Toggle sidebar

"Paha sai palkkansa".

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "aapee"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

"aapee"

Vieras
Lapsuuteni ensimmäiset 6-vuotta kuuntelin isän huutamista humalassa ja katsoin peläten niitä raivokohtauksia. Emme ole olleet tekemisissä vuosiin, olen nähnyt hänet viimeksi 9-vuotta sitten ja puhunut puhelimessa pari vuotta sitten.
Jostain kumman syystä eilen vastasin, kun hän soitti. Se oli viimeinen puhelu häneltä. Syövän takia häneltä leikataan äänihuulet pois.
Ei hän kauaa elä, en silti voinut antaa anteeksi lapsuuttani. Annan hänen lähteä tästä maailmasta tuntien, etten välitä.

Olen vuosia yrittänyt hänet unohtaa ja siinä aika hyvin onnistunutkin, en vain enää voi välittää hänen kohtaloaan.
 
Voimia sulle, on varmasti ollut raskasta :(. Ootko kuitenkin ihan varma, ettet kadu myöhemmin? Ihmismieli on kummallinen ja kyseessä on kuitenkin sun oma isä. En tuomitse enkä mitään, enkä todellakaan tiedä miltä tilanteessasi tuntuu tai miten itse toimisin, mutta mieti vielä :)
 
Se syyllisyys, se vasta onkin ilkeä kaveri. Se tulee sinne pääkoppaan asumaan ja piikittelemään pyytämättä, sitä ei saa pois. Mä joudun elämään sen kanssa lopunikääni, että en käynyt, en soittanut. Nyt on vain hauta jolla käydä.
 
  • Tykkää
Reactions: miss jenn
[QUOTE="aapee";29247156]
Olen vuosia yrittänyt hänet unohtaa ja siinä aika hyvin onnistunutkin, en vain enää voi välittää hänen kohtaloaan.[/QUOTE]

Ikäväkseni joudun satuttamaan sinua lisää toteamalla, että alkoholisti sairastuttaa aina myös läheisensä.

Jos olet jo onnistunut "unohtamisessa", niin voi harmi. Unohtaminen takaa vain sen, että siirrät omille lapsillesi oman isäsi toimintatavat, luultavasti huomattavasti lievemmin mutta lähes väistämättä niin käy.

Ainoastaan antamalla anteeksi pääset _kokonaan_ irti isästäsi ainoalla oikealla tavalla. Anteeksiantaminen vain ei ole helppoa eikä kevyttä, mutta se on ainoa tapa jolla alkoholistin aiheuttama pahan kierre katkaistaan. Al-Anon voi auttaa.

"Jätkä" kirjoittikin edellä hyvin siitä, että isäsi kuolema ei tätä ongelmaa ratkaise.

Voimia siihen mitä teetkin....
 
Ne on oikeita selviytyjiä, jotka kaiken pahan kokeneena pystyvät antamaan anteeksi ja olemaan katkeroitumatta...

Oma lapsuuteni oli 13-vuotiaaksi asti täyttä h*lvettiä. Onneksi pääsin perhekotiin ja opin siellä millaista normaali elämä on. En ole vanhemmilleni vihainen, koska ymmärrän miten tuohon tilaan joutuivat... Nykyään yritän auttaa heitä ja asiat ovatkin jo heillä paljon paremmin, vaikka isä edelleen juo ja saa kohtauksia.
 
Mitä isäsi sanoi puhelimessa?

Jos hän oli pahoillaan menneestä niin nyt voisi olla oikea paikka - jo ihan oman itsensä takia - antaa anteeksi ja päästä yli noista traumoista. Muuten ne vaivaavat jatkossakin ja lisäksi ehkä päälle syyllisyyskin omasta toiminnasta isän viimeisinä hetkinä.

Menneisyyttä ei enää pysty muuttamaan mutta olisi teille molemmille hyväksi että pystyisitte sopimaan. Kohta tuota mahdollisuutta ei enää ole.
 
Mun isä hakkasi äitiä ja meitä lapsia monta vuotta. Ennen kuin äitini hänestä eroon pääsi. En ollut missään tekemisissä enää sen jälkeen isäni kanssa. Mutta kun olin 20v ja isä soitti voinko lähteä pizzalle hänen kanssaan, juomaan rupesi silloin, mutta päivääkään en kadu että kävin hänen kanssaan syömässä. Koska seuraavan kerran seisoin hänen hautajaisissaan. Kyllä mä kannatan sitä anteeksi antoa, ihan oman mielenrauhasi takia.
 
Sun mielenrauhan takia kannattaa antaa anteeksi. Se ei tarkoita että sun pitäis olla isäsi kanssa missään tekemisissä.

