paha papa HSIL auttakaa

  • Viestiketjun aloittaja Apua...
  • Ensimmäinen viesti
Apua...
Olen 24vuotias nainen. Tänään soitti lääkäri, että papa-kokeesta tulos HSIL.

Olen peloissani. Sain kiireellisen lähetteen keskussairaalaan 3viikon sisällä pääsen sinne koepalan ottoon ja tähystykseen. En tiedä mitä pitäisi ajatella. Päätä särkee ja pelottaa. Miten odotan 3viikkoa. En ymmärrä yhtään mistä on kyse. Lääkäri vaan kierteli ja kaarteli.

Olen ollut ainoastaan kahden miehen kanssa. Toisen kanssa elin avoliitossa, joka päätyi eroon vuosi sitten. Nyt olen tavannut uuden miehen, jonka kanssa seurustelen. Jos tällä on edes merkitystä:(

Voiko joku auttaa ja kertoa jotain tästä? Olen melkein shokissa, kun en ymmärrä mitään. Googletin ja joka sivullla puhutaan vaan kohdunkaulansyövästä.
 
Carsinoma
Ei sillä miesten määrällä välttämättä mitään merkitystä noissa solumuutoksissa ole. 80% kansakunnasta kantaa solumuutoksille altistavaa kondyloomatartuntaa, hyvin suuri osa tietämättään kun tartunta voi olla ihan oireeton. Sen voi siis tosiaan saada ihan siltä yhdeltä ainoalta sukupuolikumppaniltaan.

Itselläni on ollut tuollainen solumuutos, joka osoittautui syövän esiasteeksi. Oleellista mielestäni nyt on, kuinka kauan tuo muutos on sinulla ollut. Jos olet käynyt esim. vuosi sitten papassa ja se oli puhdas, niin siinä ajassa muutos ei ole voinut kovin pahaksi äityä. Jos kävit nyt ekaa kertaa, niin saattaa olla pahakin. Itselläni muutos huomattiin juuri, kun se oli muuttumassa pahalaatuiseksi, eli puolessa vuodessa luokka 2 muuttui muistaakseni luokaksi 4. Kyse oli siis kohdunkaulan syövän esiasteesta, ei varsinaisesti vielä syövästä.

Tähystystä ja koepalan ottoa älä pelkää. Tähystyksessä kohdunsuulle pistetään etikkaliuosta joka värjää mahdolliset solumuutosalueet. Sitten sitä tiiraillaan mikroskoopilla, jota ei todellakaan työnnetä sinne kohdunsuulle, vaan on koko ajan emättimen ulkopuolella. Koepalojen otto nipsaisee pikkuisen, mutta itselläni sormenpääverikokeen otto tuntuu enemmän. Välineitä ei kuitenkaan kannata katsoa, jos olet yhtään heikkohermoinen.

Jos solumuutokset on niissä koepaloissa sitä sorttia, että niitä joudutaan hoitamaan, niin on olemassa ainakin kaksi tapaa. Niitä saatetaan hävittää laserilla (ei tunnu miltään, haisee palaneelle lihalle) tai poistaa ns. loop-konisaatiossa. Loop tehdään vasta aika vaikeassa solumuutoksessa. Loopissa otetaan vähän suurempi köntsä sieltä kohdunsuulta, mutta ainakin meidän sairaalassa se tehdään nukutuksessa eikä ole muutenkaan fyysisesti kamalaa.

Muistan, että tuo odottaminen oli ihan hirveää, mutta koita tehdä asioita, jotka saavat ajatukset pois tuosta sairaalareissusta. Jos olet käynyt papassa riittävän usein, niin en usko kyseessä olevan mitään kemoterapiaa ja sädehoitoa vaativaa muutosta.
 
Ap...
Voi kiitos ihan hirveästi sinulle. Kiitos, että vastasit.

