Hissi oli yhä rikki. Ähelsin kauppakassien kanssa neljänteen kerrokseen. Hiki virtasi selässä. Avainnippu oli jossain ostoksien alla.
– Mä arvostan sua, Sonja sanoi keittiöstä minulle eteiseen.
Heitin kassit kuramatolle. Paiskasin oven kiinni perässäni turhan kovaa. Kolahdus oli kuin tykinlaukaus, rappukäytävä oli sille valtava kaikukoppa. Postiluukku rämähti vähän viiveellä. Keittiöstä leijaili paistuvan juustokuorrutuksen tuoksu.
Änkesin punaisena ja läähättävänä kohti keittiötä. Kananmunakenno sai osuman ovenpieleen. Olin varma, ettei yksikään muna säilynyt ehjänä. Purin takahampaita yhteen.
– Mitä? ärähdin Sonjalle.
– Arvostan sua tosi paljon, rakas, Sonja hymyili ja alkoi siirtää ostoksia paikoilleen.
– Ei tarvitse vittuilla.
– Mä arvostan sua myös siitä, että sä näytät suoraan sun tunteet.
– Kestikö mulla taas liian kauan kaupassa? kääntelin munakennoa. Kolme kananmunaa oli säröillä. Valkuaista valui sormilleni ja ympäriinsä. Se tuntui niljakkaalta ja viileältä.
– Sä pidät meistä hyvää huolta, Sonja silitti sormillaan poskiani.
Hän oli tällainen. Yhtäkkiä keskellä arkea hän saattoi pysähtyä ja kertoa, mikä kaikki on hyvin. Minä en siihen pystynyt, mutta joskus edes yritin.
Olisin voinut tuntea Sonjan sormet pidempään kasvoillani, mutta riuhtaisin itseni irti. Häädin hänet kauemmaksi. Tarvitsin tilaa, jotta sain huuhdeltua kananmunaroiskeet maitotölkeistä.
– Mä arvostan sua, koska sä arvostat mua, sain mutistua takaisin, mutta silmiin en pystynyt häntä katsomaan.
Miksi olin niin kärttyinen, vaikka toinen tarkoitti hyvää?
– Missä kakarat on? Tulkaa hei auttamaan! huusin, mutta mitään ei tapahtunut. – Joulupukki ei sitten tuu tänä vuonna!
Kuulin, miten kaksoset mielenosoituksellisesti paiskasivat peliohjaimet päin konsolia. Siinä olivat tulevaisuuden toivot. He liikahtivat yhteisen hyvän nimissä vasta, kun uhkailin, lahjoin tai kiristin. He kuitenkin mukisematta kattoivat pöytään lautaset.
Sonja oli tehnyt makaronilaatikkoa. Olin unohtanut ostaa ketsuppia. Lapset alkoivat nurista siitä, mutta murahdin päälle. Ruokailu meni vaisuissa tunnelmissa.
– Kiittäkää nyt edes äitiänne, murjaisin, kun kaksoset tekivät lähtöä. – Ruutuaikaa on turha pyytää. Lukisitte jotain!
Tajusin kyllä itse, että pinnani oli tavallista kireämpi. Hävetti ja nolotti. Kehossa oli epämukava olla.
– Mun on vissiin paras olla itekseni, sanoin Sonjalle. Painelin suihkun kautta sänkyyn. Tunsin itseni ihan luuseriksi. Yritin lukea vanhoja National Geographic -lehtiä iänikuisesta pinosta. Se meni ihan pelkäksi sivujen kääntelyksi. Normaalisti olisin herkeämättä lukenut, miten mayojen sivilisaatio nousi ja tuhoutui.
Kuuntelin, miten Sonja puuhaili hyvässä hengessä kaksosten kanssa iltapesuja ja etsi vaatteita aamuksi. Hyvät yöt jäivät minulta sanomatta, mikä vain lisäsi kokemustani, että olin ulkopuolinen.
Lopulta Sonja tuli luokseni, kun talo oli hiljentynyt.
– Mä kuulin tänään aika mielenkiintoisen jutun, Sonja istui viereeni.
– No kerro sitten, sanoin enkä todellakaan noussut hänen viereensä istumaan vaan jäin selälleni makaamaan. Sysäsin lehden syrjään.
– Mies tarvitsee ensin seksiä ja vasta sen jälkeen se voi päästä tunneyhteyteen itsensä ja vaikka puolisonsa kanssa.
– Aha, sanoin ja katselin kattolamppua. Sen sisuksista leijaili pölyhiukkasia päällemme.
