Pärjäättekö naiset jos joku hyökkää kimppuun?

Käyttölinjaiset voivat toki olla vähän kevyempiä toisaalta näyttelylinjaiset taas voivat olla tuosta vielä painavampia.

Kumpaa linjaa sun dopperi on?

 

Dobermanni on se elokuvien pahiskoira.

 

Dobermanni on se elokuvien pahiskoira.

No niinhän se on ja valitettavasti näkyy kadulla, että niitä elokuvia on tullut katseltua.

Omille dobsu on kuin kasa taikinaa, mutta hassumpi ja erittäin fiksu ja ovela.

 

No niinhän se on ja valitettavasti näkyy kadulla, että niitä elokuvia on tullut katseltua.

Omille dobsu on kuin kasa taikinaa, mutta hassumpi ja erittäin fiksu ja ovela.

Kahdlla tutullani oli dobermanni ja se on ehkä ainoa lyhytkarvainen koirarotu jota voisin itselleni ajatella.


Mun koiran pitää olla pörreä mutta tässä tapauksessa äly kiehtoo.

 

Rottis on kyl parempi kuin dobermanni. Vielä kun sais rottiksen typistetyllä hännällä.

 

Kahdlla tutullani oli dobermanni ja se on ehkä ainoa lyhytkarvainen koirarotu jota voisin itselleni ajatella.


Mun koiran pitää olla pörreä mutta tässä tapauksessa äly kiehtoo.

Otettiin eka Dobberi ennen kuin tulin raskaaksi. En ollut koskaan kokenut mitä on kun koira vartioi, siis oikeasti vartioi
Makasin sitten noin vuoden päästä maha pystyssä koirarannalla ja koira oli merkannut alueen johon ei tullut ketään. Sain olla ihan rauhassa.

Penskana kun tapoja vasta opeteltiin niin koiran älykkyys häikäisi jo silloin.
Mulla oli kinkkua keittiön työtiskillä, olin tekemässä piirakkaa.
Dobsu meni eteiseen ja kaatoi penkin! Kauhea kolina! Minä juoksin katsomaan mitä tapahtui.
Kun palasin piirakan pariin niin kinkku oli poissa!
Aikuisena ei tietenkään ottanut enää mitään vaikka olisi ollut nenän edessä.

Dobsu on kuin sissi kun se vartioi aluetta. Osa dobsuista osaa myös hiipiä, se on kyllä tosi hauskan näköistä!
Jos dobsuja on kaksi niin niiden työskentelyä ei voi muuta kuin ihailla. Ne tekevät näkyvästi tiimityötä.

Dobsu on kuin varjo, että jos oma tila on tärkeä niin tää ei sitten sovi.
Veskissäkin voi olla vaarallista sinulle, dobsun mielestä.

Dobsun kanssa voi harrastaa ihan mitä vain. Se on rakenteeltaan suht ketterä ja on äärimmäisen kestävä koira. Tassutkin kestää kulutusta maastossa älyttömiä matkoja. Mutta dobsun voi ottaa ainoastaan jos sen kanssa tekee paljon. Dobsuilla on liikaa draivia ja virtaa ihan vain oleiluun.

Ainoa miinus on tuo lyhyt karva talvella, jotkut laittaa dobsulle toppatakin. Itse en ole käyttänyt jos meno on kovaa.
Ja koska dobsu on henkeen ja vereen laumaelukka niin etenkin dobsusta saa maailman onnellisimman koiran jos se saa kulkea aina mukana. Koira on mielummin vaikka autossa kuin kotona, kunhan se isäntä on lähellä että pääsee stalkkaamaan.
Dobsu on suht helppo kouluttaa ja sen saa tekemään oikeastaan mitä vain. Oppii tekemään käsimerkeistäkin.
Dobsu vaatii vahvan isännän, epävarmuus näkyy muuten koirassakin.

Mikään työ ei ole liikaa dobsulle:
(tässä kiinnostuneille)

 

Rottis on kyl parempi kuin dobermanni. Vielä kun sais rottiksen typistetyllä hännällä.

Rotikka on myös erittäin fiksu.

Häntiä eikä korvia enää onneksi leikellä.

Meillä oli ekalla dobsulla vesihäntä pari kertaa ja se jätti häntää milloin minnekin väliin. Olin vähällä leikkauttaa sen pois, mutta jotenkin se kohellus loppui ja häntä eli onnellisena elämänsä loppuun asti.