Lääkäri soitti uudestaan ja sanoi, että ei minun tarvitse pelätä, eikä yöunia menettää tämän takia. Silti pelottaa niin hirveästi. Tuntuu tosi pahalta, enkä osaa nyt oikein tehdä mitään muuta kuin kävellä eestaas. Itkettääkin välillä.

Koskaan ei kyllä tiedä mitä seuraavana päivänä elämä tuo eteen. Pitäisi aina muistaa olla kiitollinen joka päivästä kun asiat ovat hyvin. Kumpa tämä selviäisi pelkällä säikähdyksellä. Tuntuu vaikealta jaksaa odottaa.
 
Ap...
Vielä olisin kysellyt mitä se HSIL luokka tarkoittaa? Kun niitä on luokka 1-5. Onko tämä sitten mikä? Neljäkö?

Voiko joku muu asia vaikuttaa tähän tulokseen? Voiko se olla jokin virhe? Voiko olla väärä hälytys?

Miksi gyneni ei ole aiemmin puuttunut siihen, että olen valittanut voimakkaita munasarjoissa ja ristiselässä esiintyviä kipuja? Miksi minulle määrättiin keltarauhashormonia kun valitin, että 2vuotta kuukautiseni ovat tullee pari kertaa kuukaudessa ja esiintyy tiputteluvuotoa? Olen kertonut kärsiväni alaselkäkivuista. On vain sanottu, että tyypillinen keltarauhashormonin puutos.

Papa aina ollut luokka 1. Nyt yhtäkkiä saan tuollaisen vastauksen. Nyt luen, että kohdunkaulansyövän oireita ovat verinen vuoto muulloin kuin kuukautisten aikaan ja ristiselänkipu.

On todella paha olo.
 
Tsemiä!
Alkuperäinen kirjoittaja Apua...:
Olen ollut ainoastaan kahden miehen kanssa. Toisen kanssa elin avoliitossa, joka päätyi eroon vuosi sitten. Nyt olen tavannut uuden miehen, jonka kanssa seurustelen. Jos tällä on edes merkitystä:(
Tämä ei tietenkään ole mikään lohdutus, mutta jos kyseessä on HPV:n aiheuttama solumuutos (kuten ne lähes aina käsittääkseni ovat) niin olet saanut viruksen avomieheltäsi. Solumuutokset nimittäin kestävät vuosia kehittyä, joten tämä uusi kumppani ei ole ehtinut olla kehissä tarpeeksi kauaa.
 
Carsinoma
Vaikea sanoa noihin muihin kysymyksiisi mitään, mutta tuskin nuo tiputtelut mitään syöpään viittaavaa ovat. Papassa se näkyisi, ja sinulla on aina näyttänyt ykköstä. Siinä vaiheessa kun kohdunkaulan syöpä oireilee (tai mikään muukaan syöpä), on se jo pitkälle kehittynyt. Varsinaisesti tuohon HSIL-termin luokkavastaavuuteen ei voi oikein sanoa mitään. Kyseessä on kuitenkin vakavampi kuin pelkästään vuosittain seurattava muutos. Esim. luokkaa 2 seurataan vuosittain, joten sitä pahemmasta muutoksesta on kyse. Muistaakseni jo kolmosta seurataan useammin, tai kakkosta kun se on todettu muutamassa papassa peräkkäin.

Muistan kyllä miten kamalaa odottaminen oli, kun eka soitto pahoista muutoksista tuli. Pikkuisen nimittäin tuli itkettyä. Koita jaksaa.

 
gykke
Jos papaluokka on useamman kerran peräkkäin 2 lääkäri voi määrätä kolposkopiaan ilman että odotellaan muutosta 3 luokkaan. Tuossa taitaa olla kyseessä esiaste joka on hyvin yleinen jolloin hoitona on loophoito. Ei kannata hermoilla, ei papaluokka äkisti muutu 1luokasta varsinaiselle syöpäasteelle, vaan jopa papaluokka 2 vaatii useimpien vuosien kehitysasteen.
 
x-files
sain samanlaisen tuloksen postitse. ja tutkimus aika on kahden viikon kuluttua. en tiedä mitä tehdä! voiko siis kaikki olla silti ok jos lähettessä lukee ett on epäily vahvasta solumuutoksesta ja vaati tarkempaa tutkimusta.
 
turhaan
Epäily on epäily. On parempi, että osa joutuu epäilemään turhaan kuin että huonoja muutoksia jäisi havaitsematta.

