Pahantekijä 3v. tyttö

Oon niin uupunut näihin jokapäiväisiin taisteluihin tuon esikon kanssa. \|O Niin on kovapäinen tyttö että! Eikä siinä mitään vaikka omaa tahtoa onkin, ihan hyvä niin, mutta millä saisi kitkettyä nenille hyppimiset ja huonot käytökset kuten räkiminen, irvistely, lyömiset ja kuopuksen satuttaminen tavalla tai toisella? :/ Olen laittanut jäähylle tuolille istumaan, pyytänyt sanomaan mitä tekee väärin ja anteeksiannot, halaukset sun muut. Kyllä tekee ne mutta taas 5min päästä ollaan uudelleen pahanteossa! :headwall:

En huuda oikeastaan koskaan saati sitten satuta tyttöä mitenkään tarkoituksellisesti esim. lyömällä. Silti tyttö huutaa ja lyö ja puhuu nenäkkäästi meille. Varmasti koettelee mutta silti hermot alkaa vähitellen mennä minultakin, lehmänhermoiselta! :kieh: Selkeästi kaipaa muutakin seuraa kuin mitä kotona saa, mutta kerhopaikkoja ei ole lähellä minne viedä. Siksi kysyisin käytännönvinkkejä, miten ootte selviytyneet tästä rasittavasta vaiheesta. :ashamed:

 

Lapsihan ei ole ilkeä tai paha, vaikka teot ovatkin pahoja ja ilkeitä. Pitäisi jaksaa muistaa érottaa nämä kaksi asiaa toisistaan. Eli ei sanota: oletpa sinä ilkeä, vaan: teit väärin / rumasti / hölmösti tai mitä nyt sitten sanotaankaan, mutta moite kohdistetaan tekoon, ei lapseen.

Ehkä sinun pitäisi sitten hermostua kunnolla! En tarkoita lyömistä! sillä ei mitään saa aikaan, mutta tarkoitan, että kärsivällisyytesi sijaan myös näytät suuttumuksesi ! Myös ääntä voi korottaa.

Toinen juttu mikä tulee mieleen: onko sulla mahdollisuutta viettää aikaa kahden kesken lapsen kanssa tai että isä olisi lapsen kanssa kaksistaan?????? :flower:

Ne voi olla koko päivä / puoli päivää tai vaikka vaan muutama tunti kahdestaan lapsen kanssa, ilman muita sisaruksia.
Hän saisi hetken aikaa olla aikuiselle ainoa ja ykkönen.

Viikkossakaan ei ihmeitä tapahdu, mutta ehkä puolen vuoden päästä helpottaisi.

 

\

Lapsihan ei ole ilkeä tai paha, vaikka teot ovatkin pahoja ja ilkeitä. Pitäisi jaksaa muistaa érottaa nämä kaksi asiaa toisistaan. Eli ei sanota: oletpa sinä ilkeä, vaan: teit väärin / rumasti / hölmösti tai mitä nyt sitten sanotaankaan, mutta moite kohdistetaan tekoon, ei lapseen.

Ehkä sinun pitäisi sitten hermostua kunnolla! En tarkoita lyömistä! sillä ei mitään saa aikaan, mutta tarkoitan, että kärsivällisyytesi sijaan myös näytät suuttumuksesi ! Myös ääntä voi korottaa.

Toinen juttu mikä tulee mieleen: onko sulla mahdollisuutta viettää aikaa kahden kesken lapsen kanssa tai että isä olisi lapsen kanssa kaksistaan?????? :flower:

Ne voi olla koko päivä / puoli päivää tai vaikka vaan muutama tunti kahdestaan lapsen kanssa, ilman muita sisaruksia.
Hän saisi hetken aikaa olla aikuiselle ainoa ja ykkönen.

Viikkossakaan ei ihmeitä tapahdu, mutta ehkä puolen vuoden päästä helpottaisi.