 

Osaan kilisyttää avainnippua

 

Osaan kilisyttää avainnippua

 

Otettiin eka Dobberi ennen kuin tulin raskaaksi. En ollut koskaan kokenut mitä on kun koira vartioi, siis oikeasti vartioi
Makasin sitten noin vuoden päästä maha pystyssä koirarannalla ja koira oli merkannut alueen johon ei tullut ketään. Sain olla ihan rauhassa.

Penskana kun tapoja vasta opeteltiin niin koiran älykkyys häikäisi jo silloin.
Mulla oli kinkkua keittiön työtiskillä, olin tekemässä piirakkaa.
Dobsu meni eteiseen ja kaatoi penkin! Kauhea kolina! Minä juoksin katsomaan mitä tapahtui.
Kun palasin piirakan pariin niin kinkku oli poissa!
Aikuisena ei tietenkään ottanut enää mitään vaikka olisi ollut nenän edessä.

Dobsu on kuin sissi kun se vartioi aluetta. Osa dobsuista osaa myös hiipiä, se on kyllä tosi hauskan näköistä!
Jos dobsuja on kaksi niin niiden työskentelyä ei voi muuta kuin ihailla. Ne tekevät näkyvästi tiimityötä.

Dobsu on kuin varjo, että jos oma tila on tärkeä niin tää ei sitten sovi.
Veskissäkin voi olla vaarallista sinulle, dobsun mielestä.

Dobsun kanssa voi harrastaa ihan mitä vain. Se on rakenteeltaan suht ketterä ja on äärimmäisen kestävä koira. Tassutkin kestää kulutusta maastossa älyttömiä matkoja. Mutta dobsun voi ottaa ainoastaan jos sen kanssa tekee paljon. Dobsuilla on liikaa draivia ja virtaa ihan vain oleiluun.

Ainoa miinus on tuo lyhyt karva talvella, jotkut laittaa dobsulle toppatakin. Itse en ole käyttänyt jos meno on kovaa.
Ja koska dobsu on henkeen ja vereen laumaelukka niin etenkin dobsusta saa maailman onnellisimman koiran jos se saa kulkea aina mukana. Koira on mielummin vaikka autossa kuin kotona, kunhan se isäntä on lähellä että pääsee stalkkaamaan.
Dobsu on suht helppo kouluttaa ja sen saa tekemään oikeastaan mitä vain. Oppii tekemään käsimerkeistäkin.
Dobsu vaatii vahvan isännän, epävarmuus näkyy muuten koirassakin.

Mikään työ ei ole liikaa dobsulle:
(tässä kiinnostuneille)

Malinois voittaa dopperin mennen tullen. Toisin kuin malinoisia, doppereita ei näy viranomaiskoirina ja tube on täynnä mitä ihmeellisimpiin temppuihin kykeneviä malinoisia.

 

Malinois voittaa dopperin mennen tullen. Toisin kuin malinoisia, doppereita ei näy viranomaiskoirina ja tube on täynnä mitä ihmeellisimpiin temppuihin kykeneviä malinoisia.

Melinois on ihana! Mutta se ei ole mikään älyttömän hyvä perhekoira. Malinois on puhtaasti työkoira ja draivia on vieläkin enemmän kuin dobsulla.

Jätä malinois ilman aktiviteetteja niin ensin se syö sun talon ja sitten sun lapset ja sitten sinut.

Kyllä dobsuja käytetään (myös) poliisikoirina edelleen.

 

Laitan vielä pari kuvaa mun henkivartijasta nuorukaisena.
Kiltin näköinen luppakorva, mutta ehkäpä se dobsun tuima katse ja terävyys/täpäkkyys kävelyssä usein pelottavat ihmisiä.

 

Laitan vielä pari kuvaa mun henkivartijasta nuorukaisena.
Kiltin näköinen luppakorva, mutta ehkäpä se dobsun tuima katse ja terävyys/täpäkkyys kävelyssä usein pelottavat ihmisiä.

Söpö koira mutta mitä teet jos se ei ole mukana ja joku hyökkää päälle? Uskotko pärjääväsi silloin?

 

Melinois on ihana! Mutta se ei ole mikään älyttömän hyvä perhekoira. Malinois on puhtaasti työkoira ja draivia on vieläkin enemmän kuin dobsulla.