Omalle kohdalle sattuessa epäily ei tietenkään tunnu kivalta. Toisaalta hyvä, että asiasta otetaan selvyys nopeasti.
 
+++
Muistakaan että lääkärit ovat töissä teitä varten. Kirjoittakaan kaikki mielessä pyörivät kysymykset paperille ja soittakaa rohkeasti lääkärille. Ja kyselkää niin kauan kunnes ymmärrätte mitä lääkäri sanoo. Se on joskus ikävä kyllä ainoa keino päästä lääkärin latinankielisen höpinän taakse. Tyhmältäkin saa vaikuttaa kunhan saa vastaukset joita tarvitsee. Puhelin käteen ja tsemppiä!
 
kävin....
Siellä kolposkopiassa. En pelännyt etukäteen sitä tutkimusta. Papa HSIL.

Olen aina ajatellut omaavani korkean kipukynnyksen. Olen käynyt läpi kaksi kivuliasta jalkaleikkausta. Jalka on myös murtunut jne. Sairastan rajua migreeniä.

Mutta tuo hiton kolposkopia oli täyttä kidutusta. Se oli niin hirveää, että itkin loppuajan siinä penkillä/pöydällä mikä lienee. Koepalojen otot kesti vielä hammasta purren, mutta kohdunkaulan tähystys oli niin kipeä, että meinasi taju lähteä.

En enää koskaan tule menemään tuohon tutkimukseen. En ainakaan ilman puudutusta. Luin etukäteen, että moni oli sanonut sen olevan ihan ok, ei sattunut paljon jne.. En tiedä miksi minuun se koski kuitenkin niin hirveästi, että ennemmin ottaisin vaikka nyrkistä naamaan kuin menisin uudestaan.

En tiedä oliko asiallista näin kirjoittaa tähän :( itse kiitin Luojaani etten tiennyt etukäteen mikä helvetti se tutkimus oli ja nyt kerron tällaise kauhutarinan sitten:( Anteeksi. Muistakaa, että moni nainen sanoo, että ei se sattunut.

Ehkä siksi kun en ole synnyttänyt tai lääkäri oli ronsi se sattui minua. Ehkä on enemmän hermojuuria siellä..kuka tietää, mutta todella kipeä se oli. Verta valui myös aika paljon, oli se koko pöytä veressä kun nousin.

Ehkä niiden jotka on menossa sellaiseen..olisi hyvä ottaa vaikka särkylääkettä ennen toimenpidettä? Minä ainakin toivoin, että olisin ottanut. Tsemppiä vaan!
 
fififi
^Mulla samat kokemukset, ennemmin otan vaikka turpaani kun menen kolposkopiaan uudestaan. Se oli jotain aivan kamalaa. Ja myös minulla on korkea kipukynnys mielestäni, ja verrattaen moneen ystävääni.

Joku tuolla aikaisemmin sanoi, että loop-hoito tehdään pahoille muutoksille, muuten riittää pelkkä laserillä kärytys. Noh, mulla koepalat oli "puhtaat" (siis vaikka papa oli 3), mutta silti mulle tehdään loophoito nukutuksessa, koska muuttunut alue on laaja. Lähtee koko kohdunkaula pois. :(

Nyt sitten kauhulla odotan tuota operaatiota, aika on vasta elokuussa. Mä varmaan saan paniikkikohtauksen siellä sairaalassa, koska nyt jo puristaa kurkusta ja rinnasta kun ajattelen sitä kolposkopiaa. Ei kai nukuttaminen satu?? Mua ei ole koskaan nukutettu, joten senkin vuoksi itku kurkussa odotan leikkausta, koska en tiedä mitä siellä tapahtuu. :(
 
apua (aloittaja)
Hei fififi. Kiitos kun kerroit tarinaasi. Helpottaa aina kauheasti jotenkin löytää samassa tilanteessa olevia ihmisiä, vaikka ei tätä kellekkään toivoisikaan.