– Kun taas naisen pitää kokea ensin yhteyttä. Sen jälkeen myös seksi voi olla mahdollista.
– Aikamoinen yleistys. Mies sitä ja nainen tätä. Tuon lopputulos on, ettei kukaan saa.
– Niin, Sonja sanoi surua äänessään.
– Luit ton jostain Hyvä olo ja ihmissuhteet -palstalta, tuhahdin ja Sonja tunnisti varmasti halveksuntani. Ehdin toivoa, ettei hän välittäisi reaktiostani. Avoin riitely tästä enää puuttui. Sitä kohti olin kovasti meitä viemässä.
– Voi siinä olla jotain perää, Sonja silitti rintakehääni. Olisi tehnyt mieli sanoa hänelle, ettei hän ollut kysynyt lupaa panssarini hiplaamiseen.
– Eikö mikään riitä? Mä olen jumalauta rakentanut talon. Hoidan saatana firman. Maksan meille hiihtoloman ja etelät selkänahastani. Mä myös kuolen nuorempana kuin sä. Pitääkö mun vielä antautua johonkin tunteiluun? Mulkvistit, päästelin aivan vakavalla naamalla.
– Mitä kuule sanot, jos otettaisiin nyt heti rehti pano ja juteltaisiin vasta sen jälkeen?
– Tä? suustani pääsi.
– Sitten kun mulla puolestaan viiraa, sä lupaat kuunnella mua vartin ihan hiljaa mutta ihan oikeasti kuunnella, Sonja lisäsi.
– Jaa, yritin raapia niskaani, joka oli kairautunut syvälle tyynyyn. Tällainen ehdotus todellakin vähän pysäytti kiukkuani. Mutta en ollut sitä vielä valmis näyttämään.
– Että sopiiko? Kokeillaanko? Tai oikeastaan tämä on määräys, Sonja alkoi riisua vaatteitaan hitaasti. Hän piti katseensa kaiken aikaa silmissäni, mitä nyt välillä vilkaisi rintojaan.
Uskomatonta oli, ettei Sonja ollut ärähtänyt minulle takaisin. Hamettaan hän käsitteli hieman kömpelösti mutta sai hakaset auki ilman apuani. Hänellä oli omituisen viaton ilme. Se muuttui toisenlaiseksi sitten, kun hänellä oli enää vain pikkuhousut jalassa. Hän nuolaisi hitaasti huuliaan kostealla kielellä ja antoi silmäluomien painua vähän raukeiksi.
– Heittäydy mun päälle ihan milloin vaan tai heti kun olet siihen valmis, Sonja saksasi jalkojaan ilmassa, kun hän kellahti selälleen.
Hän sai minut nostamaan pääni tyynystä, jotta näin hänen viettelevän hymynsä. Pidin siitä näystä, kun hän makasi selällään kaikki herkut valtoimenaan. Tunsin, miten penis nytkähti ja alkoi kovettua. Sonja hamuili sitä kohti muttei ylettynyt siihen.
– Sä voit toki nauttia myös kieltäymyksestä. Voi kun sä tulisit tänne suutelemaan mua, Sonja keinutteli lantiotaan.
En kestänyt enää. Syöksyin Sonjan päälle. Uppouduin häntä vasten. Nuuhkin hänen hiuksiaan mutta puraisin kipeästi korvannipukasta. Tartuin niskaan ja poskiin. Kouraisin rintoja kuin olisin omistanut ne. Näin lujasti minun ei olisi pitänyt toimia, mutta olin kuin nälkäinen eläin. Painoin pääni hänen rinnoilleen ja liu’utin poskeni alemmas vatsalle. Otin vyötäisiltä kovaa kiinni ja murisin. Nousin käsieni varaan. Tuijotin häntä tiukasti silmiin ja annoin katseeni leimuta.
– Jos mä nyt antaisin palaa, sä huutaisit niin kovaa, sanoin ja kuulostin varmasti pahaenteiseltä.
– Sulla on hurja ilme, Sonja sanoi ja näytti vain nauttivan tästä kaikesta. – Anna mennä!
Painoin kasvoni hänen jalkoväliinsä. Pikkareiden läpi tunsin nenässäni Sonjan puhtaan pillun vienon tuoksun. Unohdin kaikki hitaat lämmittelyt. Ehkä kiukutteluni oli toiminut esileikkinä? Murisin. Riuhtaisin haarakiilan sivuun ja tajusin, millainen onni minulla oli vaimona.
