti kilpirauhas- sekä D-vitamiini. Jatka herättämistä ja jos mahdollista niin mene käymään pariksi päiväksi lapsesi luo. Suorittaako lapsesi harjoittelun asumispaikassaan? Olisi hyvä jos kesällä hänellä olisi mahdollisuus olla kotosalla ainakin parisen viikkoa niin saisit selvyyden onko kyseessä a) oikeasta masennuksesta b) laiskuudesta tai c) jostain muusta. Älä hylkää nyt mutta jotenkin asiaan pitää ruveta pureutumaan tarkemmin, siksi suosittelen uutta lääkärikäyntiä - masennus on nykyään niin helppo diagnoosi.[/QUOTE]

On otettu kaikki mahdolliset labrat kahdesti. Lääkärissä on käynyt kolme kertaa. Suorittaa harjoittelun siellä missä opiskelee. Kesällä tulee kotiin ainakin joksikin aikaa jos ei töitä saa. Lääkärin testien mukaan on keskivaikea masennus. Tiedän lapseni kyllä olevan laiskakin. Tekee kiinnostavat jutut ripeästi, ei niin kiinnostavat tekee hitaammin. Siivoukset ym tekee kyllä heti pois koska sanoo inhoavansa sotkua. Koti hänellä onkin aina siisti. Herääminen on mikä tuottaa tuskaa tai se ylösnouseminen.

 

["vieras"]

No kilttiähän toi on huolehtia. Toivottavasti ei vaan tulehduta teidän välejä.

Miksi tulehduttaisi?

 

[Peyote]

[QUOTE="vieras";28379679]Miksi tulehduttaisi?[/QUOTE]

Että kos se soittelu alkaa ärsyttää nuorta, sitä tarkoitin.

 

["jeps"]

Minusta toimit ap juuri oikein. Itsekin olen ollut - teininä tosin - masentunut ja tuollainen huolenpito olisi tullut tarpeeseen. Ole kuitenkin herkkä sen suhteen, että kun hän alkaa jaksaa paremmin, siirrät vastuuta takaisin.

 

["vieras"]

Ajattelin avatessani, että mitäköhän toimenpiteitä on tehty, mutta tuohan on normaalia auttamista, jota varmasti jokainen masentunut kaipaa. Jos teillä on ollut aikaisemmin hyvät välit, niin ihan takuulla lapsi haluaa, että autat, vaikka vlillä tuntisikin avustasi syyllisyyttä tai jopa häpeää. Nyt täytyisi saada vaan hoito toimimaan ja sitten lapsi ottaisi ehkä sairaslomaa ja hoitaisi itsensä kuntoon. Nyt tässä ennen on kuitenkin hyvä, ettei velkaannu, nälkiinny ja sössi kouluasioita pahasti.

 

["vieras"]

Että kos se soittelu alkaa ärsyttää nuorta, sitä tarkoitin.

Kysyn aina et soitanko. Välillä sovitaan et hän lähettää viestin jos on päässyt ylös sängystä. Silloin en soita vaan lähetän hymiön.

 

[Peyote]

[QUOTE="vieras";28379793]Kysyn aina et soitanko. Välillä sovitaan et hän lähettää viestin jos on päässyt ylös sängystä. Silloin en soita vaan lähetän hymiön.[/QUOTE]

No mut sithän toi on vaan kiva juttu. Kivasti ajateltu sulta.

 

["vieras"]

[QUOTE="jeps";28379716]Minusta toimit ap juuri oikein. Itsekin olen ollut - teininä tosin - masentunut ja tuollainen huolenpito olisi tullut tarpeeseen. Ole kuitenkin herkkä sen suhteen, että kun hän alkaa jaksaa paremmin, siirrät vastuuta takaisin.[/QUOTE]

Kiitos =)

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28379781]Ajattelin avatessani, että mitäköhän toimenpiteitä on tehty, mutta tuohan on normaalia auttamista, jota varmasti jokainen masentunut kaipaa. Jos teillä on ollut aikaisemmin hyvät välit, niin ihan takuulla lapsi haluaa, että autat, vaikka vlillä tuntisikin avustasi syyllisyyttä tai jopa häpeää. Nyt täytyisi saada vaan hoito toimimaan ja sitten lapsi ottaisi ehkä sairaslomaa ja hoitaisi itsensä kuntoon. Nyt tässä ennen on kuitenkin hyvä, ettei velkaannu, nälkiinny ja sössi kouluasioita pahasti.[/QUOTE]

Mitään kalliita juttuja en siis todellakaan ostele. Pyrkimykseni on ollut pitää opiskelevat nuoreni ilman opintolainaa ja tietenkin ilman pikavippejä. Masentuneena niitä ehkä helposti tulisi otettua. Asuntolaina tai autolaina on sitten asia erikseen.