Itse odotan yhä tuloksia sieltä kolposkopiasta. Pelottaa ja jännittää ihan hirveästi ja päätin, että aion sanoa, että en millään halua siihen LOOP hoitoon ilman rauhoittavaa tai nukutusta. En voi mitään, mutta kolposkopian jälkeen tärisen varmasti jo pelkästään naistentautien polilla.

En vain oikein käsitä, miten helkkarissa se kolposkopia pystyi sattumaa niin hirveästi? Ihan hyvin mielin sinne menin, olin rento jne.. Se etikka jo kirveli jonkun verran ja miten se lääkäri (nainen) oli niin omituinen. Sellainen kauhean ronski jotenkin.

Sen spekulankin kun sisäänlaittoi, niin sanonpahan vaan, että eipä ole koskaan gynellä sitä sillälailla ängetty. Koskaan ei ole mikään papa sattunut minuun. Tuossa paha fiilis alkoi jo spekulan laitosta. Sitten sellaista kovakouraista repimistä. En tiedä, mutta hiton paha mieli jäi koko jutusta. Oli todella ikävää itkeä siinä pöydällä ja hikoilin kivusta niin paljon, että koko paidan selkä oli ihan märkä kun siitä nousin.

Olisi fififi kiva jutella ja vaihtaa tunteita/ajatuksia enemmänkin. Oletko minkäikäinen?

Onhan tämä niin pelottavaa jotenkin.
 
spekulan koko
Spekuloita on eri kokoisia. Yleensä gynet vaihtavat pienempään spekulaan, jos iso sattuu. Jos emätin on kovasti tulehtunut, niin silloin voi sattua mikä tahansa, mitä sinne laitetaan.
 
saman kokenut
Hei, ensiksi sanon, että älä huolestu !!

HSIL vastaa papa asteikossa luokkaa 3. Tarkoittaen, että sinulla voi olla keskivaikeita tai vaikeita solumuutoksia. Eli dysplasia moderata tai dysplasia gravis.
Minulta itseltäni löytyi pari vuotta sitten solumuutos AS-CUS, joka on vähän sama kuin H-SIL. Minulle ei myöskään kerrottu mitään ja sanottiin vain, että kolposkopia tehdään. Itse piti ottaa kaikesta selvää ja ihan paniikissa olin, kun en mitään tiennyt.
Kolposkopian tulos oli dyspasia moderata eli keskivaikeita solumuutoksia, jotka hoidettiin laserilla. Pari vuotta on nyt mennyt eivätkä muutokset ole uusineet. Papa on ollut aina tämän hoidon jälkeen puhdas.

Älä menetä yöuniasi tämän takia :)

 
tänään käynyt
Kävin tänään kolposkopiassa papa-muutoksen takia, ja yhdyn niiden kirjoittajien mielipiteisiin ettei ikinä enää! Sattui niin saamaristi, ja ilmeisesti kuukautiskierron vaiheesta johtuen ne koepalapaikat jäivät vuotamaan aivan solkenaan. Lääkäri joutui niitä polttamaan kiinni, ja kun se sattui, niin laittoi ensin puuduttavan voiteen ja sitten puudutusaineen. Mulla siis sama homma, että ylös kun nousin, niin joka paikka veressä. Ja nyt sitten pitää odotella 3 viikkoa että saa tulokset... lääkäri tosin sanoi että ei näyttänyt mitään ihmeellistä olevan, mutta ne koepalathan sen lopullisen tuloksen sitten vasta kertoo.
 
fififi
Alkuperäinen kirjoittaja apua (aloittaja):
Hei fififi. Kiitos kun kerroit tarinaasi. Helpottaa aina kauheasti jotenkin löytää samassa tilanteessa olevia ihmisiä, vaikka ei tätä kellekkään toivoisikaan.