Nuolin ahnaasti häpyhuulia, ensi ulompia ja sitten sisempiä. Tajusin kyllä, kuinka Sonja oli ehtinyt kostua sisältä. Lemmennektaria oli tulvimassa myös huulille. Minä oikein mässäilin puutarhassa kuin maailman herkullisimman aterian kimpussa. Mehustelin sopukoita kielelläni, vedin alahuulellani klitoriksen huppua uudestaan ja uudestaan ylemmäs. Klitoriksen pää paljastui. Se oli turvonnut ja kova kuin pieni penis.
Sonja ynähteli kiimoissaan. Kurkottelin toisella kädellä hänen rintojaan ja toisella kädellä vein etusormen G-pisteelle.
– Aah, Sonja huokaisi.
Aloin kutsua häntä etusormella yhä syvemmälle voihkeeseen. Päätin viedä hänet rajalle, mutta en sen yli.
– Mä vain hyväilen, sanoin.
Yhtäkkiä tajusin unohtaneeni alkuperäisen kuvion. Tässä minä olin antamassa Sonjalle nautintoa, vaikka minun piti saada reippaalla panolla tunneyhteyteni kuntoon. Se oli ollut Sonjan määräys. Lisäsin sormeeni vauhtia. Samalla annoin kielelläni poikittaista livontaa oikein kunnolla klitorikselle. Sivuun siirtämäni pikkarit tekivät tästä kaikesta vähän hankalaa. Kun Sonjan selkä alkoi nousta kaarelle, himmailin. Hän ei vielä karannut orgasmin puolelle.
– Kiltisti tehty, sanoin. Riuhtaisin märät pikkarit vihdoin tieltäni. Asettelin elimeni hänen vaolleen. Kuuntelin Sonjan hengästynyttä huohotusta. Olin lopettanut juuri oikeaan aikaan. – Miten märkä voi ihminen olla? kuiskailin.
Annoin kullin liukua hitaasti vain vähän sisään ja hitaasti ulos. Sonja ulvahti vähän kuin pelko ja nautinto olisivat sekoittuneet. Sitten taas työnsin melaani ihan vähän enemmän sisään ja sitten taas ulos. Myös minä olisin voinut huutaa nautinnosta, niin hyvältä häpyreikä tuntui terskanreunoilla. Ja taas hitaasti vähän enemmän sisään ja hitaasti ulos. Ja taas. Kunnes upotin vehkeeni vaginaan yhä syvemmälle ja vielä syvemmälle. Työnsin koko komeuteni Sonjan kaikkeuteen aivan pohjia myöten. Nakutin muutaman rivakan työnnön ja tiesin hakkaavani suoraan kohdunnapukkaan. Onneksi Sonjalla ei ollut enää kierukkaa, sen narunpäät eivät enää haitanneet ilonpitoamme.
Sonja kampesi jalkansa yhteen. Hän tiesi, että se oli minulle liikaa. Hän oli yhtä aikaa uskomattoman märkä ja kuitenkin tiukka. Hän nosti lantiotaan ja tarjosi häpyä minua kohti. Turvonnut klitoris tömähteli häpyluutani vasten kuin innostunut puskuri.
Muutin liikkeeni herkemmäksi ja pienemmäksi. Kuvittelin, että uin kevyin vedoin Sonjan häpykukkulalla.
Kumarruin nuolemaan Sonjan rintoja, liikutin kieltä nännipihoilla. Tunsin Sonjan lantionpohjalihaksien sykähtelevän penikseni ympärillä ja tajusin, että nyt se tapahtuu.
– Anna lupa! Saanko mä tulla? Sonja voihki.
Katsoimme toisiamme silmiin ja suutelimme. Upotimme kielemme toisiaan vasten ja laukesimme samanaikaisesti kuin olisimme eläneet elokuvissa.
– Mun koko keho tärisee, Sonja tarrautui selkääni.
– Niin myös mulla, sain vaivoin sanottua, kun itku lähti tulemaan. Se oli ihan mahdotonta. Penikseni oli edelleen suurena Sonjan sisällä, kun kyyneleet irtosivat. Pala kurkustani alkoi sulaa, pehmenin vatsastani ja hartioistani. Lyyhistyin Sonjan päälle antautuneena.
Tunsin, miten Sonja silitteli selkääni ja toisteli, että kaikki on hyvin. Että olen tervetullut hänen lähelleen myös silloin, kun on pahoja päiviä.
– Mä jotenkin teen itsestäni ulkopuolisen ja sitten ärjyn teille.
