Tää alkaa menee ihan mahottomaks...Muutettiin kun isäntä sai töitä, se lupas mulle että nyt hommat järkiytyy ja päivät alkaa olemaan inhimillisiä (entisessä paikassa ei koskaan tiennyt koska tulee kotiin, joskus meni 9h joskus 15h.. )..Noh, pakattiin tavarat ja lähettiin, alku meni ihan kivasti, mut nyt tää alkaa karkaamaan lapasesta!Työnmäärä on vaan kasvanu!Ja johtuen vuoroista, nähdän ehkä tunnin verran päivässä ja eilen hän ilmoitti että menee myös sunnuntaina töihin ja äsken soitti että lähtee huomennakin aamusta vaikka nyt meni yöhön, sit pääs jo itku...Mä huolehdin yksin kaikesta, ihan sen takia kun toinen ei töiltään ehdi, ja ei, en mä vaadi että sen pitäis olla kotona imuroimassa, sehän käy töissä joten on sillä oikeus olla kotona sitten ihan rauhassa...Mut tää alkaa käymään henkisesti mulle raskaaks, mä selvittelen kaikki asiat itekseni, mukaanlukien tän raskauden..Pahinta tässä on se että paikkakunnan vaihon takia en tunne täältä ketään, joten istun sitten kaiket päivät yksin kotona, joo vois johonkin lähtee, mutta mihin?Tuli niin paha mieli että ei mitään järkee..Kyllä se lupas taas että ens viikolla on helpompaa ja ens viikonloppuna hän on kotona ja pyys etten oo vihanen, mut en mä olekkaan vihanen..Mä olen pettyny..Miten tässä näin kävi?
Hyvinhä meillä on asiat, ei sillä, eikai sais valittaa..Tuli vaan niin hemmetin paha mieli.
Hyvinhä meillä on asiat, ei sillä, eikai sais valittaa..Tuli vaan niin hemmetin paha mieli.
Joo ei se vieraissa käy, se on rekkakuski....Meillä ei ole lapsia, vielä, joten lapsiin tämän hetkinen tilanne ei vaikuta, vaan minuun..Kai sillä on joku ihme tarve sitten kerätä pesämunaa sitä lasta varten, et kun se tulee niin on sit varaa olla vähän enemmän kotona..