Itse odotan yhä tuloksia sieltä kolposkopiasta. Pelottaa ja jännittää ihan hirveästi ja päätin, että aion sanoa, että en millään halua siihen LOOP hoitoon ilman rauhoittavaa tai nukutusta. En voi mitään, mutta kolposkopian jälkeen tärisen varmasti jo pelkästään naistentautien polilla.

En vain oikein käsitä, miten helkkarissa se kolposkopia pystyi sattumaa niin hirveästi? Ihan hyvin mielin sinne menin, olin rento jne.. Se etikka jo kirveli jonkun verran ja miten se lääkäri (nainen) oli niin omituinen. Sellainen kauhean ronski jotenkin.

Sen spekulankin kun sisäänlaittoi, niin sanonpahan vaan, että eipä ole koskaan gynellä sitä sillälailla ängetty. Koskaan ei ole mikään papa sattunut minuun. Tuossa paha fiilis alkoi jo spekulan laitosta. Sitten sellaista kovakouraista repimistä. En tiedä, mutta hiton paha mieli jäi koko jutusta. Oli todella ikävää itkeä siinä pöydällä ja hikoilin kivusta niin paljon, että koko paidan selkä oli ihan märkä kun siitä nousin.

Olisi fififi kiva jutella ja vaihtaa tunteita/ajatuksia enemmänkin. Oletko minkäikäinen?

Onhan tämä niin pelottavaa jotenkin.
Mä olen 24, eli kyllähän tämä pysäyttää aika rajustikin, kun miettii että näin nuorena tulee tällasta ja koko elämä vielä edessä :( Jotenkin kaikki vaan pysähtyi ainakin omalla kohdalla todella rajusti. Itken vieläkin asiaa välillä, vaikka kolposkopiasta on jo n. 6vkoa.

Mulla sattui eniten juuri ne koepalojen otot, varsinkin sieltä kohdunkaulasta. Itkin ja tärisin, ja meinasin pyörtyä. Hoitaja hoki vain, että älä laita silmiä kiinni, kohta on ohi jne... En pystynyt nukkumaan moneen yöhön kunnolla operaation jälkeen, kun se oli niin kamala kokemus. Näin siis painajaisia siitä, ja tottakai myös tulosten jännittäminen ja epätietoisuus kaikesta vei yöunet :/

Eniten mua ihmetyttää just se, että pidetään kuin uhallaan epätietoisuudessa. Eikä oteta huomioon ollenkaan sitä, että kuinka rankkaa henkisesti tällainen on. Kyllä sitä miettii koko ajan, että mitä kaikkea voi tapahtua ja entäs jos tilanne muuttuu pahemmaksi tässä hoitoa ja tuloksia odotellessa. Ja kun ei tällaisesta asiasta oikein voi puhua ihmisten kanssa, tai ainakin mulle tulee sellainen olo, että kaverit vaivaantuu jos asiasta puhuu, ja ei nyt ehkä ihan samalla tavalla voi puhua naistenvaivoista perheen/tuttavien kesken kuin vaikkapa sydänkohtauksesta.. Että aika yksin tätä asiaa saa pyöritellä mielessään :(

Mut olis pitänyt periaatteessa leikata jo kesäkuun alussa, mutta kesälomien takia se sitten venyy tonne elokuulle. Jos mulla sattuu kk leikkausajankohtaan, niin aikaa siirretään taas, ja saatan joutua uudelleen siihen kolposkopiaan. :`(
 
Ketjun aloittaja
Voi fififi :( Olet siis samanikäinen kuin minäkin.