– Nyt sä oot siinä.
– Anteeksi rakas.
– Ei tartte pyytää.
– Mä arvostan sua, Sonja sanoi keittiöstä minulle eteiseen.
Heitin kassit kuramatolle. Paiskasin oven kiinni perässäni turhan kovaa. Kolahdus oli kuin tykinlaukaus, rappukäytävä oli sille valtava kaikukoppa. Postiluukku rämähti vähän viiveellä. Keittiöstä leijaili paistuvan juustokuorrutuksen tuoksu.
Änkesin punaisena ja läähättävänä kohti keittiötä. Kananmunakenno sai osuman ovenpieleen. Olin varma, ettei yksikään muna säilynyt ehjänä. Purin takahampaita yhteen.
– Mitä? ärähdin Sonjalle.
– Arvostan sua tosi paljon, rakas, Sonja hymyili ja alkoi siirtää ostoksia paikoilleen.
– Ei tarvitse vittuilla.
– Mä arvostan sua myös siitä, että sä näytät suoraan sun tunteet.
– Kestikö mulla taas liian kauan kaupassa? kääntelin munakennoa. Kolme kananmunaa oli säröillä. Valkuaista valui sormilleni ja ympäriinsä. Se tuntui niljakkaalta ja viileältä.
– Sä pidät meistä hyvää huolta, Sonja silitti sormillaan poskiani.
Hän oli tällainen. Yhtäkkiä keskellä arkea hän saattoi pysähtyä ja kertoa, mikä kaikki on hyvin. Minä en siihen pystynyt, mutta joskus edes yritin.
Olisin voinut tuntea Sonjan sormet pidempään kasvoillani, mutta riuhtaisin itseni irti. Häädin hänet kauemmaksi. Tarvitsin tilaa, jotta sain huuhdeltua kananmunaroiskeet maitotölkeistä.
– Mä arvostan sua, koska sä arvostat mua, sain mutistua takaisin, mutta silmiin en pystynyt häntä katsomaan.
Miksi olin niin kärttyinen, vaikka toinen tarkoitti hyvää?
– Missä kakarat on? Tulkaa hei auttamaan! huusin, mutta mitään ei tapahtunut. – Joulupukki ei sitten tuu tänä vuonna!
Kuulin, miten kaksoset mielenosoituksellisesti paiskasivat peliohjaimet päin konsolia. Siinä olivat tulevaisuuden toivot. He liikahtivat yhteisen hyvän nimissä vasta, kun uhkailin, lahjoin tai kiristin. He kuitenkin mukisematta kattoivat pöytään lautaset.
Sonja oli tehnyt makaronilaatikkoa. Olin unohtanut ostaa ketsuppia. Lapset alkoivat nurista siitä, mutta murahdin päälle. Ruokailu meni vaisuissa tunnelmissa.
– Kiittäkää nyt edes äitiänne, murjaisin, kun kaksoset tekivät lähtöä. – Ruutuaikaa on turha pyytää. Lukisitte jotain!
Tajusin kyllä itse, että pinnani oli tavallista kireämpi. Hävetti ja nolotti. Kehossa oli epämukava olla.
– Mun on vissiin paras olla itekseni, sanoin Sonjalle. Painelin suihkun kautta sänkyyn. Tunsin itseni ihan luuseriksi. Yritin lukea vanhoja National Geographic -lehtiä iänikuisesta pinosta. Se meni ihan pelkäksi sivujen kääntelyksi. Normaalisti olisin herkeämättä lukenut, miten mayojen sivilisaatio nousi ja tuhoutui.
Kuuntelin, miten Sonja puuhaili hyvässä hengessä kaksosten kanssa iltapesuja ja etsi vaatteita aamuksi. Hyvät yöt jäivät minulta sanomatta, mikä vain lisäsi kokemustani, että olin ulkopuolinen.
Lopulta Sonja tuli luokseni, kun talo oli hiljentynyt.
– Mä kuulin tänään aika mielenkiintoisen jutun, Sonja istui viereeni.
– No kerro sitten, sanoin enkä todellakaan noussut hänen viereensä istumaan vaan jäin selälleni makaamaan. Sysäsin lehden syrjään.
– Mies tarvitsee ensin seksiä ja vasta sen jälkeen se voi päästä tunneyhteyteen itsensä ja vaikka puolisonsa kanssa.
– Aha, sanoin ja katselin kattolamppua. Sen sisuksista leijaili pölyhiukkasia päällemme.