Juu juu, tiedetään tuo "teko on paha" , olen yrittänytkin sen muistaa, eihän nyt takerruta siihen., kiitos! Ongelman ydin ei ole siinä. Otsikko nyt on vähän tyly ja johtuu siitä että mun hermot on menny :ashamed: Kyllä oon menettänyt hermoni lapsenkin nähden, mutta ei sekään auta jos on auttaakseenkaan. Kieltämättä kaksin olo esikon kanssa on tainut viime aikoina jäädä hiukka vähemmälle, vaikka oonkin yrittänyt huomioida häntä mahdollisuuksien mukaan, halia kovasti yms. Mutta täysin kaksistaan ei olla oltu kovin usein. Pitänee järjestää meidän juttuja, mikä ei kyllä oo kauhean helppoa mm. miehen työn takia... :/

 

Kuin lukisi omaa tekstiään, sillä erotuksella että minä omaan hyvät äänenlahjat....Onneksi on äitejä jotka keskustelevat nämä asiat. Meillä hetki leikitään kavereina, sitten kun ei mene esikoisen mieliksi, muristaan, tönitään, itketetään, härnätään...Äitillä palaa pinna...Et ole yksin tässä maailmassa ongelminesi! Äidissähän se vika kuulemma on jos lapsi ei puhumalla tokene. Olen yrittänyt hyvällä, jutustella kahden kesken miten toimitaan ja miten ei, palaute on pahimmillaan päin naamaa ei käy!!! Olen itsekin aikalailla yksin lasten kanssa, eli kasvatusapu on paikalla silloin tällöin. Isä ottaa myös vuoroin tyttöjä töihin mukaan, mut apu on vain siinä etteivät voi tapella keskenään....Kunpa joku olisi meitä viisaampi............ :ashamed:

 

Kyllä takerrun siihen "teko on väärä, paha" -juttuun. En tarkoita ap:ta vaan noin yleensäkin. Ei saisi kertaakaan tulla sitä että "sinä olet sitten aina tommonen ja tommonen " tai vast.
Meillä tenava tekee "hölmön hommia", kun tekee niitä tyhmyyksiään. On ollut itselläkin kova opettelu ja totuttelu toisenlaiseen ilmaisuun, siihen että EN sano: senkin tollo tai vastaavaa vaan että "hölmö homma" tai vast.

Vaikka ymmärtääkin äidin väsymyksen ja että ylilyöntejä tapahtuu kaikille, minullekin :saint: silti korvaan särähtää pahasi kun vanhempi hermostuu lapselle ja sanoo "senkin idiootti"
Tai kuten eräs vanhempi: "sinä oletkin näköjään tommonen, että aina kiusaat muita" lapsi: "enkä ole". "olethan sinä, sinä aina kiusaat muita"
Eli lapselle kerrotaan millainen hän on, ja miten hän jatkossa tulee toimimaan ja yllättävää kyllä, lapsi toimii just näin

Ei ole tarkoitus syyllistää, älä ymmärrä väärin. Ajattelen vain ääneen, pohdin teoreettiselta kannalta, olen itsekin syyllistynyt tyhmiin kommentteihin lapselle. Opettelen tässä nykyelämässä niistä pois.

Mutta kahdenkeskeinen aika lapsen kanssa on jotain semmosta, josta saatu hyvä mieli ja hyöty kantaa pitkälle. Ihan tosi.Tässä on omakohtainen kokemus, mies viettää lapsen kanssa kerran viikossa kahdenkeskeisen tuokion, minulle vapaapäivä siis, kun noin muuten lapsi on minun lahkeessa kiinni yöt ja päivät.

 

..... jäi sanomatta: kehua ei voi ikinä liikaa! Joka ikisessä asiassa! Vaikka itsestä tuntuu älyttömältä kehua jotain kaapin oven kiinnilaittoa, sitä että syö lautsensa tyhjäksi tai ihan mitä tahansa pientä asiaa, lapselle ne ovat älyttömän isoja asioita. Ja kotitöihin mukaan ottaminen, koko ajan kehuminen: onpa hienoa kun autat, en selviäisi ilman sinua, oletpa taitava lusikoiden laittaja ( ja itse menee myöhemmin ja siivoaa sen lusikkalaatikon kuntoon) - se tekee lapselle mielettämän hyvän mielen; olen hyväksytty, olen rakastettu.
Esim. ihan arjen juttu: lapsi kävelee hassusti ulkona ja sanoo, että minä haluan hassukävellä tai vast. Ja vastaus on ihastelua taidosta, kehua taidosta ja hassuttelutaidosta. ja niin edelleen. Huomiointia.