Minua ahdistaa kauheasti aina arkena, että tuoko posti kirjeen sairaalasta vai ei. Ja sitten kun se päivä tulee, että kirje saapuu, en voi käsittää kuinka uskollan lukea sen. En oikein edes ymmärrä tätä koko asiaa, kun käypähoidon sivuilla luki, että aikaa HPV infektion totetamisesta syöpään menee vuosia. 10vuotta jne...

En voi ymmärtää yhtään tätä asiaa. Sitten sanotaan vaan, että LOOP-hoitoon ja sillä selvä. Miksi sitten kaikki kertomukset on täynnä niitä tarinoita, että siellä polilla saa ravata jatkuvasti. Lisäksi luin, että minulla on silti 20vuoden ajan suurentunut syöpäriski. Ja vaikka selviänkin sillä esiasteella (toivottavasti) niin siltikö minut merkataan syöpärekisteriin ja joudun 5vuotta käymään eestaas pitkiinsä. Eli eihän se mitään ole sillä selvä.

Lisäksi itselläni jäi kanssa niin hirveät traumat koko naistentautien polille, että valehtelemattakin koen fyysistä pahoinvointia kun ajattelenkin sinne menoa taas. Istua siinä odotushuoneessa paita hiestä märkänä ja pelätä. Inhoan sitä toimenpidehuonetta ja kaikkia niitä härveleitä siellä. Enkä tykkää siitä lääkäristäkään yhtään. Se oli puheissaan jo niin ronski. Yhtään ei ollut siellä sellainen turvallinen, levollinen olo.

Ainoastaan se hoitaja joka oli vierelläni oli lämmin ja mukavan tuntuinen nainen.

Minä päätin, että kun se LOOP-hoidon kutsu tulee kotiin, niin aion soittaa sinne polille ja sanoa, että minulla on niin paha mieli jne..koko jutusta ja pelkään sitä ihan hirveästi..Aion vaatia vähintään jotain rauhoittavaa toimenpidettä ennen, että olen ihan muissa maailmoissa. Sitten vasta puudutus. Toinen vaihtoehto on, että saavat nukuttaa. Muuten en halua mennä sinne millään:(

Ja tuntuu tyhmältä näin valittaa, mutta en oikeasti ole mikään turhasta valittaja. Minuu sattui ihan tajuttomasti se kolposkopia ja koko se tilanne sitten:( Pelottaa, jännittää, jalat tärisee, sattuu, hikoiluttaa, maata siinä jalat levälleen ja itkeä. Jäi hirveän paha maku suuhun.

Ja kun nousin siitä pöydältä, sain toiseen käteen paperia kyyneileitä ja toiseen verta varten. Se vaan sanoi, että "tossa on paperia, pyyhi toiselle silmät ja pidä toista alapäässä, ennen siteen laittoa.

Siinä sitä sitten vapisevin jaloin kulkee pyykien kyyneleitä ja toiselle kädellä painaa, ettei verta tipu lattialle. Ihan hirveää.

Muutenkin minua kanssa tämä koko asia pännii. Mitään tukea ei oikein saa. Täytyy vain odottaa ja odottaa. Välillä olen ihan paniikissa, varma siitä, että syöpää on imusolmukkeissa ja jokapuolella. Välillä pystyn suhtautumaan rauhallisemmin.

Koko kehoni on vetänyt itsensä lukkotilaan. Pää ei käänny edes. Olen ihan jumissa. Jännitän ja stressaan niin valtavasti, että jännitän jo kehollanikin. Olin purrut hampaitakin niin lujaa yhteen, että tulehtui joku leukanivel.

 
fififi
^Milloin lupasivat lähettää tulokset?
Mä odottelin kolme viikkoa omiani, ja ne kolme viikkoa olin poissa töistä sekä koulusta, koska olin henkisesti niin rikki. Kiitos ihanalle ymmärtäväiselle yths:n lääkärille, joka kuunteli mun itkunsekaista sepostusta kolposkopiasta yms ja määräri levolle.
Kun sain tulokset itkin onnesta sitä, että ei ole onneksi sitä syöpää, mutta vähän ajan kuluttua kun tajusin, että mut leikataan ja kysymykset muutosalueen laajentumisesta yms. mihin niin isot alueiden poistot voi johtaa, sai minut taas aika surulliseksi. Mutta jotenkin sitä aina välillä osaa ja jaksaa ajatella, että mikä ei tapa se vahvistaa, ja kyllä tästä selviää. Epätietoisuus on todellakin pahinta.