– Kun taas naisen pitää kokea ensin yhteyttä. Sen jälkeen myös seksi voi olla mahdollista.
– Aikamoinen yleistys. Mies sitä ja nainen tätä. Tuon lopputulos on, ettei kukaan saa.
– Niin, Sonja sanoi surua äänessään.
– Luit ton jostain Hyvä olo ja ihmissuhteet -palstalta, tuhahdin ja Sonja tunnisti varmasti halveksuntani. Ehdin toivoa, ettei hän välittäisi reaktiostani. Avoin riitely tästä enää puuttui. Sitä kohti olin kovasti meitä viemässä.
– Voi siinä olla jotain perää, Sonja silitti rintakehääni. Olisi tehnyt mieli sanoa hänelle, ettei hän ollut kysynyt lupaa panssarini hiplaamiseen.
– Eikö mikään riitä? Mä olen jumalauta rakentanut talon. Hoidan saatana firman. Maksan meille hiihtoloman ja etelät selkänahastani. Mä myös kuolen nuorempana kuin sä. Pitääkö mun vielä antautua johonkin tunteiluun? Mulkvistit, päästelin aivan vakavalla naamalla.
– Mitä kuule sanot, jos otettaisiin nyt heti rehti pano ja juteltaisiin vasta sen jälkeen?
– Tä? suustani pääsi.
– Sitten kun mulla puolestaan viiraa, sä lupaat kuunnella mua vartin ihan hiljaa mutta ihan oikeasti kuunnella, Sonja lisäsi.
– Jaa, yritin raapia niskaani, joka oli kairautunut syvälle tyynyyn. Tällainen ehdotus todellakin vähän pysäytti kiukkuani. Mutta en ollut sitä vielä valmis näyttämään.
– Että sopiiko? Kokeillaanko? Tai oikeastaan tämä on määräys, Sonja alkoi riisua vaatteitaan hitaasti. Hän piti katseensa kaiken aikaa silmissäni, mitä nyt välillä vilkaisi rintojaan.
Uskomatonta oli, ettei Sonja ollut ärähtänyt minulle takaisin. Hamettaan hän käsitteli hieman kömpelösti mutta sai hakaset auki ilman apuani. Hänellä oli omituisen viaton ilme. Se muuttui toisenlaiseksi sitten, kun hänellä oli enää vain pikkuhousut jalassa. Hän nuolaisi hitaasti huuliaan kostealla kielellä ja antoi silmäluomien painua vähän raukeiksi.
– Heittäydy mun päälle ihan milloin vaan tai heti kun olet siihen valmis, Sonja saksasi jalkojaan ilmassa, kun hän kellahti selälleen.
Hän sai minut nostamaan pääni tyynystä, jotta näin hänen viettelevän hymynsä. Pidin siitä näystä, kun hän makasi selällään kaikki herkut valtoimenaan. Tunsin, miten penis nytkähti ja alkoi kovettua. Sonja hamuili sitä kohti muttei ylettynyt siihen.
– Sä voit toki nauttia myös kieltäymyksestä. Voi kun sä tulisit tänne suutelemaan mua, Sonja keinutteli lantiotaan.
En kestänyt enää. Syöksyin Sonjan päälle. Uppouduin häntä vasten. Nuuhkin hänen hiuksiaan mutta puraisin kipeästi korvannipukasta. Tartuin niskaan ja poskiin. Kouraisin rintoja kuin olisin omistanut ne. Näin lujasti minun ei olisi pitänyt toimia, mutta olin kuin nälkäinen eläin. Painoin pääni hänen rinnoilleen ja liu’utin poskeni alemmas vatsalle. Otin vyötäisiltä kovaa kiinni ja murisin. Nousin käsieni varaan. Tuijotin häntä tiukasti silmiin ja annoin katseeni leimuta.
– Jos mä nyt antaisin palaa, sä huutaisit niin kovaa, sanoin ja kuulostin varmasti pahaenteiseltä.
– Sulla on hurja ilme, Sonja sanoi ja näytti vain nauttivan tästä kaikesta. – Anna mennä!
Painoin kasvoni hänen jalkoväliinsä. Pikkareiden läpi tunsin nenässäni Sonjan puhtaan pillun vienon tuoksun. Unohdin kaikki hitaat lämmittelyt. Ehkä kiukutteluni oli toiminut esileikkinä? Murisin. Riuhtaisin haarakiilan sivuun ja tajusin, millainen onni minulla oli vaimona.