TIEDÄN; minun on helppo puhua kun lapsi on ns. helppo, enkä koe häntä hankalana silloinkaan kun hän rääkyy lattialla selällään ja sätkii ja minulla palaa hihat.

 

\

Kyllä takerrun siihen "teko on väärä, paha" -juttuun. En tarkoita ap:ta vaan noin yleensäkin. Ei saisi kertaakaan tulla sitä että "sinä olet sitten aina tommonen ja tommonen " tai vast.
Meillä tenava tekee "hölmön hommia", kun tekee niitä tyhmyyksiään. On ollut itselläkin kova opettelu ja totuttelu toisenlaiseen ilmaisuun, siihen että EN sano: senkin tollo tai vastaavaa vaan että "hölmö homma" tai vast.

Vaikka ymmärtääkin äidin väsymyksen ja että ylilyöntejä tapahtuu kaikille, minullekin :saint: silti korvaan särähtää pahasi kun vanhempi hermostuu lapselle ja sanoo "senkin idiootti"
Tai kuten eräs vanhempi: "sinä oletkin näköjään tommonen, että aina kiusaat muita" lapsi: "enkä ole". "olethan sinä, sinä aina kiusaat muita"
Eli lapselle kerrotaan millainen hän on, ja miten hän jatkossa tulee toimimaan ja yllättävää kyllä, lapsi toimii just näin

Ei ole tarkoitus syyllistää, älä ymmärrä väärin. Ajattelen vain ääneen, pohdin teoreettiselta kannalta, olen itsekin syyllistynyt tyhmiin kommentteihin lapselle. Opettelen tässä nykyelämässä niistä pois.

Mutta kahdenkeskeinen aika lapsen kanssa on jotain semmosta, josta saatu hyvä mieli ja hyöty kantaa pitkälle. Ihan tosi.Tässä on omakohtainen kokemus, mies viettää lapsen kanssa kerran viikossa kahdenkeskeisen tuokion, minulle vapaapäivä siis, kun noin muuten lapsi on minun lahkeessa kiinni yöt ja päivät.

Mutta kaikki on vaikeampaa, jos lapsia on enemmän kuin yksi. Kun se äitikin haluaisi joskus olla ihan ilman lapsia, ja isä myös tarvitsisi vapaata hetkeä. Ja sitten äiti ja isä molempien kanssa kaksin... ja jos isä on töissä ja ne kotityötkin on tehtävä... joo, siis tuo yksin lapsen kanssa on tosi helppoa kun lapsia on yksi.

 

semmosia kroonisesti huomionpuutteisia noi 3v:t on.Koita olla tiukkana rajoissa mutta älä uhraa kovin paljon huomiota sille tuhmuuksien yrittelylle vaan käännä huomio muuhun hommaan( siis huomiota ei saa tai saa mahd vähän negatiivisin keinoin).
Ja ota lapsi tosiaan osallistumaan arkihommiin ja kehu ja huomioi positiivisesti kaikin mahd. keinoin niin ne tuhmuudet huomionhakukeinoina jää vähemmälle. Tää voi olla vähän sellasta piilosta tulevaa mustasuklkaisuuttakin ja sisaruskateutta.... tyyliin huomiota hinnalla millä hyvänsä, siihen auttaa kun teette yhessä "isojen juttuja" ja sitä voi vähän korostaa joskus ettei pinempi sisarus vielä näitä osaa ja ymmärrä.
Ulkoilla kannattaa paljon ja leikkiä sellasia fyysisiä leikkejä kuten tuolijonon päällä kiipeilyä sängystä patjalle hyppimistä tms. että sais hyvin vielä päikkäreille niin se helpotaa uhmaa ja kiukkua kuten myös säännölliset ruokailut = verensokerivaihteluiden minimointi.Jaksamista

 

Kuuluu ikään! Itse välillä keskustellut välillä huutanut. tiukka ei on paras! Muutokset ei tapahdu päivässä, mutta on rajojen kokeilua. Lyöminen etc ei mielestäni ratkaise mitään. puheen ja (huudon ) täytyy riittää! Turvallisuuden tunteen täytyy lapselle tulla silloinkin kun tehdään pahaa!