Eniten mua pelottaa just se mahdollinen uusi kolposkopia, ja se että se muutosalue on laajentunut niin että poistavat vielä kohdun tmv. radikaalia. :(

Ihanaa että sun kanssa voi höpöttää tästä!!
 
Ketjun aloittaja
Ymmärrän:( On tämä kyllä ikävää.

No lupasivat, että kuudessa viikossa tulee tulokset kolposkopiasta. Lisäsi sitten, että jos siinä jotain erittäin vakavaa on, niin tulee nopeampaa. VIRHE. Arvaa kuinka sentakia pelkään, että se tulee esim. huomenna tai ensiviikolla. Vedän sitten heti johtopäätöksen, että syöpä. Uskollanko edes avata sitä kuorta?

Itse olen töissä käynyt ihan normaalisti, mutta olen pahimpina öinä ottanut unilääkkeen, joita sain tämän takia. Lisäksi aloin kirjoittamaan ns. päiväkirjaa. Oli pakko juuri siksi, ettei tästä voi puhua pitkiinsä, mutta se pyörii silti koko ajan päässä. Pakko saada ajatuksia ulos päästä. Pääasiassa pelkoa syövästä, sen leviämisestä, kohdunpoistosta, uudesta kolposkopiasta jne..

Silloin alussa olin kanssa niin shokissa, että itki yksin lattialla. Haukoin henkeä ja olin ihan varma, siis AIVAN varma, että syöpä on levinnyt ihmusolmukkeisiin, luustoon jne..oli tunne, että olen täynnä sitä. Äitille ja isälle sitä itkin ja miehelleni.

Minua eniten pelottaa sekin, että tästä tulee pitkä kierre. Niin, että ne aina uusiutuu ja uusiutuu. Ja sitten kolposkopiaan ja taas loophoitoon jne..kunnes ne sanoo pian, että eiköhän oteta kohtu pois. Hirveää:(

Juhannuskin olisi vuosiin vapaana. Mitään en osaa tehdä. Olen vain lamautunut. Enkä osaa enää suunnitella mitään. Odotan vaan sitä kirjettä kauhusta jäykkänä. Mitään kesälomareissuja en pysty suunnittelemaan jne..

Ja sitten toinen asia. Miksi moni on kolposkopiasta saanut hyvän tuloksen, mutta sitten se LOOP-hoito (joka on samalla tutkiva, että hoitava) onkin kumonnut asian ja diagnoosi on vaihtunut syöväksi? Tuo ahdistaa sairaasti. Koko cancer.fi foorumi oli täynnä sellaisia tarinoita. Niin en uskolla edes luottaa kolposkopian tuloksiin.

Minulla varmaan käy huonosti sitäpaitsi, koska luokka oli 4 :( Ihan hirveää, että tämän ikäisenä joutuu miettimään tällaisia asioita. Silloin alussa yllätin itseni ajattelemasta jo kuolinilmoitusta. Niin varma olin, että huonosti käy. Vähän olen siitä päässyt jaloilleni, mutta välillä iskee aina vasten kasvoja, että tämä on ihan epätoivoista.

Niin on ihanaa, että voi höpöttää näin:)
 
fififi
Mua kans pelottaa ihan hulluna se, että muutosalue on levinnyt jokapuolelle :(, ja se että juttu uusii ja uusii, kunnes kuolee koko hommaan kaikkien ikävien koettelemusten jälkeen :(

Juuh, mäkin tein eka viikolla jo testamentin, mutta en ole vielä sitä tulostanut paperille. Oli aika sekava olo, ja halusin että avo perii kaiken. Nyt en enää pelkää että tähän kuolisin, ainakaan heti, todennäköisempää se kai on menehtyä liikenteessä..