Jätä malinois ilman aktiviteetteja niin ensin se syö sun talon ja sitten sun lapset ja sitten sinut.

Kyllä dobsuja käytetään (myös) poliisikoirina edelleen.

Löytyykö Suomesta yhtään doopermannia poliisikoirana?

 

Söpö koira mutta mitä teet jos se ei ole mukana ja joku hyökkää päälle? Uskotko pärjääväsi silloin?

Olen muuten tähän ketjuun jo aiemminkin vastannut, vuosia sitten.

Äitinä voisin sanoa, että jos aikoinaan pienet lapseni olisivat mukana niin nylkisin hyökkääjän hullun kiille silmissä purien tästä vaikka paloja irti ja repisin silmät päästä, mutta onneksi lapset ovat jo isoja ja tekisivät itse muusia hyökkääjästä, niin enää ei maman tarvitse olla hullu.

Olen harrastanut ip-lajeja jonkin verran, mulla on esim. voimakkaat potkut, mutta en todellakaan pärjäisi voimassa (vääntämisessä) yhdellekään miehelle. Kättä voisi koittaa lukottaa tms.
Omaan naisen voimat, 17-vuotta täyttänyt poikani voitti minut kädenväännössä jo vuosia sitten ja nostelee/heittelee minua helposti, on kantanut joskus rapputreenissäkin repparissa ylös ja kyykännyt mama selässä!
Mutta, pallerot ovat vasta muutaman vuoden juosseet minusta ohi. Satsaisin siis luultavasti irrottautumiseen ja ottaisin hatkat.🫣

Onneksi on koira!

Muutama vuosi tässä meni ilman koiraa ja se tuntui kyllä tosi oudolta. Eikä pimeillä lenkkipoluilla ollut yhtään sellainen 100% vapautunut olo. Puhumattakaan että olis voinut kuunnella napeista musaa!

 

Löytyykö Suomesta yhtään doopermannia poliisikoirana?

En tiedä.

 

Reilut 20 vuotta olet harrastanut kamppailulajeja, niin ehkä

 

En tiedä.

Eli ei löydy.

 

Olen muuten tähän ketjuun jo aiemminkin vastannut, vuosia sitten.

Äitinä voisin sanoa, että jos aikoinaan pienet lapseni olisivat mukana niin nylkisin hyökkääjän hullun kiille silmissä purien tästä vaikka paloja irti ja repisin silmät päästä, mutta onneksi lapset ovat jo isoja ja tekisivät itse muusia hyökkääjästä, niin enää ei maman tarvitse olla hullu.

Olen harrastanut ip-lajeja jonkin verran, mulla on esim. voimakkaat potkut, mutta en todellakaan pärjäisi voimassa (vääntämisessä) yhdellekään miehelle. Kättä voisi koittaa lukottaa tms.
Omaan naisen voimat, 17-vuotta täyttänyt poikani voitti minut kädenväännössä jo vuosia sitten ja nostelee/heittelee minua helposti, on kantanut joskus rapputreenissäkin repparissa ylös ja kyykännyt mama selässä!
Mutta, pallerot ovat vasta muutaman vuoden juosseet minusta ohi. Satsaisin siis luultavasti irrottautumiseen ja ottaisin hatkat.🫣

Onneksi on koira!

Muutama vuosi tässä meni ilman koiraa ja se tuntui kyllä tosi oudolta. Eikä pimeillä lenkkipoluilla ollut yhtään sellainen 100% vapautunut olo. Puhumattakaan että olis voinut kuunnella napeista musaa!

Kuulostaa sille että pärjäisit, napakka potku kulkusille ja perään parinsadan metrin spurtti, todennäköisesti mies ei tulisi perässä

 

Kuulostaa sille että pärjäisit, napakka potku kulkusille ja perään parinsadan metrin spurtti, todennäköisesti mies ei tulisi perässä

No kunhan ei saa minusta kunnon otetta niin ehkä pärjään. Toivotaan!

Kohta olen mummoiässä niin toivotaan, että kunnioittavat vanhusta!

Jää luultavasti viimeisiksi koiriksi nämä. Tiedän, että eron hetki tulee olemaan todella vaikea. Mummona aika menee lapsenlapsille, ei ole aikaa koirille.