Kouluasioita on sössinyt sen verran jo, että harmittaa kaikki uusiminen. Ei kuitenkaan itsekään haluaisi nyt lopettaa ja aloittaa jotain toista alaa täysin nollasta. Tutkintotodistuksesta lupasin palkaksi ajokortin.

Kaikkeni olen yrittänyt, mutta välillä tuntuu että turhaan yritän. Koitan kuitenkin ajatella ettei asiat loppujen lopuksi ole kovin huonosti. Hän on ihan fiksu lapsi kuitenkin ja yrittää parhaansa mukaan suoriutua opinnoistaan. Muuta tavoitetta ei nyt ole kuin toipuminen ja koulun suorittaminen.

 

["vieras"]

Mun mielestä teet täysin oikein, äitihän sinä olet ikuisesti.

Masentunut ei löysäile tahallaan, siksi mistään karhunpalveluksista on turha höpöttää.

 

[Kotilohikäärme]

Hei tuota... Itse uniongelmaisena tuli vaan mieleeni vielä että onhan nukahtamisvaikeudet poissuljettu? Nimittäin jos siis illalla menee myöhään koneen äärellä, niin johtuuko se siitä että koneella on jotakin mielenkiintoista vai siitä että hän ei saa unta ja siksi kuluttaa aikaansa koneella kun ei viitsi tuntikausia sängyssä pyöriä.

Itse olen ollut tämmöinen hankala vauvasta asti, mutta siitä huolimatta mun äiti on mua kai aina laiskana pitänyt eikä lääkäriin vienyt. Muistan hyvin että joskus 7-vuotiaanakin olen valvonut helposti johonkin klo 2 ainakin kun en ole saanut unta. Murrosiässä se sitten viimeistään kostautuu, koska ei sitä oikeasti vuosien univeloilla jaksakaan. Ala-asteella jaksoin ihan hyvin painella kouluun muutaman tunnin yöunilla (mistä vanhempani eivät edes tietäneet?), mutta teininä aamuheräämisestä tuli mahdotonta. En siis herännyt mihinkään vaikka laitoin kaksi kovaäänisintä vekkaria eri puolille huonetta.

Ja jos kyse on vaikkapa uniongelmasta niin helpostihan sitä ihan vaan väsyneenäkin tekee ne mieluisat ja hyödylliset asiat ensin ja joutuu sitten säästelemäöm jaksamistaan muissa.

 

["vieras"]

anna selvitä yksin, eihän tuo muuten koskaan opi mitään. Aina äiti auttaa ostaa ja huolehtii, teet vain karhunpalveluksen. Siinähän oppii kantapäänkautta kun joutuu ottamaan vastuun elämästään. Sinuna en maksaisi mitään vaan ottakoot opintolainaa.

Lapsi ei ole terve vaan masentunut. Jos ei saisi mitään apua, on riski että opinnot jää oikeasti kokonaan kesken, syrjäytyy, raha-asiat ja koko elämä ylipäätään menee raiteiltaan.

Parasta mitä voit tehdä on just tuo että soitat aamuisin ja tsemppaat lasta nousemaan sängystä,autat heräämään! Ja muutenkin kaikki henkinen tuki minkä voit antaa.

Lääkäri- ja lääkelaskujen maksaminen myös kiva juttu, ja kukapa opintotuella elävä ei ilahtuisi jos äiti tuo joskus ruokakassin ja vaikka pesuaineita ym. normaalielämiseen tarvittavaa. Ei se ole pilalle hemmottelua, en ymmärrä miksi opiskelevan nuoren pitäisi kituuttaa köyhyysrajan alapuolella jos vanhemmilla on halua ja varaa helpottaa vähän nuoren elämää.

Kuulostat aivan ihanalta äidiltä, etkä todellakaan tee karhunpalvelusta nuorellesi auttamalla häntä!

Mulla meni opinnot ihan perseelleen masennuksen takia, ei ollut ketään joka olisi kiinnostunut mun voinnista tai auttanut vaikeissa paikoissa, en jaksanut nousta edes sängystä useimpina päivinä. Masennuin uudestaan kun mulla oli mies tukena, ja edelleen muistelen parhaana apuna sitä että mies herätti aamulla ja patisteli ylös, ja koitti tehdä mulle vaikeimmista asioista vähän helpompaa.

 

[Hjjggjjgghkj]

Se et pääsee avullasi kouluun pitää toimintakykyä yllä. Masentunut ei oikeasti pysty nousemaan jne. Älä vaan jätä selviytymään yksin, hän tarvitsee nyt sinua.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28379926]Mun mielestä teet täysin oikein, äitihän sinä olet ikuisesti.

