Pahat liitoskivut ja särkylääkkeet?

[piita-75]

oon siis kärsinyt näistä liitoskivuista jo 1,5 kk ja edessä noin 2,5 kk ja nyt alkaa mennä hermot totaalisesti |O Kun en pysty kävelemään kunnolla, laittamaan esim. housuja jalkaan kuin istualtaan ja tosi hitaasti, kääntämään kylkeä sängyssä ilman kivun irvistyksiä... Nyt olen öisin alkanut heräilemään noin 10 kertaa siihen kun olen vaihtanut unissani asentoa ja hups, sattuu niin s****nasti! Jotenkin päivät vielä olen kestänyt, mutta nyt alkaa vitsit olemaan vähissä kun yöunet on mennyt jo tässä vaiheessa.

Paljonko särkylääkettä oikein voi syödä tän takia kun tietää että tää on jatkuvaa ja kestää sinne loppuun asti? Onko Panadol-kuuri järkevää parikin kuukautta vai oisko kellään kokemusta jostain muusta keinosta? Pakko ottaa särkyyn jotain, en kestä enää. Toisaalta tiedän että masuasukki voi hyvin jos mä voin hyvin, enkä stressaa ja kipuile jatkuvasti, mutta toisaalta aristelen jatkuvaa särkylääkitystä... :/

Mitä kokemuksia muilla on? Mulla on neuvola vasta kolmen viikon päästä, oisko vinkkejä miten kestäisin kun en haluaisi olla yhtään ylimääräistä kertaa yhteydessä neuvolaan (ei terkkarin kanssa mene kemiat yhteen, ei millään) Tiedän että nää kivut on väliaikaisia, eikä toivottavasti jatku koko loppuelämää, mutta nyt siis tuli tän mamman raja vastaan näissä kivuissa...

 

[vieras]

Onhan tuo parasetamol turvallista raskausaikana, mutta jos sitä jatkuvasti syö, niin maksa ei taida oikein tykätä.

 

[Valon kantaja]

Sä voisit vaikka soittaa sun omalle lääkärille ja se suosittelis ja kirjottas vaikka reseptin sitten mitä uskaltaa pidemmän aikaa ottamaan. Olisko joku kaurapussi kiva lämmittämässä yöllä tai vastaavaa.

 

[piita-75]

Sä voisit vaikka soittaa sun omalle lääkärille ja se suosittelis ja kirjottas vaikka reseptin sitten mitä uskaltaa pidemmän aikaa ottamaan. Olisko joku kaurapussi kiva lämmittämässä yöllä tai vastaavaa.

vois varmaan soittaa jonnekin... en mä taida saada kaurapussia mahtumaan mun alkkareihin, kun kivut on pahimmat tossa häpyluun päällä ja ympäristössä

 

[piita-75]

:attn: vinkkejä, pliiiiis

 

[Vieras]

Tämä ei varmastikaan lohduta mutta mulle jäi liitoskivut vielä raskauden jälkeen. Lievimpinä tosin mutta silti. Vituttaa!

 

[auringonkukka-75]

Mulla oli aivan sietämättömät liitoskivut. Ne alkoivat noin raskauden puolessa välissä ja pahenivat vaan loppua kohden. Kävin jopa akupunktiohoitajalta kyselemässä apua, mutta hän sanoi, että on luonnon oma keino se liitosten löystyminen siihen, että synnytys olisi helpompi. No, ihan niinkuin se nyt olisi paljon helpottanut siinä kipujen keskellä :kieh:

Mulle oli selvää apua sellaisesta masuntuesta. Se ikäänkuin piti mahaa paremmin paikallaan ja tuki niin, ettei maha päässyt painamaan alaspäin. Jos jouduin olemaan ilman tukea päivällä, niin yö oli ihan helvettiä, suorastaan. Katsopa amauti.fi, sieltä minä ostin tuen. Eihän sekään tietysti kipua pois vie, mutta helpottaa. Tsemppiä!

 

[k]

oon siis kärsinyt näistä liitoskivuista jo 1,5 kk ja edessä noin 2,5 kk ja nyt alkaa mennä hermot totaalisesti |O Kun en pysty kävelemään kunnolla, laittamaan esim. housuja jalkaan kuin istualtaan ja tosi hitaasti, kääntämään kylkeä sängyssä ilman kivun irvistyksiä... Nyt olen öisin alkanut heräilemään noin 10 kertaa siihen kun olen vaihtanut unissani asentoa ja hups, sattuu niin s****nasti! Jotenkin päivät vielä olen kestänyt, mutta nyt alkaa vitsit olemaan vähissä kun yöunet on mennyt jo tässä vaiheessa.