Nuolin ahnaasti häpyhuulia, ensi ulompia ja sitten sisempiä. Tajusin kyllä, kuinka Sonja oli ehtinyt kostua sisältä. Lemmennektaria oli tulvimassa myös huulille. Minä oikein mässäilin puutarhassa kuin maailman herkullisimman aterian kimpussa. Mehustelin sopukoita kielelläni, vedin alahuulellani klitoriksen huppua uudestaan ja uudestaan ylemmäs. Klitoriksen pää paljastui. Se oli turvonnut ja kova kuin pieni penis.
Sonja ynähteli kiimoissaan. Kurkottelin toisella kädellä hänen rintojaan ja toisella kädellä vein etusormen G-pisteelle.
– Aah, Sonja huokaisi.
Aloin kutsua häntä etusormella yhä syvemmälle voihkeeseen. Päätin viedä hänet rajalle, mutta en sen yli.
– Mä vain hyväilen, sanoin.
Yhtäkkiä tajusin unohtaneeni alkuperäisen kuvion. Tässä minä olin antamassa Sonjalle nautintoa, vaikka minun piti saada reippaalla panolla tunneyhteyteni kuntoon. Se oli ollut Sonjan määräys. Lisäsin sormeeni vauhtia. Samalla annoin kielelläni poikittaista livontaa oikein kunnolla klitorikselle. Sivuun siirtämäni pikkarit tekivät tästä kaikesta vähän hankalaa. Kun Sonjan selkä alkoi nousta kaarelle, himmailin. Hän ei vielä karannut orgasmin puolelle.
– Kiltisti tehty, sanoin. Riuhtaisin märät pikkarit vihdoin tieltäni. Asettelin elimeni hänen vaolleen. Kuuntelin Sonjan hengästynyttä huohotusta. Olin lopettanut juuri oikeaan aikaan. – Miten märkä voi ihminen olla? kuiskailin.
Annoin kullin liukua hitaasti vain vähän sisään ja hitaasti ulos. Sonja ulvahti vähän kuin pelko ja nautinto olisivat sekoittuneet. Sitten taas työnsin melaani ihan vähän enemmän sisään ja sitten taas ulos. Myös minä olisin voinut huutaa nautinnosta, niin hyvältä häpyreikä tuntui terskanreunoilla. Ja taas hitaasti vähän enemmän sisään ja hitaasti ulos. Ja taas. Kunnes upotin vehkeeni vaginaan yhä syvemmälle ja vielä syvemmälle. Työnsin koko komeuteni Sonjan kaikkeuteen aivan pohjia myöten. Nakutin muutaman rivakan työnnön ja tiesin hakkaavani suoraan kohdunnapukkaan. Onneksi Sonjalla ei ollut enää kierukkaa, sen narunpäät eivät enää haitanneet ilonpitoamme.
Sonja kampesi jalkansa yhteen. Hän tiesi, että se oli minulle liikaa. Hän oli yhtä aikaa uskomattoman märkä ja kuitenkin tiukka. Hän nosti lantiotaan ja tarjosi häpyä minua kohti. Turvonnut klitoris tömähteli häpyluutani vasten kuin innostunut puskuri.
Muutin liikkeeni herkemmäksi ja pienemmäksi. Kuvittelin, että uin kevyin vedoin Sonjan häpykukkulalla.
Kumarruin nuolemaan Sonjan rintoja, liikutin kieltä nännipihoilla. Tunsin Sonjan lantionpohjalihaksien sykähtelevän penikseni ympärillä ja tajusin, että nyt se tapahtuu.
– Anna lupa! Saanko mä tulla? Sonja voihki.
Katsoimme toisiamme silmiin ja suutelimme. Upotimme kielemme toisiaan vasten ja laukesimme samanaikaisesti kuin olisimme eläneet elokuvissa.
– Mun koko keho tärisee, Sonja tarrautui selkääni.
– Niin myös mulla, sain vaivoin sanottua, kun itku lähti tulemaan. Se oli ihan mahdotonta. Penikseni oli edelleen suurena Sonjan sisällä, kun kyyneleet irtosivat. Pala kurkustani alkoi sulaa, pehmenin vatsastani ja hartioistani. Lyyhistyin Sonjan päälle antautuneena.
Tunsin, miten Sonja silitteli selkääni ja toisteli, että kaikki on hyvin. Että olen tervetullut hänen lähelleen myös silloin, kun on pahoja päiviä.
– Mä jotenkin teen itsestäni ulkopuolisen ja sitten ärjyn teille.
– Nyt sä oot siinä.
– Anteeksi rakas.
– Ei tartte pyytää.