Mä en ole käynyt lukemassa mitään syöpäkeskusteluja. Ihan oman mieleni hyvinvoinnin takia, koska olen niin herkkä että en kestäisi liian pelottavia juttuja :/
Jotenkin sitä jo ajattelee niin, että se mikä on tullakseen, se tulee eikä sille voi mitään. Sitten on vain elettävä sen asian kanssa, ja mahdollisesti kirottava maailma ja kohtalo. Ehkä se on juuri sellaista surullisen ihmisen vihaa maailmaa ja omaa kuolevaisuutta kohtaan. Asian osaisi hyväksyä varmasti paremmin elämää enemmän nähneenä, mutta kyllä sitä vain koko ajan miettii että miksi näin nuorena jne.
 
**vieras**
minulle on tehty loop-hoito ja pakko sanoa että se ei minun kohdallani ainakaan tuntunut lähes miltään puudutuksen jälkeen. ja siitäkin on jo 7v, joten toimenpidekin on varmasti muuttunut parempaan suuntaan. minusta se ei tuntunut pahemmalta kuin tavallinen papa koe. sitä ei kannata jännittää etukäteen. ja jos siinä pöydällä jännittää lihaksiaan, niin silloin se varmasti sattuu enemmän.
 
Ketjun aloittaja..
Ei ole vieläkään tullut tuloksia sieltä kolposkopiasta. Nyt aikaa mennyt 3viikkoa, perjantaina tulee neljä viikkoa. Tämä maanantaipäivä on aina pahin, kun on viikonlopun saanut olla ihan rauhassa (postia ei tule viikonloppuisin) Maanantaina sydän pomppaillen haen postin, edelleen turvassa. Pelkään, että kirje tulee ennen sitä kuutta viikkoa...sitten olen ihan varma, että paha homma. Sanoi siellä sairaalassa, että mikäli siinä on jotain, joka pitää hoitaa nopeasti, tulee tulokset aiemmin kuin kuudessa viikossa.

Olen siis tavallaan puolessa välissä sitä kuudetta viikkoa. Tähän asti olen ollut turvassa. Mutta elämä saattaa muuttua jo huomenna. Tämä asia on alkanut suututtamaan minua nyt. Olen käyttänyt kaikki energiani asiaa pelätessäni ja sitä huolehtien.

Nyt jäljellä on turhautuminen ja viha. Ärsyttää koko asia niin tajuttomasti.
 
voimia
Hei niin tuttu tunne, jonka kohtasin 23-vuotiaana. Toivotan kovasti voimia ja haluan rauhoitella, koska itse tuskailin syövän pelon yms. kanssa viisi kuukautta. Pelkäsin kuolemaa. Joku kirjoitti, että taudin on saanut yhdynnystä, itse en saanut, koska olin neitsyt. Joten siinäpä vielä tosi hienoa juttu, kun olin juuri alkanut seurustelemaan.

Lähettävä lääkäri oli tosi v-mäinen. Onneksi sattui siellä keskussairaalassa sitten ihana lääkäri (vanha mies), joka osasi rauhoittaa, että ei se maailma tähän lopu eikä loppunutkaan. Minulle tehtiin sitten se laser-hoito melko pian koepalojen jälkeen ja sen jälkeen ovat papat-olleet puhtaat 8 vuotta ja olen nyt kaksi lasta synnyttänyt. En osaa oikein kirjoittaakaan mitä ajan takaa, mutta toivoisin, että et ahdistuisi asiasta niin kamalasti, koska itse näin jälkeenpäin ajatellen pelkäsin ihan liikaa. Tietysti se syövän pelko tulee vieläkin itselle välillä mieleen. Voimia!
 

Yhteistyössä