Paljonko särkylääkettä oikein voi syödä tän takia kun tietää että tää on jatkuvaa ja kestää sinne loppuun asti? Onko Panadol-kuuri järkevää parikin kuukautta vai oisko kellään kokemusta jostain muusta keinosta? Pakko ottaa särkyyn jotain, en kestä enää. Toisaalta tiedän että masuasukki voi hyvin jos mä voin hyvin, enkä stressaa ja kipuile jatkuvasti, mutta toisaalta aristelen jatkuvaa särkylääkitystä... :/

Mulla oli ihan samanlaista puolestavälistä loppuun. Hampaat purren kesti sen.
Eipä siihen oikein mikään auta ja mäkin kyselin neuvolasta apua joka kerran kun kävin.
En koskaan päässyt edes ylös siitä pöydältä mihin menin makaamaan kun ottivat mahamittauksen. Oli tuskaa muutenkin maata niin kovalla ja oikeasti lopussa itkin kun sattu niin helvetisti. Mulla on korkea kipukynnys etten ihan pienistä itke.
Housujen pukeminen oli kamalaa ja hidasta, samoin yöt.

Kun synnytys käynnistyi en edes päässyt sängystä itse ylös vaan miehen piti auttaa (lue repiä) kun häpyluu oli niin kipeä. Huusin tuskasta ja en päässyt itse mihinkään.
Ihanaa aikaa oli tuo raskaus...

Mitä kokemuksia muilla on? Mulla on neuvola vasta kolmen viikon päästä, oisko vinkkejä miten kestäisin kun en haluaisi olla yhtään ylimääräistä kertaa yhteydessä neuvolaan (ei terkkarin kanssa mene kemiat yhteen, ei millään) Tiedän että nää kivut on väliaikaisia, eikä toivottavasti jatku koko loppuelämää, mutta nyt siis tuli tän mamman raja vastaan näissä kivuissa...

 

[k]

oon siis kärsinyt näistä liitoskivuista jo 1,5 kk ja edessä noin 2,5 kk ja nyt alkaa mennä hermot totaalisesti |O Kun en pysty kävelemään kunnolla, laittamaan esim. housuja jalkaan kuin istualtaan ja tosi hitaasti, kääntämään kylkeä sängyssä ilman kivun irvistyksiä... Nyt olen öisin alkanut heräilemään noin 10 kertaa siihen kun olen vaihtanut unissani asentoa ja hups, sattuu niin s****nasti! Jotenkin päivät vielä olen kestänyt, mutta nyt alkaa vitsit olemaan vähissä kun yöunet on mennyt jo tässä vaiheessa.

Paljonko särkylääkettä oikein voi syödä tän takia kun tietää että tää on jatkuvaa ja kestää sinne loppuun asti? Onko Panadol-kuuri järkevää parikin kuukautta vai oisko kellään kokemusta jostain muusta keinosta? Pakko ottaa särkyyn jotain, en kestä enää. Toisaalta tiedän että masuasukki voi hyvin jos mä voin hyvin, enkä stressaa ja kipuile jatkuvasti, mutta toisaalta aristelen jatkuvaa särkylääkitystä... :/

Mun teksti meni tonne keskelle......oho

Mulla oli ihan samanlaista puolestavälistä loppuun. Hampaat purren kesti sen.
Eipä siihen oikein mikään auta ja mäkin kyselin neuvolasta apua joka kerran kun kävin.
En koskaan päässyt edes ylös siitä pöydältä mihin menin makaamaan kun ottivat mahamittauksen. Oli tuskaa muutenkin maata niin kovalla ja oikeasti lopussa itkin kun sattu niin helvetisti. Mulla on korkea kipukynnys etten ihan pienistä itke.
Housujen pukeminen oli kamalaa ja hidasta, samoin yöt.

Kun synnytys käynnistyi en edes päässyt sängystä itse ylös vaan miehen piti auttaa (lue repiä) kun häpyluu oli niin kipeä. Huusin tuskasta ja en päässyt itse mihinkään.
Ihanaa aikaa oli tuo raskaus...

Mitä kokemuksia muilla on? Mulla on neuvola vasta kolmen viikon päästä, oisko vinkkejä miten kestäisin kun en haluaisi olla yhtään ylimääräistä kertaa yhteydessä neuvolaan (ei terkkarin kanssa mene kemiat yhteen, ei millään) Tiedän että nää kivut on väliaikaisia, eikä toivottavasti jatku koko loppuelämää, mutta nyt siis tuli tän mamman raja vastaan näissä kivuissa...

 

[piita-75]

kiitos, taidan surffailla amauti:n sivuille... :flower:

 

[Ford Prefect]

Mun oli PAKKO käydä hierojalla, kun liitoskivut oli koko kropassa ja lihakset taas ihan jumissa |O

 

[piita-75]

mä en uskalla hierojalle... ajatuskin että joku koskis lähellekään kipukohtaa, saa mut kiljumaan kivusta :ashamed: *tuntee huonoa omatuntoa miehen takia*

 

[auringonkukka-75]

Mulla oli se ylempi niistä tukivöistä. Se ei ole mitenkään kova, että painaisi , mutta tukee kuitenkin. Hinta ei ole mikään huima, joten kannattaahan se kokeilla ainakin. Toivottavasti saat apua :hug:

http://www.amauti.fi/cat/product_catalog.php?c=37