Vaikka miten on kyseessä oma vanhempi, kaikkea ei tarvitse sietää.
 
[QUOTE="Ninni";29247530]Anna anteeksi. Kuolema on hänen rangaistuksensa.[/QUOTE]

Ei kuolema ole rangaistus, sen enempää kuin syntymäkään. Kuolema on vain osa elämää.
 
  • Tykkää
Reactions: Data
Elin lapsuuteni alkoholistien (äiti ja isäpuoli) kanssa,koin henkistä ja fyysistä väkivaltaa,hyväksikäytön yritystä jne.Isäni taasen hylkäsi meidät lapset kun erosivat äitini kansssa.
Olen antanut molemmille vanhemmilleni anteeksi,isäpuolelleni on saanut oman rangaistuksensa (juonut itsensä ihmisraunioksi).
 
Hän ei omasta mielstään ole koskaan toiminut väärin kaikki on aina muiden syytä. Olisi helpompaa jos hän edes myöntäisi olleensa huono isä ja olisi pahoillaan. Hänelle jos on koittanut puhua elämästäni on hän kääntänyt puheen aina itseensä, ihan kuin häntä ei oikeasti kiinnostaisi.
Puhuu vain kuinka hänen surkea elämänsä on muiden vika.
Aina vaan puhuu niistä muutamista hyvistä hetkistä joita oli, niiden pitäisi riittää.
Monesti on koittanut kääntää minua äitiäni vastaa ja vielä viime puhelussakin sanoi ettei pidä veljistäni yhtään.
En edes tiedä mistä hänelle loppujen lopuksi antaisi anteeksi kerta hän ei ole omsta mielestään tehnyt koskaan mitään väärin.
 
[QUOTE="Friday";29247483]Ikäväkseni joudun satuttamaan sinua lisää toteamalla, että alkoholisti sairastuttaa aina myös läheisensä.

Jos olet jo onnistunut "unohtamisessa", niin voi harmi. Unohtaminen takaa vain sen, että siirrät omille lapsillesi oman isäsi toimintatavat, luultavasti huomattavasti lievemmin mutta lähes väistämättä niin käy.

Ainoastaan antamalla anteeksi pääset _kokonaan_ irti isästäsi ainoalla oikealla tavalla. Anteeksiantaminen vain ei ole helppoa eikä kevyttä, mutta se on ainoa tapa jolla alkoholistin aiheuttama pahan kierre katkaistaan. Al-Anon voi auttaa.

"Jätkä" kirjoittikin edellä hyvin siitä, että isäsi kuolema ei tätä ongelmaa ratkaise.

Voimia siihen mitä teetkin....[/QUOTE]

Tätä en usko, olen ihan eri ihminen kuin hän. En koskaan kohtelisi lastani kaltoin, en edes ymmärrä miten joku siihen pystyy.
 
Mieti vielä uudestaan. Anteeksiantaminen on aikuisen teko, varsinkin jos isäsi on pahoillaan. Ihminen voi antaa anteeksi vaikkei voisikaan kaikkea unohtaa. Hän on kuitenkin ainoa isäsi jolta on aika täällä lopuillaan. Viime kädessä teet kuitenkin itse ratkaisusi, voimia.
 
vaikkei isäsi pystyisi myöntämään tehneensä väärin, se ei tarkoita ettet voisi hänelle väärintekojaan antaa anteeksi. voit yrittää antaa myös tämän heikkoutensa hänelle anteeksi samoin kuin kaiken muunkin.
 
  • Tykkää
Reactions: miss jenn
Mulla oli vastaava tilanne. Isään en ollut yhteydessä 10 vuoteen. Sairastui vakavasti (syöpä johon alkoholi ja tupakointi syyllisiä) ja en silloinkaan kokenut olevani valmis kohtaamaan häntä. Kun kuulin, että vetelee sairaalassa viimeisiään, lähdimme toiselle puolelle Suomea ajamaan ja ehdin olla isän vieressä vartin, kun kuoli. Ei hän enää tajuissaan ollut, mutta tuli tunne, että ikäänkuin odotti meitä kaikkia lapsia siihen ennenkuin luovutti. Ei minulla ollut muuta sanottavaa, kuin hei hei isä. Hautajaisissa tuli tunne, että annan isälle kaikki vääryydet anteeksi.

Menin sen vuoksi, että tiesin että menemättä jättäminen olisi aiheuttanut syyllisyyttää ja entä jos- tunnetta ja olen kiitollinen että sinne menin. Ainoa asia, mikä jäi itselle harmittamaan, etten koskaan kertonut isälle syytä miksi en pidä yhteyttä, lopetin vain puhelimeen vastaamisen.