Masentunut ei löysäile tahallaan, siksi mistään karhunpalveluksista on turha höpöttää.[/QUOTE]

Kiitos =)
Välillä tuntuu, että hän on vain laiska, mutta tajuan sen kyllä itsekin ettei hän tahallaan jää sänkyyn makaamaan aamuisin. Välillä se tuntuu niin hölmöltä, kun hän sanoo ettei pääse ylös vaikka on hereillä.
Vakeimpina päivinä jos hän ei ole jaksanut esim. tiskata niin sanon ettei yritäkään tiskata kaikkea vaan tiskaa vain 10 astiaa pois ja nostaa 10 tavaraa paikoilleen. Sitten riittää. Näin on ollut helpompi tarttua toimeen.

 

["vieras"]

Hei tuota... Itse uniongelmaisena tuli vaan mieleeni vielä että onhan nukahtamisvaikeudet poissuljettu? Nimittäin jos siis illalla menee myöhään koneen äärellä, niin johtuuko se siitä että koneella on jotakin mielenkiintoista vai siitä että hän ei saa unta ja siksi kuluttaa aikaansa koneella kun ei viitsi tuntikausia sängyssä pyöriä.

Itse olen ollut tämmöinen hankala vauvasta asti, mutta siitä huolimatta mun äiti on mua kai aina laiskana pitänyt eikä lääkäriin vienyt. Muistan hyvin että joskus 7-vuotiaanakin olen valvonut helposti johonkin klo 2 ainakin kun en ole saanut unta. Murrosiässä se sitten viimeistään kostautuu, koska ei sitä oikeasti vuosien univeloilla jaksakaan. Ala-asteella jaksoin ihan hyvin painella kouluun muutaman tunnin yöunilla (mistä vanhempani eivät edes tietäneet?), mutta teininä aamuheräämisestä tuli mahdotonta. En siis herännyt mihinkään vaikka laitoin kaksi kovaäänisintä vekkaria eri puolille huonetta.

Ja jos kyse on vaikkapa uniongelmasta niin helpostihan sitä ihan vaan väsyneenäkin tekee ne mieluisat ja hyödylliset asiat ensin ja joutuu sitten säästelemäöm jaksamistaan muissa.

Hän sotki välillä rytminsä täysin ja uni ei tullut jos olisi pitänyt nukkua vaikka kolmelta yöllä, koska valvoi aamuun. On aina ollut lahjakas nukkuja eli nukkuu oikein hyvin 10h yöunia jos rytmi kutakuinkin oikeanlainen.
Sai onneksi rytmin kohdalleen valvomalla yön jälkeen myös päivänkin =)

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28380148]Lapsi ei ole terve vaan masentunut. Jos ei saisi mitään apua, on riski että opinnot jää oikeasti kokonaan kesken, syrjäytyy, raha-asiat ja koko elämä ylipäätään menee raiteiltaan.

Parasta mitä voit tehdä on just tuo että soitat aamuisin ja tsemppaat lasta nousemaan sängystä,autat heräämään! Ja muutenkin kaikki henkinen tuki minkä voit antaa.

Lääkäri- ja lääkelaskujen maksaminen myös kiva juttu, ja kukapa opintotuella elävä ei ilahtuisi jos äiti tuo joskus ruokakassin ja vaikka pesuaineita ym. normaalielämiseen tarvittavaa. Ei se ole pilalle hemmottelua, en ymmärrä miksi opiskelevan nuoren pitäisi kituuttaa köyhyysrajan alapuolella jos vanhemmilla on halua ja varaa helpottaa vähän nuoren elämää.

Kuulostat aivan ihanalta äidiltä, etkä todellakaan tee karhunpalvelusta nuorellesi auttamalla häntä!

Mulla meni opinnot ihan perseelleen masennuksen takia, ei ollut ketään joka olisi kiinnostunut mun voinnista tai auttanut vaikeissa paikoissa, en jaksanut nousta edes sängystä useimpina päivinä. Masennuin uudestaan kun mulla oli mies tukena, ja edelleen muistelen parhaana apuna sitä että mies herätti aamulla ja patisteli ylös, ja koitti tehdä mulle vaikeimmista asioista vähän helpompaa.[/QUOTE]

Kiitos =)
Avustan tosiaan vain perusjuttuja hankkimalla ja maksamalla. En osta mitään ylimääräisiä vempeleitä tai kustanna mitään matkoja. Voisin kuvitella, että jos mieli on todella maassa eikä ole kaapissa edes maitoa niin tulee helposti otettua joku typerä pikavippi. Sitten onkin velkakierre ja kenties menee luottotiedot. Sitä en halua hänelle.

Pidin ensin laiskuutena, kun nukkui vain päivät ja koulu jäi. Ei sitä tahtonut itsekään uskoa, että oma lapsi olisikin masentunut. Kun hän joskus totesi, että kuolema helpottaisi tätä ylösnousemisen taakkaa niin soitin heti lääkäriin ja olen joka päivä keskustellut lapseni kanssa ja sanonut suoraan, että otan vastuun kaikesta jos olen hänen ongelmansa aiheuttanut.