Tiedän, että isä on kärsinyt ettei me siskon kanssa yhteyttä pidetty. Loppuaikoina sisko näki muutaman kerran isää, mutta ei hän ollut koskaan mitään anteeksi pyydellyt tms.

Itselle isän kuolema oli helpotus, ei tarvinnut selittää lapsille miksi eivät näe minun isää eikä tarvitse kamppailla jatkuvan syyllisyyden kanssa.

Mutta älä anna tilaa katkeruudelle, siitä ei seuraa mitään positiivista. Omasta kokemuksestani annan neuvon; käy edes yhden kerran katsomassa isääsi ja päätä jatko sen mukaan. Näin sinulle ei myöhemmin jää vaivaamaan jos et ehdi näkemään. Tiedän kyllä, että vaikeaa se on mutta uskon, ettet muuten pääse omassa elämässäi eteenpäin.
 
[QUOTE="aapee";29247626]Tätä en usko, olen ihan eri ihminen kuin hän. En koskaan kohtelisi lastani kaltoin, en edes ymmärrä miten joku siihen pystyy.[/QUOTE]

Hyvä jos olet onnistunut. On kuitenkin muistettava, että vanhempina me olemme hieman huonoja arvioimaan onnistumistamme lasten näkökulmasta. Jos olet lukenut alkoholistien tarinoita, niin aika usein niistä selviää että alkoholistin lapsi, jolle on jäänyt vihaa sydämmeen ei ole kuitenkaan lasten suusta kuultuna ollut hyvä isä vaikka omasta mielestään on ollut loistava koska ei ole tehnyt samoja hirveyksiä kuin oma isänsä.
Toivoisin itsekin saavani lapsilta tarkan palautteen siitä missä olisi parannettavaa. Harmi vain etten sitä saa nyt kun sitä tarvittaisiin, mutta toivostavasti sitten vanhempana suhteemme olisi sellainen että pohdittuaan asioita he uskaltaisivat kertoa oman näkemyksensä.

Aina pitää muistaa, ettei voi yleistää edes internetin ihmeellisessä maailmassa, jossa on helpompi loukata toista kuin kasvotusten. Toivon koko sydämestäni että olet säännön vahvista poikkeus joka on saanut pahan ketjun katkaistua. Se ei varmasti ole helppoa se.

Anteeksi antaminen on vaikeinta kun toinen ei ole mielestään tehnyt mitään väärää (tätä jokainen on varmasti avioliitossaan harjoitellut tai ainakin yrittänyt). Se mitä hänelle pitää antaa anteeksi ei ole hänen määriteltävissään vaan Sinun. Ne asiat mistä kannat hänelle kaunaa ja haluat hänet unohtaa ovat niitä jotka Sinun on annettava anteeksi. Isäsi edellä mainitun kuvauksen perusteella tuskin edes ymmärtäisi vaikka rautalangasta vääntäisi - surullista, koska hänkin on menettänyt tekojensa ansiosta yhteyden omaan lapseensa.

Täytyy myös muistaa, että anteeksianto ei ole pakkoa suostua ottamaan kuraa niskaansa yhtään enempää kuten jo edellä joku kirjoitti.
 
olen alkoholistin tytär.Isäni heilui puukon tai kirveen kanssa nuorempana ollessaan juovuksisa ja äiti sekä sisareni ja mä lähdimme karkuun.Koko lapsuuteni kärsin isäni juomisesta.Vanhempana isä ei enää riehunut, mutta näki ja kuuli olemattomia.Selvinpäin oli ihan kuin eri ihminen. Kaikesta huolimatta isäni oli rakas minulle, vaikka silloin kun hän oli juovuksisa, inhosin häntä.Mä annoin anteeksi. Kovin läheiset välit meillä ei olleet, mutta kuitenkin puheväleissä olimme ja mitään ei jäänyt hampaankoloon. Keuhkosyöpään sairastui ja keuhkokuume vei lopulta mennessään. Anna ihmeessä anteeksi.Katkeruus kalvaa sinua vähitellen sisältäpäin etkä saa rauhaa, vaikka nyt tuntuisikin ettei niin tule käymään.
 
tuskin tunnet syyllisyyttä, jos et ole väärin tehnyt.kannattaa kuunnella itseään.haluatko vielä nähdä hänet?
MIKSI ASIAT OLISIVAT ERILAILLA, KUN HÄN ON KUOLEMASSA?
Kuolema on vain osa elämää.Ja vieläpä, jos uskot sielujen kiertokulkuun, niin jos et koe tarvetta anteeksiantoon, niin ehkäö seuraavassa elämässä.
varmasti aika vieras ihminen hän on, miksi kuolema tekisi kaikesta jotenkin rakkaampaa ja läheisempää?
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa